Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen parisuhdesääntö: elämäni ei saa muuttua hankalammaksi sen vuoksi, että seurustelemme
21.09.2017 |
Yllättävän moni kumppaniehdokas epäonnistuu heti ensimmäisessä kohdassa: ollaan epäluotettavia, yritetään lokkeilla, vyörytetään omat painolastit toisen harteilla, luistellaan kotitöistä tai takerrutaan. En todellakaan ole valmis ryhtymään äitihahmoksi kenellekään tai harrastamaan vähemmän seksiä kuin mitä saisin sinkkuna. En ole hyväntekeväisyyslaitos.
Kommentit (54)
Olet oikeassa. Parisuhteessa on jotain mätää, jos se huonontaa elämän laatua. Miksi kukaan ottaa parisuhdetta, jos näin olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkä parisuhdemateriaalia, joten pysy ihan sinkkuna vaan suosiolla.
Aika moni tuntuu tosiaan etsivän äitihahmoa, terapeuttia ja kotiapulaista. Näille miehille en varmaan olekaan parsuhdemateriaalia.
ap
Miten jo tutustumis- tai seurusteluvaiheessa voi epäonnistua kotitöiden luistamisessa? Meillä ainakin on ihan selkeää, että molemmat huolehtivat omien kotiensa kotitöistä ja kenen luona ollaan, sen säännöillä toimitaan. En mene miesystäväni luokse siivoamaan, mutta kun olen hänen luonaan niin noudatan hänen kotinsa sääntöjä siisteyden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa. Parisuhteessa on jotain mätää, jos se huonontaa elämän laatua. Miksi kukaan ottaa parisuhdetta, jos näin olisi?
Yksinäisyyden pelko, pakottava vauvakuume, tottumus, huono itsetunto...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkä parisuhdemateriaalia, joten pysy ihan sinkkuna vaan suosiolla.
Aika moni tuntuu tosiaan etsivän äitihahmoa, terapeuttia ja kotiapulaista. Näille miehille en varmaan olekaan parsuhdemateriaalia.
ap
Älä hanki parisuhdetta, hyvä ihminen. Munaa saat Tinderistä. Ei ole mikään pakko olla parisuhteessa! Parempi sinun on ilman ja sillä potentiaalisella puolisolla parempi ilman sinua. Näin maksimoidaan kaikkien etu.
Jopa kiellän sinulta parisuhteet. Nauti sinkkuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkä parisuhdemateriaalia, joten pysy ihan sinkkuna vaan suosiolla.
Aika moni tuntuu tosiaan etsivän äitihahmoa, terapeuttia ja kotiapulaista. Näille miehille en varmaan olekaan parsuhdemateriaalia.
ap
Älä hanki parisuhdetta, hyvä ihminen. Munaa saat Tinderistä. Ei ole mikään pakko olla parisuhteessa! Parempi sinun on ilman ja sillä potentiaalisella puolisolla parempi ilman sinua. Näin maksimoidaan kaikkien etu.
Jopa kiellän sinulta parisuhteet. Nauti sinkkuudestasi.
Tuliko hätä?
ap
Täällä on JOKA PÄIVÄ aloituksia naisilta, joiden kotitöiden määrä on LISÄÄNTYNYT yhteisasumisen myötä, vaikka sen pitäisi tietenkin vähentyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset unohtavat, mikä on normaalia, ja sitten ei ole enää mihin verrata. Huonon parisuhteen jälkeenhän se vapaus ja helppous usein yllättää täysillä.
Jaa. Minusta taas kyse on pitkälti kasvusta ihmisenä. Kun rakastan jotakuta, ja hän minua, ja perustamme parisuhteen, meistä molemmat vähän tingimme omista tavoistamme, sovittaudumme yhteen yhtälöksi, joka on osiaan suurempi.
Ja ei, en tarkoita sitä, ettäkö pitäisi asettua jollekin ilmaiseksi kotiorjaksi tai kynnysmatoksi.
Vaan että kun rakastuu, saattaa hyvikin haluta oppia toisen mieltymyksiä ja laajentaa omaa elämänpiiriään. Minä esimerkiksi halusin tutustua miehen harrastukseen ja jouduin aikalaiseen kuntoremonttiin sen takia - oli raskas prosessi, mutta palkitsi monin tavoin.
Tai sisareni muutti miehen työn perässä ulkomaille, oli raskasta aluksi ja menetti taloudellisen itsenäisyytensä, koska ei saanut siellä töitä - mutta koki, että se oli elämänsä paras kokemus.
Harvoin elämässä voi elää sataprosenttisesti oman halunsa mukaan, tekemättä MITÄÄN komromisseja. Kompromissitkaan harvoin ovat pelkästään omaa elämää kaventavia ja negatiivisia, yleensä niiden kautta oppii ja saa myös jotain.
Ja toisaalta oikeastaan MIKÄÄN arvokas ei elämässä tule täysin ilman vaivannäköä ja kompromisseja. Ei voi lähteä siitä, että MINÄ elän miten haluan ja muut sopeutukoot minun haluihini!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(... tai totta kai voi lähteä, mutta aika pian siinä jää yksin, hyvin harva haluaa olla 100-prosenttisen itsekkään ja itseriittoisen ihmisen kanssa. Ja ei, ripustautuvaa ameebaakaan harva haluaa, keskitiekin ON olemassa)
10
Ap taitaa olla parikymppinen vasta... Kyllä se elämä opettaa. Aikanaan huomaat uhonneesi joutavia - tai olevasi yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minusta taas kyse on pitkälti kasvusta ihmisenä. Kun rakastan jotakuta, ja hän minua, ja perustamme parisuhteen, meistä molemmat vähän tingimme omista tavoistamme, sovittaudumme yhteen yhtälöksi, joka on osiaan suurempi.
Ja ei, en tarkoita sitä, ettäkö pitäisi asettua jollekin ilmaiseksi kotiorjaksi tai kynnysmatoksi.
Vaan että kun rakastuu, saattaa hyvikin haluta oppia toisen mieltymyksiä ja laajentaa omaa elämänpiiriään. Minä esimerkiksi halusin tutustua miehen harrastukseen ja jouduin aikalaiseen kuntoremonttiin sen takia - oli raskas prosessi, mutta palkitsi monin tavoin.
Tai sisareni muutti miehen työn perässä ulkomaille, oli raskasta aluksi ja menetti taloudellisen itsenäisyytensä, koska ei saanut siellä töitä - mutta koki, että se oli elämänsä paras kokemus.
Harvoin elämässä voi elää sataprosenttisesti oman halunsa mukaan, tekemättä MITÄÄN komromisseja. Kompromissitkaan harvoin ovat pelkästään omaa elämää kaventavia ja negatiivisia, yleensä niiden kautta oppii ja saa myös jotain.
Ja toisaalta oikeastaan MIKÄÄN arvokas ei elämässä tule täysin ilman vaivannäköä ja kompromisseja. Ei voi lähteä siitä, että MINÄ elän miten haluan ja muut sopeutukoot minun haluihini!
Entä miehesi ja sisaresi mies, millaisia kompromisseja he ovat tehneet tai miten ovat laajentaneet elämänpiiriään?
Vierailija kirjoitti:
(... tai totta kai voi lähteä, mutta aika pian siinä jää yksin, hyvin harva haluaa olla 100-prosenttisen itsekkään ja itseriittoisen ihmisen kanssa. Ja ei, ripustautuvaa ameebaakaan harva haluaa, keskitiekin ON olemassa)
10
Omituinen kommentti aloitukseen, jonka pointti on nimenomaan, että mieluummin olen yksin kuin sellaisen kanssa, joka ei tee omaa osaansa, on epäluotettava tai muuten hankaloittaa elämääni. Jätän nuo mieslapset ilomielin muiden kumppaneiksi. Palstan perusteella heille on paljon ottajia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihanko oikeasti juuri aloittajan pitäis antaa periksi ja antaa miehen häntä pompottaa, koska jos ei suostu huonoon parisuhteeseen naisena, niin saa olla sitten ilman. Vittttu mitä porukkaa :D Elämä siis opettaa niin että jossain välissä suostuu toisen kynnysmatoksi? No huh. Mulla ainakin on mies, jolle sanoin jo suhteen alussa että mikäli elämäni alkaa vaikeutua parisuhteen vuoksi, lähden menemään. Monta vuotta oltu jo yhdessä, ja koko ajan vain paranee ja helpottuu elämä .
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti juuri aloittajan pitäis antaa periksi ja antaa miehen häntä pompottaa, koska jos ei suostu huonoon parisuhteeseen naisena, niin saa olla sitten ilman. Vittttu mitä porukkaa :D Elämä siis opettaa niin että jossain välissä suostuu toisen kynnysmatoksi? No huh. Mulla ainakin on mies, jolle sanoin jo suhteen alussa että mikäli elämäni alkaa vaikeutua parisuhteen vuoksi, lähden menemään. Monta vuotta oltu jo yhdessä, ja koko ajan vain paranee ja helpottuu elämä .
Näinhän se hyvässä parisuhteessa menee. Ei tarvitse paljon kompromisseja ja tinkimisiä miettiä, kun elämä helpottuu ja mahdollisuudet laajenevat niin paljon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minusta taas kyse on pitkälti kasvusta ihmisenä. Kun rakastan jotakuta, ja hän minua, ja perustamme parisuhteen, meistä molemmat vähän tingimme omista tavoistamme, sovittaudumme yhteen yhtälöksi, joka on osiaan suurempi.
Ja ei, en tarkoita sitä, ettäkö pitäisi asettua jollekin ilmaiseksi kotiorjaksi tai kynnysmatoksi.
Vaan että kun rakastuu, saattaa hyvikin haluta oppia toisen mieltymyksiä ja laajentaa omaa elämänpiiriään. Minä esimerkiksi halusin tutustua miehen harrastukseen ja jouduin aikalaiseen kuntoremonttiin sen takia - oli raskas prosessi, mutta palkitsi monin tavoin.
Tai sisareni muutti miehen työn perässä ulkomaille, oli raskasta aluksi ja menetti taloudellisen itsenäisyytensä, koska ei saanut siellä töitä - mutta koki, että se oli elämänsä paras kokemus.
Harvoin elämässä voi elää sataprosenttisesti oman halunsa mukaan, tekemättä MITÄÄN komromisseja. Kompromissitkaan harvoin ovat pelkästään omaa elämää kaventavia ja negatiivisia, yleensä niiden kautta oppii ja saa myös jotain.
Ja toisaalta oikeastaan MIKÄÄN arvokas ei elämässä tule täysin ilman vaivannäköä ja kompromisseja. Ei voi lähteä siitä, että MINÄ elän miten haluan ja muut sopeutukoot minun haluihini!
Entä miehesi ja sisaresi mies, millaisia kompromisseja he ovat tehneet tai miten ovat laajentaneet elämänpiiriään?
Monin tavoin. Mun mieheni on myös tutustunut minun harrastuksiini ja me muutimme aikoinaan opiskelupaikkakunnalta minun työni perään.
Siskon mies taas jäi ulkomaankomennuksen jälkeen hoitovapaalle, että sisko pääsi aloittamaan oman uuden duunin, johon kuului matkustamista (ja pienten lasten olisi ollut pakko mennä vuoropäivähoitoon).
Tämä ei ole pelkästään tasa-arvokysymys, joskin toki joustoa ja kompromissien tekemisen kykyä pitää olla molemmilla, ei pelkästään toisella.
10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(... tai totta kai voi lähteä, mutta aika pian siinä jää yksin, hyvin harva haluaa olla 100-prosenttisen itsekkään ja itseriittoisen ihmisen kanssa. Ja ei, ripustautuvaa ameebaakaan harva haluaa, keskitiekin ON olemassa)
10
Omituinen kommentti aloitukseen, jonka pointti on nimenomaan, että mieluummin olen yksin kuin sellaisen kanssa, joka ei tee omaa osaansa, on epäluotettava tai muuten hankaloittaa elämääni. Jätän nuo mieslapset ilomielin muiden kumppaneiksi. Palstan perusteella heille on paljon ottajia.
ap
Luitko kommenttejani ollenkaan? Et ilmeisesti. Kuten sanoin, ei minusta kenellekään pidä ryhtyä ilmaiseksi kotiorjaksi tai eteismatoksi.
Puhuin ylipäätään kompromisseista ja vaivannäöstä.
10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(... tai totta kai voi lähteä, mutta aika pian siinä jää yksin, hyvin harva haluaa olla 100-prosenttisen itsekkään ja itseriittoisen ihmisen kanssa. Ja ei, ripustautuvaa ameebaakaan harva haluaa, keskitiekin ON olemassa)
10
Omituinen kommentti aloitukseen, jonka pointti on nimenomaan, että mieluummin olen yksin kuin sellaisen kanssa, joka ei tee omaa osaansa, on epäluotettava tai muuten hankaloittaa elämääni. Jätän nuo mieslapset ilomielin muiden kumppaneiksi. Palstan perusteella heille on paljon ottajia.
ap
Luitko kommenttejani ollenkaan? Et ilmeisesti. Kuten sanoin, ei minusta kenellekään pidä ryhtyä ilmaiseksi kotiorjaksi tai eteismatoksi.
Puhuin ylipäätään kompromisseista ja vaivannäöstä.
10
Jos elämäni muuttuu hankalammaksi tai muuten huonommaksi parisuhteen myötä, se on määritelmällisesti huono parisuhde, enkä ole kiinnostunut sellaisista.
ap
Tämän pitäisi olla itsestäänselvää!
Etkä parisuhdemateriaalia, joten pysy ihan sinkkuna vaan suosiolla.