Isäni oli äitini kanssa naimisissa 55 vuotta ja hoiti häntä vaikean Alzheimeiren aikana hautaan saakka

Tietenkin näen.

Oih, ihanaa!

Ihanaa. Olispa itselläni niin pitkässä avioliitossa olevat vanhemmat (ovat eronnut, uudet kumppanit eikä näin pitkää avioliitto ole mahdollista enää). Myös isevanhempani ehtivät olla avioliitossa vaan tasan 30 vuotta kun isoisäni jo kuoli 60 vuotiaana....

Minunkin vaari 86-vuotias vaari hoitaa alzheimeria sairastavaa 84-vuotiasta mummoa. Välittämistä parhaimmillaan, harmittaa kun en opiskelujen vuoksi kykene vierailemaan niin usein, kuin aikaisemmin...

Minä erosin miehestä kahden vuoden jälkeen koska ei vaan viitsinyt.

Perus-av-mamma

Nykyajan ihmisellä ei ole velvollisuudentuntoa, eikä halua/ kykyä uhrautua. Siksi tulevaisuudessa emme enää lue tällaisia tarinoita.

En näe mitään ylevää siinä, että tuhlaa oman elämänsä toista hoitaessa. Toki jos on oma valinta, mutta turha sitten katkeroitua. En aio hoitaa miestäni enkä odota sitä vastavuoroisestikaan.

15 sanaa ei ole tarina. http://oppimateriaali.wikidot.com/tarina

Jos hän teki sen rakkaudesta, eikä pakosta ja velvollisuudesta, niin se on ihanaa. Liian monet tosin pysyvät yhdessä ihan vääristä syistä, enkä arvosta sellaista. En ajattele, että avioliiton pitäisi kestää loppuelämän, jos rakkaus loppuu.

Ymmärtääkö ap, kuinka raskasta vaarisi elämä on ollut? Täällä nähdään vaan se ikuinen kuolemaan saakka kestänyt rakkaustarina.

Todellisuus vastaavan sairauden kanssa eläen ja iäkkäänä ihmisenä vielä hoitaen.. omaiset eivät ymmärrä, mitä se on..

Onneksi äitisi kuoli

Vierailija kirjoitti:

15 sanaa ei ole tarina. http://oppimateriaali.wikidot.com/tarina

https://www.brainyquote.com/quotes/quotes/e/emforste400592.html

Omat vanhemmat ovat olleet nyt 55 vuotta naimisissa. Isä on sairastellut ja hänellä alkaa olla muistiongelmia eikä hän pärjäisi yksinään. Mitään maksullista apua tai elämää helpottavia pieniä kunnostustöitä hän ei halua vaan odottaa, että toiset hoitavat kaikki asiat. Äiti alkaa olla väsynyt, kun isältä ei saa kiitosta vaan pelkkää ilkeilyä.

Isälläsi on ollut helvetin rankkaa mutta hän on varmasti rakastanut äitiäsi kovasti. Jopa silloin kun hän ei ole enää ollut kumppani, vaan huollettava. Sellainen välittäminen on harvinaista. Eikä kenenkään pidä tietty vastentahtoisesti omaishoitajaksi ruvetakaan.

Ei trikoopersemammoilla ole mitään kauneuden tai tyylin tajua muutenkaan.

Tiedättekö kuinka moni vanhus huolehtii puolisostaan, koska lapset painostavat. Tietysti hoidat äitiä / isää, et voi olla julma ja laitokseen laittaa, mieti äitiä / isää ja se hoitokin maksaa..

Syyllisyydentunnoista hoitavat. Äärirajoilla. Arvatkaa, kuinla monta tällaisen vuoksi itkevää omaishoitajaa olen työssäni tavannut?

Antakaa ihmeessä vapaus valita ja vapaus huolehtia myös omasta jaksamisesta.

No, kolme neljästä omaishoitajasta on edelleen naisia. Joskus ne tarinat eivät ole kauniita, kun liian huonokuntoiselle vanhukselle ei löydy hoitopaikkaa. Muistan lehtijutun omaishoitajamummosta, joka oli muistisairasta miestään hoitaessaan laiminlyönyt oman terveytensä ja syöpä oli syönyt mummelilta puoli päätä.