Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni haluaisi lapsen kanssani.
18.09.2017 |
Mieheni ja minä olemme seurustelleet nyt noin kaksi vuotta ja alusta asti oli selvää ettei yhteisiä lapsia meille tule miehen vasektomian takia. Itselläni on vain yksi adoptiolapsi, ei siis ollenkaan biologisia lapsia. Olen 33.v.
Mieheni kuitenkin viimeaikoina on selkeästi alkanut haaveilla mahani kasvusta ja muista lapsiinlittyvistä jutuista ja kysyinkin häneltä, haluaisiko hän sittenkin kanssani lapsen?
Hän vastasi haluavansa, mutta sitten... kerkesin jo itsekin innostua ajatuksesta, vaikka en ollut varma, haluaisinko koskaan enää lasta.
Yllätyksekseni mieheni haluaisi lapsen niin, että se syntyisi kimpan tuloksena, mikään muu vaihtoehto ei hänelle käy.
Itse en todellakaan tuohon kykene, mutta mitä minun täytyisi nyt oikeasti edes ajatella?
Koko ajatus lapsen haluamisesta tuntuu nyt vain julmalta pilalta, enkä todella tiedä miten asiaan suhtautua.
Kaiken lisäksi ehdin jo ensimmäistä kertaa niin paljon toivoa lasta, etten enää tiedä voinko unohtaa koko toiveen.
Sekavaa tekstiä, mutta nyt ystäväiseni, jakakaa ajatuksianne. Miltä teistä tällainen ehdotus tuntuisi?
Kommentit (20)
Kimpan tuloksena? Sori, mut nyt en ihan ymmärrä. Siis että toinen mies mukana ja sitten arvuutellaan kumman lapsi on siihen saakka kun lapsi syntyy..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies haluaa että hankit lapsen toisen miehen kanssa? Ymmärtääkö että sillä isällä on sitten omat oikeutensa lapseen.
Mitä?? Niin järkky provo. Jos totta niin jss. Ei lapsi ole mikään panosessioiden hauska testi.. sairasta. Älkää lisääntykö.
Ei luovutetut siittiöitä käy. Vain ja ainoastaan kimppa jossa toinen mies laskisi spermat minun sisälle.
olen hämmentynyt.. erittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei luovutetut siittiöitä käy. Vain ja ainoastaan kimppa jossa toinen mies laskisi spermat minun sisälle.
olen hämmentynyt.. erittäin.
No et suostu! Vai onko miehelläsi jokin perinnöllinen sairaus, joka estäisi biologisen vanhemmuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole suostumassakaan, se nyt ei ole vaihtoehto.
Mietin vain omia tuntemuksiani ja sitä että ylimitoitanko ne. Enpä taida.
Ja oikeasti kaipaisin ajatuksia siitä, miltä teistä tuntuisi jos miehenne ehdottaisi näin?
Ja siis miehelleni on tehty vasektomia, siksi omat ei käy..
Keskustelimme kyllä purusta ja muistakin vaihtoehdoista, mutta kun kuulema tämä keino olisi ainut sellainen missä hän tuntisi että lapsi on hänen?
Siis mitähän kettua....
Tällaista en ihan olisi odottanut, enkä tosiaan nyt tiedä mitä tehdä. Siis erota vai yrittää käsitellä kolhu joka tuli tästä toiveesta? Samalla saisin kyllä haudata haaveeni biologisesta lapsesta. Haaveen jonka en tiennyt olevan niin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tämä ei ole provo. En muutenkaan tänne palstalle kamalasti kirjoittele, saati harjoita netissä provoilua.
Tosin tiedän että ette usko kuitenkaan, eikä sen edes ole väliä.
Haluan nyt vain purkaa johonkin hämmennykseni.
Ensinnäkin, olette olleet yhdessä VASTA 2 vuotta, ihan tuonkin takia kannattaisikohan vielä katsella sitä puolisoa aika analyyttisin silmin että tuonko kanssa haluan oikeasti jatkaa parisuhdetta. Onko sillä oikeasti niin hoppu?? Toisekseen, on mieheltä todella edesvastuutonta edes ehdottaa toista miestä siihen! Tietäisikö tämä että saattaisi sinut raskaaksi? Entä jos ei tiedä ja saisi myöhemmin kuulla jostain? Entä jos mies vaatii myöhemmin oikeuksia lapseen? Entä jos puolisollasi ja sinulla tulee ero? Jos mies päättääkin sitten että eihän se minun ollutkaan? Todella tyhjäpäistä edes ehdottaa moista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No OMA tuntemus olisi että jos puolisoni vakavalla naamalla ehdottaisi kimppaa niin saisi pakata kamansa ja hyvin äkkiä...yök!
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, olette olleet yhdessä VASTA 2 vuotta, ihan tuonkin takia kannattaisikohan vielä katsella sitä puolisoa aika analyyttisin silmin että tuonko kanssa haluan oikeasti jatkaa parisuhdetta. Onko sillä oikeasti niin hoppu?? Toisekseen, on mieheltä todella edesvastuutonta edes ehdottaa toista miestä siihen! Tietäisikö tämä että saattaisi sinut raskaaksi? Entä jos ei tiedä ja saisi myöhemmin kuulla jostain? Entä jos mies vaatii myöhemmin oikeuksia lapseen? Entä jos puolisollasi ja sinulla tulee ero? Jos mies päättääkin sitten että eihän se minun ollutkaan? Todella tyhjäpäistä edes ehdottaa moista!
Niin, juuri näitä samoja pohdiskelin/ pohdiskelimme itsekin.
Olen yrittänyt suhtautua tähän järkevästi keskustellen, vaikka sisälläni kiehuu.
Minä olen pitänyt koko ajan meidän suhdetta hyvänä. Sellaisena jossa oli potentiaalia. Pystymme juttelemaan kaikesta, näytämme toisillemme rakkautta, arki kulkee ja niin edes päin.
Isänä omalleen ja myös toisena aikuisena minun lapselle, on ollut aina osallistuva ja hyvä. Sellainen, jonka ottaisi lapselleen isäksi, mutta sitten tämä...
Nyt en tiedä mitä ajatella koko miehestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tulee mieleen että mieheni ei oikeasti arvosta minua vanhempana?
Saati rakkaana ihmisenä kun olisi valmis minut jakamaan jollekin muulle miehelle.
Mietin sitäkin, että hän saisi tällä jonkin takaportin, ettei olisikaan isä? Mitä sellainen kertoo miehestä ja hänen ajatuksistaan minuun?
Oliko tämä vain joku fantasia, jota ei ajatellut loppuun?
Ja kuka toinen mies edes suostuisi tuollaiseen järjestelyyn?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja minä olemme seurustelleet nyt noin kaksi vuotta ja alusta asti oli selvää ettei yhteisiä lapsia meille tule miehen vasektomian takia. Itselläni on vain yksi adoptiolapsi, ei siis ollenkaan biologisia lapsia. Olen 33.v.
Mieheni kuitenkin viimeaikoina on selkeästi alkanut haaveilla mahani kasvusta ja muista lapsiinlittyvistä jutuista ja kysyinkin häneltä, haluaisiko hän sittenkin kanssani lapsen?
Hän vastasi haluavansa, mutta sitten... kerkesin jo itsekin innostua ajatuksesta, vaikka en ollut varma, haluaisinko koskaan enää lasta.
Yllätyksekseni mieheni haluaisi lapsen niin, että se syntyisi kimpan tuloksena, mikään muu vaihtoehto ei hänelle käy.
Itse en todellakaan tuohon kykene, mutta mitä minun täytyisi nyt oikeasti edes ajatella?Koko ajatus lapsen haluamisesta tuntuu nyt vain julmalta pilalta, enkä todella tiedä miten asiaan suhtautua.
Kaiken lisäksi ehdin jo ensimmäistä kertaa niin paljon toivoa lasta, etten enää tiedä voinko unohtaa koko toiveen.
Sekavaa tekstiä, mutta nyt ystäväiseni, jakakaa ajatuksianne. Miltä teistä tällainen ehdotus tuntuisi?
Johan on, vaimohan se täällä kirjoittelee. No paikataan muutama aukko tarinasta. :)
Unohdit kertoa tässä, että ajatus lähti alkuun kimpoista, jossa vahingossa olisikin tullut raskaaksi. Koko homma lähti alkuun nettipalstojen keskusteluista. Eli seksifantasiasta. Etkä myöskään maininnut, että itse olit ensimmäisenä tekemässä deitti ilmoitusta, mutta sitten kun sanoin että haluan olla mukana siinä, peräännyit heti. Etkä myöskään mainunnut, että pettämällä tehtynä se olisi sinulle ihan ok ja sitä että olet jo pari kertaa jäänyt kiinni pettämisestä. Et myöskään kerro sitä, miten olet tuollaiseen kimppaan jo omatoimisesti lähtnyt, kunhan minä olin vain ulkopuolisena katsojana.
Et myöskään kertonut että teimme jo sopimuksen, miten se tapahtuisi, mutta peräännyit itse siitä. Ja kun peräännyit, niin totesimme ettei se ole mahdollista, mutta et silti luovu ajatuksesta, vaan haluat lapsen keinoja kaihtamatta. Kunhan minä en ole siinä mukana. Etkä myöskään kerro sitä, että olet sen vuoksi nyt jättämässä minut, koska haluat lapsen niin kovasti.
Hei, saanko kysyä miten olet onnistunut adoptoimaan lapsen noin nuorena?
Alue: Aihe vapaa
Ei tunnu kivalta ajatukselta. Eikö lahjoitetut siittiösolut kävisi?