Miehelleni ei taida ikinä tulla mieleen, että on myös mahdollista, että minä jättäisin hänet.
Tuntuu, että kohtelee minua ihan mielensä mukaan. Kun huvittaa kiukutella, niin kiukuttelee. Kun huvittaa antaa huomiota ja olla hellä, niin on, mutta kun taas tekee mieli omaa tilaa, niin minun on se vain nieltävä ja ymmärrettävä. Ikinä minulla ei ole oikeus mistään loukkaantua, tai suuttua. Häntä ei tunnu ollenkaan pelottavan, että minä saisin tarpeekseni hänestä, ja myönnän, että syy on minussa. En ole koskaan osoittanut hänelle pienintäkään ajatusta siitä että jättäisin hänet. Rakastan, ja haluan olla hänen kanssaan, mutta ehkä pitäisi näpäyttää jotenkin, että ukkokin tosta tajuaisi ettei ole korvaamaton ja voin elää myös ilman häntä. Voisi hänelläkin ääni kellossa muuttua sen jälkeen.
Kommentit (12)
Siis sä haluat näpäyttää miestäs? Kuulostaa lähinnä siltä että teillä on joku ihmeen jatkuva valtataistelu menossa. Miehes tuntuu tuntevan että voi olla sun seurassa sellanen kun on. Mitä jos vaan puhuisit sille miehelles, etkä esimerkiksi ala tuhoon sen uskoo teidän yhteiseen tulevaisuuteen? Pahimmillaan tossa käy niin että se ajatus sun lähtemisestä jää sen pääkoppaan eikä se enään ikinä osota todellisia tunteitaan sulle koska pelkää sun lähtevän tai se alkaa katteleen kanssa toisia vaihtoehtoja, mitäpä jos se jättääkin sut. Ootkos sitä miettiny.
Vierailija kirjoitti:
Kohtele hetki välinpitämättömästi. Näytä olevan kiinnostuneempi muista jutuista, ja kun yrittää kysellä, niin hymyile vain ja tokaise jotain ohimenevää ja ympäripyöreää. Tajuaa, että sulla on muutakin elämää.
Pitää yrittää. En ikinä vain ole oikein pitänyt tämmöisestä "pelailusta", ja parisuhdettakin jo puolisentoista vuotta takana, niin tuntuu oudolta tässä kohtaa. Olen myös harvinaisen huono esittämään millääntapaa vaikeaa..
Vierailija kirjoitti:
Siis sä haluat näpäyttää miestäs? Kuulostaa lähinnä siltä että teillä on joku ihmeen jatkuva valtataistelu menossa. Miehes tuntuu tuntevan että voi olla sun seurassa sellanen kun on. Mitä jos vaan puhuisit sille miehelles, etkä esimerkiksi ala tuhoon sen uskoo teidän yhteiseen tulevaisuuteen? Pahimmillaan tossa käy niin että se ajatus sun lähtemisestä jää sen pääkoppaan eikä se enään ikinä osota todellisia tunteitaan sulle koska pelkää sun lähtevän tai se alkaa katteleen kanssa toisia vaihtoehtoja, mitäpä jos se jättääkin sut. Ootkos sitä miettiny.
Ei ole kyse mistään valtataistelusta. Oliskin edes sitä. Mutta meillä hän on "vallassa". Eikä puhuminen auta sille jäärälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtele hetki välinpitämättömästi. Näytä olevan kiinnostuneempi muista jutuista, ja kun yrittää kysellä, niin hymyile vain ja tokaise jotain ohimenevää ja ympäripyöreää. Tajuaa, että sulla on muutakin elämää.
Pitää yrittää. En ikinä vain ole oikein pitänyt tämmöisestä "pelailusta", ja parisuhdettakin jo puolisentoista vuotta takana, niin tuntuu oudolta tässä kohtaa. Olen myös harvinaisen huono esittämään millääntapaa vaikeaa..
Vastaustesi perusteella kuulostaa ennemmin siltä, ettei tämän sinunkaan puolelta kannattaisi olla pelailua - kun kerran se oikea puhuminen miehen kanssa ei ole auttanut. Sinun pitäisi siis ihan oikeasti pystyä olemaan välinpitämätön siitä oletko miehen kanssa vai et, koska on kaikkea muutakin kiinnostavaa. Koska miehenkään puolelta tuskin kyse on mistään pelailusta, vaan siitä että hän ihan oikeasti on sellainen kuten sinua kohtaan käyttäytyy ja tunteensa sen mukaiset.
Toki on aikuismaista tästä kertoa miehelle ensin, että et nyt itsekään aio suhteutua parisuhteeseenne kovin vakavasti, kun miehenkin käytös tuollaista on. Olkoon sitten ilmoitusluonteinen asia jos mies ei yhtään kiinnostu ja halua asiasta keskustella. Sitten alkaisit järjestelmällisesti puhaltaa aina poikki tilanteet joissa mies alkaa perseillä. Et jatka aiheesta keskustelua, lopetat puhelun, lähdet hänen luotaan pois, käsket hänet sinun luotasi pois tai mikä se tilanne aina onkaan. Koska sinulla olisi oikeastikin parempaa tekemistä kuin olla hänen pompoteltavanaan, teet sitten jotain muuta.
Vaikuttaa, että olet tyypille itsestäänselvyys ja kynnysmatto - miksi jatkaa? Todennäköisesti hänellä on varasuunnitelma sinulle, joka on jo testikäytössä. Pahoittelut.
Mitä jos miehelle on ihan yksi ja sama vaikka lähtisitkin?
Etsä pysty siihen, susta tulis sitten alffaleski. Sä tykkäät draamasta ja myrskysestä parisuhteesta, et osaisi kunnioittaa ja rakastaa miestä mikä täyttäisi kaikki tarpeesi, kaikki olisi silloin ''liian hyvin'' ja tylsistyisit.
Suurimmalle osalle miehistä se ero tulee yllättäen. Luultiin, että kaikki on hyvin. Se pitää sanoa, mitä toivoo. Miehet eivät osaa asettua ns. "toisten kenkiin", eivätkä ymmärrä ilman sanomista jos joku naista loukkaa...
Minusta parisuhteessa EI KUULU joutua ajattelemaan, että toinen voisi jättää. Toista ei myöskään kuulu näpäytellä. Tästä huolimatta parisuhdekumppania kuuluu arvostaa ja siksi myös kohdella arvostavasti.
Asialla ei voi käydä kauppaa. Et voi näpäytellä toista arvostamaan itseäsi. Ei se arvostus siitä nouse. Voit vain todeta, että kun sinua ei arvosteta, menet etsimään paremman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos miehelle on ihan yksi ja sama vaikka lähtisitkin?
Sama tuli mieleeni.
Miehet tekevät harvemmin aloitteen erosta ellei ole uutta pyykkäriä tiedossa, silti he tieten tai tiedostamattaan tekevät naisen elämän niin sietämättömäksi että suhteesta lähteminen jää naiselle ainoaksi vaihtoehdoksi. Näin mies pääsee esittämään naisiin vetoavaa nyyhkytarinaa hylätyksi tulemisesta. Suhteenne on siis tiensä päässä, tilanne ei tuosta enää kohene, jos olisit laittanut ajoissa miehen käytökselle rajat suhde olisi päättynyt jo silloin tai mies olisi uskotellut sinut luulemaan että olet ylireagoiva ja tietysti aina väärässä joka asiasta. Nosta siis kytkintä.
Kohtele hetki välinpitämättömästi. Näytä olevan kiinnostuneempi muista jutuista, ja kun yrittää kysellä, niin hymyile vain ja tokaise jotain ohimenevää ja ympäripyöreää. Tajuaa, että sulla on muutakin elämää.