Onko miehesi se jonka aina halusit?

Paljon enemmän. En koskaan olisi kuvitellutkaan että voisin saada noin upean ihmisen rakastamaan itseäni, ja jakamaan elämäni. Olen todella onnellinen.

Olen onnellinen. Aina halusin - no, en tainnut tietää tuollaista miestä edes olevan olemassa ennen kuin hänet kohtasin. On ollut vaikeitakin jaksoja. Yhdessä on selvitty.

En nyt varmaan aina ole häntä halunnut, mutta tein hänen suuntaansa aloitteen jo opiskeluaikana. Yhteen päädyimme vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Ehdin siinä välissä kyllä haluamaan monia muitakin, mutta onhan se romanttista ajatella, että jo silloin tiesin mitä tahdon.

Nyt takana yli kymmenen yhteistä vuotta, eikä kertaakaan ole tuntunut että joku muu olisi minulle parempi.

On

Ei, ja erohan siitä tuli.

Se jonka olen aina halunnut, valitsi toisin. Kelpasin vain hetken huviksi.

En tiedä.

En ikinä halunnut mitään ja sitten törmäsin tuohon minulle täydelliseen ihmiseen.

Oli ennen. Nyt on muuttunut mies ja jos ei kohtalaisessa ajassa ala muuttua takaisin niin eri teille lähdetään.

Olen, vaikka meidän suhteessa onkin tapahtunu vaikka ja mitä, silti ollaan yhdessä pysytty 8 vuotta<33

Miten niin aina? Tapasin hänet baarissa, näin silmistä että hän ei ole niin kuin monet muut, olemme olleet yhdessä ever since, 22 vuotta.

Jos kysyit onko hän sellainen mies, josta unelmoin sitä ennen, niin ei tosiaankaan ole.

Mun elämäni suuri rakkaus ei johtanut pysyvämpään suhteeseen, mutta rakastan ja kaipaan häntä vieläkin 20 vuoden jälkeen.

Miestäni en rakastanut niin palavasti, mutta sopi paremmin minulle.

Ei ollut. Olisin halunnut erään toisen, mutta hän ei halunnut minua, vaikka sanoi niin. Kaipasin syliä ja lohdutusta, ja elämäntilanteeni oli vaikea, ja olin myös ihastunut hieman nykyiseen mieheeni. Joskin olin aika sekaisin ihmissuhteitteni ja miesten kanssa, kun siinä 3 piiritti minua syystä tai toisesta. Eka mies ei tiennyt mitä haluaa, ja lopulta yhteydenpito loppuikin, ja hän löysi kumppanin muualta, vain alkaakseen piirittämään minua pari vuotta myöhemmin (eli nyt) uudestaan. Nro2; häneen olin aivan lääpälläni, ja hän oli minuun, kunnes huomasin että taitaa tuolla olla kaikkea muutakin mielessä, ei myöskään suostunut ehdotukseeni että oltasiin vain toistemme kanssa. Siinä sitten oli tämä nykyinen mieheni myös riiulla, ja hän jaksoi odottaa ja olla pitkämielinen kun minä kamppailin itseni ja tunteideni kanssa. Päätin silti yrittää olla hänen kanssaan, ja ei voi sanoa muuta kuin WAU. En olisi ikinä koskaan voinut kuvitella että tämän miehenlaisia miehiä on olemassa. Parisuhde paranee koko ajan, mies sen kuin komistuu, ja elämä tuntuu kukoistavan hänen kanssaan. Onnekseni hän jaksoi osottaa, ja onneksi itse valitsin juuri näin <3

On. En osannut kuvitellakaan, että tosiaan löytäisin niin samankaltaisen ihmisen. Unelmani oli löytää itsestäni miesversio, ja siinä hän nyt on kaikessa komeudessaan.

Rakastan!

Itse asiassa mies on juuri sellainen, josta salaa sinkkuna haaveilin. 😅

Totta kai tuon lisäksi on huonoja puolia, jotka tulivat tämän hyvän paketin lisäksi, mutta sellaista se on.

Olen onnellinnen, nyt vaan toivon, että mies saa omat asiansa kuntoon, koska ne heijastaa aika pahasti meidän suhteeseen.

Ei minulla ollut mitään selkeää mielikuvaa millainen miehen pitäisi olla. Päädyin yhteen mieheni kanssa, koska en osannut elää ilman häntä. Olimme aluksi kavereita ja loppujen lopuksi se vaan meni niin etten halunnut enää olla kenenkään muun kanssa. Hän ei mitenkään vienyt jalkoja alta tms. hän vain oli niin paljon parempaa seuraa kuin kukaan toinen. Ja on edelleen. En tiedä miehen alkuaikojen tunteista, jos hänellä on ollut niitä jo silloin.

Kyllä, ja kyllä olen ollut onnellinen hänen kanssaan viimeiset 41 vuotta!

En enää muista, millaisesta miehestä olisin  "aina halunnut", mutta tämän nykyisen valitsin itse. Seurustelu oli myrskyistä on/off seurustelua, mutta niin vain aina palasimme yhteen. Miehen sinnikkyyden takia lähinnä, koska hän ei jostais syystä suostunut luopumaan minusta. En kyllä tiedä miksi.  Itse olisin luovuttamut sen kymmenen kertaa ja lähtenyt omille teilleni. En vieläkään tiedä, miksi mies oli niin sinnikäs. Rakastaako mies minua  niin paljon, ettei kyennyt elämään ilman minua, vai onko taustalla jotakin muuta? No se jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi. Yhdessä on kuitenkin nyt oltu jo vuosikymmeniä ja mies on minulle nykyään erittäin rakas. En oikeastaan ole koskaan  voinut kuvitella rinnalleni ketään muuta, vaikka aina välillä lähdinkin kävelemään(silloin nuorempana siis).