Maanantaipäivän masennus

Unohda työ ja nauti elämästäsi.

Onko sulla ammatti? Lähde opiskelemaan?

Ryyppäätkö viikonloppuisin, kun maanantait ovat erityisen vaikeita..??

Millainen koulutus sinulla on?

Auttaisiko työllistymistäsi jokin koulutus, esim. täydentäisit osaamistasi tai jotain ihan uutta :)

Voi, otan osaa tuntemuksiisi. On varmasti rankkaa.

Ole aktiivinen etsiessäsi töitä tai koulutusta. Valitettavasti aina aktiivisuuskaan ei takaa etenemismahdollisuutta. On kuitenkin hyvä olla sitkeä.

Harrasta liikuntaa, ulkoile ja pidä kiinni rytmistä.

Tsemppiä ja mukavaa syksyä :)

On ammatti, vieläpä hyvä sellainen. Mutta ei työllistä millään tavoin. Opiskelisin, jos olisi varaa. Ei ole.

Vaikeaa ja surullista on tyhjyys ja turhuuden tunne. Miten nauttia elämästä, kun on kaikesta ulkopuolella, hylkiö. Tosiasia on, että vain työn kautta/vuoksi ja työn seurauksena ihmistä arvostetaan.

Ne, jotka vihaavat työtään eivätkä jaksa - kokeilkaa olla kolme vuotta putkeen neljän seinän sisällä, ikkunoita tuijotellen yksinäisyydessä. Ilman minkäänlaista toivoa. Ilman minkäänlaista muutosta näköpiirissä. Tulkaa sen jälkeen sanomaan, vieläkö se inhottu työ jaksaa ärsyttää.

Hyvät asiat elämässäni: kohtuullinen terveys, rakkaat lapset, mies.

Anna lupa itsellesi olla onnellinen ja kokea onnellisuutta, unohda yleiset yhteiskunnan arvostukset. Tee mieleisiä asioita, sellaisia mistä oikeasti nautit. Musiikkia, tanssia, kirjoittamista, leipomista, tms? Tunne elämä ja elämän virta!

Olet tärkeä. <3 Lapsilla on turva kun tulevat koulusta. <3

Voisiko elämällä olla jotain muitakin tavoitteita kuin saada palkkaa tai rahaa? :) Miten olet niissä onnistunut?

Mitä sinä tekisit jos saisit palkkaa? Minusta ainakin pelkkä rahan ansainta on vaarallinen ja aika itsekäs tavoite elämässä. Moni tämän maailman ongelmista johtuu siitä että tietty joukko ihmisiä kerää rahaa itselleen varastoon.

Antiloopit ja leijonat elävät suuremman osan elämästään onnellisina ilman pelkoa savannilla. Kylläinen leijona ei tapa ikinä. Kun leijona nukkuu kylläisenä savannilla, niin antiloopit syövät ja hengailevat siinä vierässä onnellisina. Kun leijonan tulee nälkä, tappaa se vain sen verran että se on taas kylläinen. Muutoin se antaa antilooppien elää. Minkälainen elämä olisi jos leijona tappaisi koko ajan kaikki antiloopit? Leijona keräisi varastoon tappoja, olisi mestari tappaja, kaikkien valtias. Tulisko hänestä onnellinen? Tuleeko antiloopeista onnellisempia?

Vähän samallalailla ajattelen itse työnteosta. Onko reilua kerätä rahaa pois markkinoilta? En usko että se sinänsä tekee onnelliseksi.

Mikä sinut tekee onnelliseksi? Mitä tykkäät tehdä? Minkä eteen olisit valmis tekemään työtä? Ehkä aika paljon kysymyksiä, mutta vastaa vaikka kolmeen alle niin osaan ehkä vastata aikaisempiin kysymyksiisi paremmin :)

Minusta elämäntavoite: "saada kuukausipalkkaa 2017-luvun Suomessa" on todella haastava. Vielä 80-luvun Suomessa se oli tavoitettava, mutta tänäpäivänä se on iso asia yrittäjälle palkata työntekijä. Minä ainakin alentaisin tavoitteita. Voisiko työkeikka olla sopiva tavoite? Voisiko "jaksaa tehdä 2 viikkoa siivoojan töitä" olla hyvä tavoite? 

Vierailija kirjoitti:

On ammatti, vieläpä hyvä sellainen. Mutta ei työllistä millään tavoin. Opiskelisin, jos olisi varaa. Ei ole.

Vaikeaa ja surullista on tyhjyys ja turhuuden tunne. Miten nauttia elämästä, kun on kaikesta ulkopuolella, hylkiö. Tosiasia on, että vain työn kautta/vuoksi ja työn seurauksena ihmistä arvostetaan.

Ne, jotka vihaavat työtään eivätkä jaksa - kokeilkaa olla kolme vuotta putkeen neljän seinän sisällä, ikkunoita tuijotellen yksinäisyydessä. Ilman minkäänlaista toivoa. Ilman minkäänlaista muutosta näköpiirissä. Tulkaa sen jälkeen sanomaan, vieläkö se inhottu työ jaksaa ärsyttää.

Hyvät asiat elämässäni: kohtuullinen terveys, rakkaat lapset, mies.

 

Minä ainakin arvostan ihmistä, joka ei ajattele vain rahaa ja työtä. Luulen että itse arvostat rahaa ja työtä ja sen takia luulet että muutkin arvostaa niitä. Totuus on että ihmisiä on todella paljon erilaisia, etkä ikinä voi tietää mitä toinen ihminen pitää tärkeänä. Minä ainakin arvostan enemmän urheilullista ja luonnonläheistä ihmistä kuin varakasta ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

On ammatti, vieläpä hyvä sellainen. Mutta ei työllistä millään tavoin. Opiskelisin, jos olisi varaa. Ei ole.

Vaikeaa ja surullista on tyhjyys ja turhuuden tunne. Miten nauttia elämästä, kun on kaikesta ulkopuolella, hylkiö. Tosiasia on, että vain työn kautta/vuoksi ja työn seurauksena ihmistä arvostetaan.

Ne, jotka vihaavat työtään eivätkä jaksa - kokeilkaa olla kolme vuotta putkeen neljän seinän sisällä, ikkunoita tuijotellen yksinäisyydessä. Ilman minkäänlaista toivoa. Ilman minkäänlaista muutosta näköpiirissä. Tulkaa sen jälkeen sanomaan, vieläkö se inhottu työ jaksaa ärsyttää.

Hyvät asiat elämässäni: kohtuullinen terveys, rakkaat lapset, mies.

 

En ymmärrä, miten työttömänä pärjää muka paremmin kuin opiskelemalla? Siis miten niin ei ole varaa? Suomessahan on lähes ilmainen koulutus.

Suunnittele joku rutiini, jonka teet aina maanantaisin.

Joku sanoo päivät aina samanlaisia jos ei käy töissä, ei mielestäni.

Luulen, että minäkin olen aika onneton. Aina maanantaisin minäkin olen erittäin maassa. En ole ap. Luulen, että minun ei olisi pitänyt jäädä kotiäidiksi, koska epäilen, että kotiäitinä olen aina ollut kireä, hermostunut ja turhautunut. Vaikka lapset merkitsevätkin minulle tosi paljon. Olen minäkin sotkenut työasiani, kun olen ollut kotona jo kauan. Hyvä kysymys oli, mikä tekee onnelliseksi? Jokin kai, en vain osaa just vastata. Mietin kovasti, että mikä tekee minut onnelliseksi - aina vaan vastaukseksi saan "lapset".

maanantai on viikon paras päivä. Muut lähtee oravanpyörään, itse voi palstailla ja nauttia kahvia.

Miksi juuri aamuisin on mieliala matalalla? Jo vuosikausia olen jäänyt katsomaan aamutakkisillani muun perheen perään. Heillä on paikka, minne mennä. Tehtävä hoidettavanaan. Minulla ei ole ollut oikeastaan 15 vuoteen. Olen tehnyt pätkätöitä työttömyyden ja kotiäitiyden lomassa. Miten tästä eteenpäin? Olen yrittänyt löytää paikkaani elämässä, yhteiskunnassa, tässä kaupungissa (jota inhoan), yhteisössä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä alakuloisemmaksi ja epätoivoisemmaksi.

Haetko ap vain oman alan töitä? En tiedä koulutustasi, mutta jos kotona oleminen on noin vaikeaa, voit kokeilla vaikka siivoojan tai kaupan alan töitä. Molempiin pääsee suht helposti. 

Minä tykkään olla kotona työttömänä, nyt ollut yli vuoden ja vielä ei ole tylsää päivää tullut. Toki rahaa jos ois enemmän niin se helpottais, mutta muuten kyllä en koe että menetän mitään sillä etten käy töissä!

Harva varmasti miettii vanhana että "olisinpa viettänyt elämästäni enemmän töissä".

Ei se uudelleenkoulutus välttämättä auta. Itselläni on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa (liiketalous & tietojenkäsittely) ja näistä jälkimmäinen tältä vuodelta. Tästä huolimatta mitään työmahdollisuuksia ei tunnu olevan ja työttömyyttä käytännössä takana jo kymmenisen vuotta lähes putkeen. Suomessa on totaalinen ikäsyrjintä, työttömien syrjintä ja se työkokemuksen ja aukottoman cv :n yliarvostus...

Kaikki työttömän päivät ei välttämättä ole samanlaisia...mutta työn ja yhteiskuntaan integroitumisen antama sosiaalinen pääoma jää kuitenkin tavoittamatta tai sitten sen menettää pitkälti työttömyysnakin iskiessä. Niin, ja se kohtuullisen toimeentulon odotusarvo ei kaiketi tarkoita tarvetta rypeä mammonassa...?