Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon oletetusti yksipuolisesta ihastuksesta
16.09.2017 |
Niin, siis miten eroon oletetusti yksipuolisesta ihastuksesta?
Päätin jo että koitan keksiä aina jotain tekemistä ja kiireitä etten ehtisi miettiä miestä. Vaikka ehdin silloinkin ja samoin yöt ovat vaikeita. Näön hänestä unta ja jos olen hereillä hän pyörii mielessä.
Aiemmin ajattelin et jos tää kestää vielä kuukausia, otan asian puheeksi. Nyt sit iski epätoivon peikko ja aloin miettiä etten uskalla riskeerata. Ja aloin miettiä keinoja päästä tästä jotenkin ohi. En haluaisi.
Eikö kuitenkin ole niin että mies ottaisi jotenkin kautta yhteyttä jos todella halajaa naisen? Eli jos ei mitään kuulu vaikka katseita olisi vaihdeltu, ei kannata haaveilla?
Kommentit (31)
Eipä ole oikeastaan muuta perustetta kun ajatus että jos tunne olisi molemminpuoleista, kai hän olisi jo tehnyt jonkin aloitteen. 😌 Joku joskus sanoi et jos mies on oikeasti kiinnostunut niin sitä ei tarvitse miettiä onko hän. Mutta voihan hän olla kuten itsekin, eli en usko että hänenlaisensa voisi olla minusta sittenkään kiinnostunut, vaikka joku vaisto sanoo että olisi.
Ehkä katselen vielä olisko mulla tilaisuutta tuoda asiaa esille. Eipähän tarvitsisi sitten miettiä mitä jos. Eikähän tämä ole tähänkään mennessä unohtunut saati laantunut tämä tunne vaikka harmillisen harvoin kohdataan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis miten eroon oletetusti yksipuolisesta ihastuksesta?
Päätin jo että koitan keksiä aina jotain tekemistä ja kiireitä etten ehtisi miettiä miestä. Vaikka ehdin silloinkin ja samoin yöt ovat vaikeita. Näön hänestä unta ja jos olen hereillä hän pyörii mielessä.
Aiemmin ajattelin et jos tää kestää vielä kuukausia, otan asian puheeksi. Nyt sit iski epätoivon peikko ja aloin miettiä etten uskalla riskeerata. Ja aloin miettiä keinoja päästä tästä jotenkin ohi. En haluaisi.
Eikö kuitenkin ole niin että mies ottaisi jotenkin kautta yhteyttä jos todella halajaa naisen? Eli jos ei mitään kuulu vaikka katseita olisi vaihdeltu, ei kannata haaveilla?
Sinulla on varmaan perusteet sille että ihastuminen/rakastuminen on yksipuolista? Miksi et halua tehdä aloitetta miehen suuntaan? Mieshän saattaa vaikka innostua!
Itse olen mies, ja voin kertoa että jotkut naiset ovat vähän liiankin hienovaraisia kertomaan kiinnostuksestaan. Ihan kaikkia vihjeitä ja tilanteita ei pysty ymmärtämään ennen kuin on liian myöhäistä. Joskus nuo "vinkit" ymmärtää vasta pitkän ajan kuluttua, ja tällöin nainen on jo siirtynyt elämässään eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyl mä nyt olen melko varma et sydämeni särjin, halusin unohtaa eli en, ei taida olla mahiksia. En vaan pystynyt tekee mitään, hyvä jos edes katsoin. Tekis mieli vaan itkee. En halunnut et tää menee näin.
Aina kannattaa tehdä aloite, jos on ihastunut. Toinen voi olla hyvinkon kiinnostunut, mutta luulee olevansa ominaisuuksiltaan riittämätön tai luulee toisen olevan varattu ym. Joskus se kiinnostus herää, kun se herätetään aloitteella. Uskaltakaa. Mitään ei menetä!
No selvitä nyt ihmeessä onko ihastuminen yksipuolista vai ei! Mitä jos ei olekaan ja sä vaan kuljet onnesi ohi? Eihän sulla oo mitään menetettävää! Pelkästään voitettavaa! Ja jos nyt käy ilmi ettei mies ole kiinnostunut niin kyllähän se kirpaisee mutta sittenpähän tiedät niin on varmaan helpompi päästää irti turhista haaveista ja mennä eteenpäin elämässä.
Totta totta, oikeassa olette. Kerään joku päivä rohkeuteni ja kerron mitä tunnen. Eipähän tarvitse jossitella. Tuntuu miltei elämää suuremmalta riskiltä, varmaan silti turhaan. Ei kai siihen elämä lopu vaikka toinen ei tuntisikaan samoin ja ehkäpä siitä ei seuraa vaivaantunutta kanssakäymistä myöhemmin, vai mitä olette mieltä? Kun jotkut tuntuu hätkähtävän tällaista tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitkö jo sen alttarin kotiin ihastuksestasi, mistä oli puhetta eilisessä ketjussa?
Vierailija kirjoitti:
Totta totta, oikeassa olette. Kerään joku päivä rohkeuteni ja kerron mitä tunnen. Eipähän tarvitse jossitella. Tuntuu miltei elämää suuremmalta riskiltä, varmaan silti turhaan. Ei kai siihen elämä lopu vaikka toinen ei tuntisikaan samoin ja ehkäpä siitä ei seuraa vaivaantunutta kanssakäymistä myöhemmin, vai mitä olette mieltä? Kun jotkut tuntuu hätkähtävän tällaista tilannetta.
Riippuu minkä mielipiteen valitset, eli joudut lopulta kuitenkin päättämään itse. Jos on työkaveri, ja vieläpä varattu, mieti vielä useamman hetken...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti en kuitenkaan saa tehtyä mitään, jäädyn, ehkä hyvä niin. Enkä saa tilaisuutta ja ehkä se ei olisi järkevääkään. Tämähän on tälläistä turhaa tunteiden tuuletusta kun ei ole ketään kelle purkaa. Pahin mitä voi tapahtua on että joku tunnistaa.
En tiedä mistään aiemmista eilisistä ketjuista, en ole lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti en kuitenkaan saa tehtyä mitään, jäädyn, ehkä hyvä niin. Enkä saa tilaisuutta ja ehkä se ei olisi järkevääkään. Tämähän on tälläistä turhaa tunteiden tuuletusta kun ei ole ketään kelle purkaa. Pahin mitä voi tapahtua on että joku tunnistaa.
En tiedä mistään aiemmista eilisistä ketjuista, en ole lukenut.
Oletko facebookissa ja entä onko mies? Sitä kautta on helppo pyytää kaveriksi ja kysyä viestillä kahville. Jos ei facea niin tiedätkö puhelinnumeron. Laita viesti, jossa kysyt, että mitä kuuluu ja olisiko kiinnostusta lähteä kahville. Tunnetteko toisenne vai onko ihan sellainen kaukoihastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja on. Tunnetaan jotenkuten, törmätään silloin tällöin porukassa. Tuntui alusta asti vaan mun tyypiltä ja olin varma ensin et on molemminpuolinen tunne mut nyt on alkanut tuntumaan että ehkä tulkitsin häntä väärin. En tiedä sit onko jännitystä ja turhautumista puolin ja toisin kun ei nähdessä voi sanoa mitä aikoisi tai haluaisi. Olis niin paljon kerrottavaa ja sanottavaa ja kysyttävää. Sit koitat olla vaan kuin ei mitään. Oon kyllä koittanut olla mahdollisimman ystävällinen ja huomioiva ja kiva mutta ei se aina onnistu kun menee lukkoon. Haluaisin vaan sanoa sille että tuu mennään. Ehkä joskus rohkaistun keksiin tikusta asiaa ja pyytään kahville siinä sivussa.
En tiedä. Itse olen ollut yksipuolisesti ihastunut kohta 2.5 vuotta. Kerron kun keksin miten tästä pääsee eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä pelkäsin, tai pelkään. Ootko tehnyt asialle mitään koskaan? Ja onko ihastumisesi toisen tiedossa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse olen ollut yksipuolisesti ihastunut kohta 2.5 vuotta. Kerron kun keksin miten tästä pääsee eroon.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse olen ollut yksipuolisesti ihastunut kohta 2.5 vuotta. Kerron kun keksin miten tästä pääsee eroon.
Sama täällä. Kuinkahan monta vuotta on vielä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä niin sama! Yhden miehen kanssa oli silmäpeliä, pientä flirttiäkin, viestittelyä. Tätä kesti kaksi vuotta kunnes pyysin kahville, ei lähtenyt, eikä asiaa perustellut. Silti edelleen jatkui sama meno ja lopulta itse Jatkoin elämääni, löysin uuden ja nyt avoliitossa toisen kanssa. Edelleen kuitenkin tämä mies pyörii mielessäni, eikä helpoksi tee se että olemme fb ystäviä ja näen sieltä hänen kuviaan ja elämäänsä. Hänkin nykyään seurustelee. En tiedä miten tästä pääsee yli. Itken ja katson kun hän postaa pusukuvia fb.. Rakastan nykyistä miestäni mutta tämä toinen mies pyörii mielessä silti. Ehkä siksi että hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä mistä pikkutytöstä lähtien olen haaveillut ja nyt joku toinen elää sitä mun elämääni.. Uuden rakkauden löytäminen ei mulla siis auttanut. Haluaisin vaan tietää että miksi mies ei lähtenyt kahville vaikka kiinnostusta oli? En saa tätä koskaan tietää.. Mies asuu toisessa kaupungissa, joten tuskin nähdään enää ikinä..
Toivottavasti aika edes haalentaa. Ja opit elämään sen kanssa. Tuo kait se on pahin pelko.
En tiedä uskallanko pyytää fb kaveriksi miestä jos se pahentaisi sit omaa oloa juuri mainituista syistä, jos tunteet ei olisikaan molemminpuoleista tai mitä ikinä. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Täälä niin sama! Yhden miehen kanssa oli silmäpeliä, pientä flirttiäkin, viestittelyä. Tätä kesti kaksi vuotta kunnes pyysin kahville, ei lähtenyt, eikä asiaa perustellut. Silti edelleen jatkui sama meno ja lopulta itse Jatkoin elämääni, löysin uuden ja nyt avoliitossa toisen kanssa. Edelleen kuitenkin tämä mies pyörii mielessäni, eikä helpoksi tee se että olemme fb ystäviä ja näen sieltä hänen kuviaan ja elämäänsä. Hänkin nykyään seurustelee. En tiedä miten tästä pääsee yli. Itken ja katson kun hän postaa pusukuvia fb.. Rakastan nykyistä miestäni mutta tämä toinen mies pyörii mielessä silti. Ehkä siksi että hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä mistä pikkutytöstä lähtien olen haaveillut ja nyt joku toinen elää sitä mun elämääni.. Uuden rakkauden löytäminen ei mulla siis auttanut. Haluaisin vaan tietää että miksi mies ei lähtenyt kahville vaikka kiinnostusta oli? En saa tätä koskaan tietää.. Mies asuu toisessa kaupungissa, joten tuskin nähdään enää ikinä..
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aika edes haalentaa. Ja opit elämään sen kanssa. Tuo kait se on pahin pelko.
En tiedä uskallanko pyytää fb kaveriksi miestä jos se pahentaisi sit omaa oloa juuri mainituista syistä, jos tunteet ei olisikaan molemminpuoleista tai mitä ikinä. En tiedä.
Mäkin luulin että tunteet on molemminpuolisia koska katseita oli niin paljon ja ystävystyttiin. Nyt en kehtaa poistaakaan häntä kavereista, enkä toisaalta haluakkaan koska haluaisin nähdä ja kuulla hänen elämästään. Olen onnellinen että hän on onnellinen. Toivon todella että hänen tyttöystävänsä tekee kaikkensa että tämä mies olis onnellinen. Syvää rakkautta tai ihastusta tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Täälä niin sama! Yhden miehen kanssa oli silmäpeliä, pientä flirttiäkin, viestittelyä. Tätä kesti kaksi vuotta kunnes pyysin kahville, ei lähtenyt, eikä asiaa perustellut. Silti edelleen jatkui sama meno ja lopulta itse Jatkoin elämääni, löysin uuden ja nyt avoliitossa toisen kanssa. Edelleen kuitenkin tämä mies pyörii mielessäni, eikä helpoksi tee se että olemme fb ystäviä ja näen sieltä hänen kuviaan ja elämäänsä. Hänkin nykyään seurustelee. En tiedä miten tästä pääsee yli. Itken ja katson kun hän postaa pusukuvia fb.. Rakastan nykyistä miestäni mutta tämä toinen mies pyörii mielessä silti. Ehkä siksi että hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä mistä pikkutytöstä lähtien olen haaveillut ja nyt joku toinen elää sitä mun elämääni.. Uuden rakkauden löytäminen ei mulla siis auttanut. Haluaisin vaan tietää että miksi mies ei lähtenyt kahville vaikka kiinnostusta oli? En saa tätä koskaan tietää.. Mies asuu toisessa kaupungissa, joten tuskin nähdään enää ikinä..
Kuulostaa melko samalta kun mun tilanne paitsi että aikaa on kulunut vähemmän eikä olla vielä niin kovin hyviä tuttuja miehen kanssa. Kaikki hänessä vaan kolahti ja ne katseet ja puheet ja kaikki. Nyt iski pelko, että tässä voi käydä vielä tosi huonosti sillä en ole koskaan aiemmin tuntenut vastaavaa. Enkä oo mikään ihan teini enää..
Kaikki tsempit sulle! 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aika edes haalentaa. Ja opit elämään sen kanssa. Tuo kait se on pahin pelko.
En tiedä uskallanko pyytää fb kaveriksi miestä jos se pahentaisi sit omaa oloa juuri mainituista syistä, jos tunteet ei olisikaan molemminpuoleista tai mitä ikinä. En tiedä.
Mäkin luulin että tunteet on molemminpuolisia koska katseita oli niin paljon ja ystävystyttiin. Nyt en kehtaa poistaakaan häntä kavereista, enkä toisaalta haluakkaan koska haluaisin nähdä ja kuulla hänen elämästään. Olen onnellinen että hän on onnellinen. Toivon todella että hänen tyttöystävänsä tekee kaikkensa että tämä mies olis onnellinen. Syvää rakkautta tai ihastusta tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Täälä niin sama! Yhden miehen kanssa oli silmäpeliä, pientä flirttiäkin, viestittelyä. Tätä kesti kaksi vuotta kunnes pyysin kahville, ei lähtenyt, eikä asiaa perustellut. Silti edelleen jatkui sama meno ja lopulta itse Jatkoin elämääni, löysin uuden ja nyt avoliitossa toisen kanssa. Edelleen kuitenkin tämä mies pyörii mielessäni, eikä helpoksi tee se että olemme fb ystäviä ja näen sieltä hänen kuviaan ja elämäänsä. Hänkin nykyään seurustelee. En tiedä miten tästä pääsee yli. Itken ja katson kun hän postaa pusukuvia fb.. Rakastan nykyistä miestäni mutta tämä toinen mies pyörii mielessä silti. Ehkä siksi että hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä mistä pikkutytöstä lähtien olen haaveillut ja nyt joku toinen elää sitä mun elämääni.. Uuden rakkauden löytäminen ei mulla siis auttanut. Haluaisin vaan tietää että miksi mies ei lähtenyt kahville vaikka kiinnostusta oli? En saa tätä koskaan tietää.. Mies asuu toisessa kaupungissa, joten tuskin nähdään enää ikinä..
Hyvät ihmiset! Tehkää aloite. Muuten ette koskaan saa tietää voisiko teistä tulla jotain muuta kuin sivusilmäilyn tulosta. Raastavaa olla ihastunut johonkin jonka tunteita ei tiedä. Monesti (miehet) innostuvat jos saavat ihailua osakseen ja mitä voisit hävitä? Korkeintaan aikaa jonka voisit käyttä jonkun muun ihailuun jos tämä tyyppi olekaan sinusta kiinnostunut. DO IT! (Jos et vielä tehnyt)
Omasta kokemuksestani voin kertoa puolen vuoden salaisesta ihailusta. Kysyin puhelinnumeroa yhteiseltä tutulta ja muutenkin kyselin tyypistä seurusteleeko. Jouluna ja uv:na laitoin aika neutraalia tekstaria (ei ollut vielä facebookkia) mutta sitten aloinkin ehdottelemaan kahveja. Voitin sen pelin. ;)
Vierailija kirjoitti:
Täälä niin sama! Yhden miehen kanssa oli silmäpeliä, pientä flirttiäkin, viestittelyä. Tätä kesti kaksi vuotta kunnes pyysin kahville, ei lähtenyt, eikä asiaa perustellut. Silti edelleen jatkui sama meno ja lopulta itse Jatkoin elämääni, löysin uuden ja nyt avoliitossa toisen kanssa. Edelleen kuitenkin tämä mies pyörii mielessäni, eikä helpoksi tee se että olemme fb ystäviä ja näen sieltä hänen kuviaan ja elämäänsä. Hänkin nykyään seurustelee. En tiedä miten tästä pääsee yli. Itken ja katson kun hän postaa pusukuvia fb.. Rakastan nykyistä miestäni mutta tämä toinen mies pyörii mielessä silti. Ehkä siksi että hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä mistä pikkutytöstä lähtien olen haaveillut ja nyt joku toinen elää sitä mun elämääni.. Uuden rakkauden löytäminen ei mulla siis auttanut. Haluaisin vaan tietää että miksi mies ei lähtenyt kahville vaikka kiinnostusta oli? En saa tätä koskaan tietää.. Mies asuu toisessa kaupungissa, joten tuskin nähdään enää ikinä..
Onpa omituinen tapa elää...
Sinulla on varmaan perusteet sille että ihastuminen/rakastuminen on yksipuolista? Miksi et halua tehdä aloitetta miehen suuntaan? Mieshän saattaa vaikka innostua!
Itse olen mies, ja voin kertoa että jotkut naiset ovat vähän liiankin hienovaraisia kertomaan kiinnostuksestaan. Ihan kaikkia vihjeitä ja tilanteita ei pysty ymmärtämään ennen kuin on liian myöhäistä. Joskus nuo "vinkit" ymmärtää vasta pitkän ajan kuluttua, ja tällöin nainen on jo siirtynyt elämässään eteenpäin.