Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa tasapaksua arkea?
18.09.2017 |
Mietin tänään, että onkohan tämä se kohta elämässä, jossa moni alkaa tahallaan sekoilemaan ja myöhemmin katuu kun oli kaikki silloin niin hyvin, eikä osannut arvostaa. On töitä, terveyttä ja vakaa parisuhde, kaks lasta. Mutta tämä toisto tuntuu vankilalta. Ei helvetti miten tätä kestää. Tykkään työstäni kyllä mutta inhoan rutiineja. Olen jopa kyllästynyt ruokaan, ei tee mieli mitään tuttua ruokaa. Matkusteluun ei ole rahaa. Mietin oikeasti välillä huumeiden kokeilua. Pääni toistaa vain samaa koko ajan. Aaaaaaaaaaaaaargh
Kommentit (11)
Ai. Ei mulla ole tasapaksua arkea. Keksi itsellesi mielenkiintoisia harrastuksia, lue hyviä kirjoja, käy konserteissa ja tapaa ihmisiä. Sitten kun välillä käy jossain muualla, arvostaa koti-iltojen rauhallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feel You... Mietin itse parhaillaan puolivakavissaan, että pitäisiköhän hankkia joku sivusuhde, kun on niin tylsää... Lapset 6 ja 4 v., tätä sit vaan vielä 15 vuotta ja sitten onkin jo ikäloppu.
Eikö mielikuvitus riitä etsimään mielenkiintoa elämään muualta kuin päihteistä tai suhteista?
Vierailija kirjoitti:
Ai. Ei mulla ole tasapaksua arkea. Keksi itsellesi mielenkiintoisia harrastuksia, lue hyviä kirjoja, käy konserteissa ja tapaa ihmisiä. Sitten kun välillä käy jossain muualla, arvostaa koti-iltojen rauhallisuutta.
Se ettet sinä osaa samaistua ei tarkoita etteikö joku voisi tuntea näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö mielikuvitus riitä etsimään mielenkiintoa elämään muualta kuin päihteistä tai suhteista?
Ehkä se ei vaan kaikille riitä, joku kirjan lukeminen ja konsertit? Ja alkaa kohta tulla ikä vastaan, jos jotain säpinää vielä joskus haluaisi, ainakin AV:n mukaan 😉
Itsehän sinä elämäsi tarinan kirjoitat, joten syytä vain itseäsi jos on tylsää. Olen 43 vuotias ja nautin jokaisesta päivästä. Olen täydellisen tyytyväinen tähän mukavaan arkeen, 20 vuotta kestäneeseen parisuhteeseeni, kolmeen lapseeni, työpaikkaani, kotiini, ystäviini ja perheeseeni, kaikkeen. Arkeani piristän vaikka perheen kanssa lautapeliä pelaamalla takkatulen ääressä, mieheni kanssa huippuseksiä harrastamalla, kävelylenkeillä, uusilla kengillä, hyvällä ruoalla, kiinnostavalla lukemisella ja tv-ohjelmilla, vanhempieni luona kyläilemällä, ystäviä tapaamalla jne. En voisi edes kuvitella olevani tuollainen masentunut tyyppi kuin ap on, en edes ymmärrä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Ei mulla ole tasapaksua arkea. Keksi itsellesi mielenkiintoisia harrastuksia, lue hyviä kirjoja, käy konserteissa ja tapaa ihmisiä. Sitten kun välillä käy jossain muualla, arvostaa koti-iltojen rauhallisuutta.
Se ettet sinä osaa samaistua ei tarkoita etteikö joku voisi tuntea näin.
Miksi jonkun pitäisi samaistua sinun tyhmyyteen? Älä nyt pöljiä höpise tyttörukka.
Mun mielestä arki on just kivaa, rakastan ihan perusarkea. Nautin kun saan käydä rauhassa ruokakaupassa ja kattoa telkkaria. On kiva odottaa viikonloppua ja koska arkeni on aika tylsää ja halpaa, mulla on varaa kerran pari vuoteen lähteä myös matkalle. Tänä vuonna olen käynyt Nykissä ja Berliinissä.
Mä en jaksais arkea joka on täynnä harrastuksia ja menoja, mulle sopii paremmin tämmönen rauhallisempi meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on tosiaankin asiat liian hyvin, jos on aikaa miettiä tuollaista. Suosittelen kokeilemaan yksinhuoltajan arkea niin ongelma poistuu. Ei ole aikaa miettiä onko tylsää vai ei kun asiat ei hoidu jos et itse niitä hoida. Yksinhuoltaja ei voi syyttää ketään muuta kun varasto on siivoamatta, lasten ulkohousut on jäänyt pesemättä tai päivällinen on laittamatta. Ei toisaalta myöskään tarvitse pakottaa itseään innostumaan lauantaiseksistä siinä samassa asennossa, ärsyyntyä jääkiekkoselostusta huudattavasta sohvaperunasta tai pyytää lupaa uuden talvitakin ostoon.
Tuliko lapsiperhearki täytenä yllätyksenä?