En tiedä, miksi olen olemassa

Sama juttu. Sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea kauheaa omalle kohdalle, etten kohta enää jaksa. Kaikkeni olen itse koittanut, mutta voimat alkaa olla loppu.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea kauheaa omalle kohdalle, etten kohta enää jaksa. Kaikkeni olen itse koittanut, mutta voimat alkaa olla loppu.

Täällä ihan sama. Voimat loppu ja kitkuttelen vaan jotenkin eteenpäin. Yritän pysyä hengissä. Joskus olen miettinyt että miksi edes sitä yritän.

Koska isäsi ja äitisi harrastivat seksiä ja heidän siittiöstään ja munasolustaan syntyi sinä.

Tiedät ihan hyvin miksi ja miten tulit olemaan, aikuistenleikeistä. 

Nyt ainoa päämäärä on löytää asioita mitä tykkäät tehdä, nämä voivat olla ilmaisia tai sitten voit tehdä jotain mistä voisit saada vastinetta käytetylle ajallesi ja voit jopa tehdä jotain vähän kalliimpaakin, kuten hyvissä ravintoloissa käymistä. 

Ei hirveän vaikea rasti, ottaen huomioon, että olet Suomessa. Maksan mielelläni veroja, jotta saisit edes hieman luxusta elämääsi. Mut hei tuskin olet työtön. 

Sulla on eksistentiaalinen kriisi.

Olisin onnellinen, jos saisin olla loppuelämäni yksin kotona tapaamatta yhtäkään ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on eksistentiaalinen kriisi.

Mullakin oli tällainen noin pari vuotta sitten. Olin kerta kaikkiaan hukassa ja halusin kipeästi vastauksen kysymykseen minkä takia minä olen tälle planeetalle syntynyt. Oli ahdistavaa kun kaikki muut tuntuivat tyytyväisenä elävän elämäänsä ja minä kriiseilin. No, eteeni sitten avautui mahdollisuus kääntää täysin uusi sivu elämässäni, tähän liittyi luonnollisesti hengellisiä teemoja hyvinkin vahvasti. Tämä eksistentiaalinen hyppy olisi vaatinut minulta rohkeutta näyttää haavoittuvuuteni, rikkoa normeja, ottaa oma tila muista huolimatta ja tulla siksi ihmiseksi joka minun on tarkoituskin olla. Epäonnistuin tässä kuitenkin, en näyttänyt rohkeutta ja tämän valinnan kanssa joudun nyt sitten elämääni elämään.

Kriisi ja "hukkaan joutuminen" ovat minun mielestä siunauksia ja ne voi avata ovia täysin uudenlaiseen elämään, mutta se vaatii rohkeutta. Tällä hetkellä koen, että kriisi on mennyt ohi, sydän tavallaan sulkeutui uudestaan ja menetin tämän mahdollisuuden. Nyt voin vain kehottaa muita samaan tilanteeseen joutuvia olemaan rohkeita uuden edessä ja olemaan aliarvioimatta pelon voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa. Elämä tuntuu aivan järjettömältä..

Oot vaan sattunu syntymään..ota siitä irti ilo minkä voit

Vierailija kirjoitti:

Tiedät ihan hyvin miksi ja miten tulit olemaan, aikuistenleikeistä. 

Nyt ainoa päämäärä on löytää asioita mitä tykkäät tehdä, nämä voivat olla ilmaisia tai sitten voit tehdä jotain mistä voisit saada vastinetta käytetylle ajallesi ja voit jopa tehdä jotain vähän kalliimpaakin, kuten hyvissä ravintoloissa käymistä. 

Ei hirveän vaikea rasti, ottaen huomioon, että olet Suomessa. Maksan mielelläni veroja, jotta saisit edes hieman luxusta elämääsi. Mut hei tuskin olet työtön. 

Entä jos on saavuttanut pisteen, jossa ei tykkää tehdä mitään, kaikki on yhdentekevää? Vaikka siis tekisikin jotain, se ei herätä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea kauheaa omalle kohdalle, etten kohta enää jaksa. Kaikkeni olen itse koittanut, mutta voimat alkaa olla loppu.

Täällä ihan sama. Voimat loppu ja kitkuttelen vaan jotenkin eteenpäin. Yritän pysyä hengissä. Joskus olen miettinyt että miksi edes sitä yritän.

No mitä noin hirveän pahaa teille on sitten tapahtunut? Vaikea kuvitella suomalaisessa yhteiskunnassa tukiverkostojen sisällä tilannetta, mikä ajaa noin masennuksiin.

Kertokaa tilanteenne, niin katsotaan, osataanko neuvoa oikean avun piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa. Elämä tuntuu aivan järjettömältä..

Oot vaan sattunu syntymään..ota siitä irti ilo minkä voit

Aivan näin. Millä todennäköisyydellä juuri minä olen päässyt syntymään tähän maailmaan juuri tällaisena kuin olen? En edes tiedä sitä epätodennäköistä lukua.. Miksei siis olla onnellinen vain olemassaolostaan ja tehdä siitä mahdollisimman mukavaa.

Universumi ollut täällä miljardeja ja miljardeja vuosia, minä käyn täällä ehkä 80 vuotta. En tod. aio tuhlata aikaani epäolennaiseen vaan nautin joka helkutin sekunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedät ihan hyvin miksi ja miten tulit olemaan, aikuistenleikeistä. 

Nyt ainoa päämäärä on löytää asioita mitä tykkäät tehdä, nämä voivat olla ilmaisia tai sitten voit tehdä jotain mistä voisit saada vastinetta käytetylle ajallesi ja voit jopa tehdä jotain vähän kalliimpaakin, kuten hyvissä ravintoloissa käymistä. 

Ei hirveän vaikea rasti, ottaen huomioon, että olet Suomessa. Maksan mielelläni veroja, jotta saisit edes hieman luxusta elämääsi. Mut hei tuskin olet työtön. 

Entä jos on saavuttanut pisteen, jossa ei tykkää tehdä mitään, kaikki on yhdentekevää? Vaikka siis tekisikin jotain, se ei herätä tunteita.

Vastaus on aika yksinkertainen, niin kauan kuin lähdet etsimään vastausta täysin tieteellisestä näkökulmasta. 

Olet biologinen olento, jotkin asiat pakostikkin tuottavat mielihyvää, olkoon se sitten virvoitusjuoman juominen, kun on hirveä jano, rasvaisen ruoan nauttiminen, läheisyys.. 

Tiedän tarkalleen mistä puhut, itsekkin olen elänyt tuon vaiheen, varmasti moni muukin ja toistuvasti.. Mitä älykkäämpi olet, sitä helpommin tämän vaiheen ratkaiset ja elämä taas maistuu.. 

            Nyt jos haluat ratkaista tilanteen, parasta on tehdä asioita mitkä ei ehkä välttämättä tuota mielihyvää heti, mutta tulevat, kuten urheileminen, lenkkeily, jalkapallo, nauti hyvää ruokaa nälkäisenä, pian huomaat, että kyllä se ottaa aivoon ottaa turpaan uudessa lajissa.. ja kuinka kivaa onkaan voittaa vastapainoksi. 

Minä olen olemassa toisia ihmisiä varten, heidän kanssaan. Yksin en olisi olemassa.

Niin...... tuttu tunne minä en tiiä kauanko jaksan , koska mulle on tapahtunu niin paljon kaikkee eniten pahaa ......

Vierailija kirjoitti:

Olisin onnellinen, jos saisin olla loppuelämäni yksin kotona tapaamatta yhtäkään ihmistä.

Mulla toistenpäin, olen yksinäinen kotonani ja haluaisin juttuseuraa

En siedä tätä turhuutta, jota olemassaoloksi sanotaan. En siis tiedä, että miksi olen olemassa. Odotan vain kaiken loppumista.

Kukaan ei ole syntynyt tarkoitusta vailla.

En minäkään tiedä, miksi olen olemassa.

Mutta kun olemassa ollaan, niin sitten taaperretaan eteenpäin.

Minulta on äiti kuollut, lapseni raiskattu yms. Paljon kärsimystä. Työssä olen, mutta palkka ei tahdo riittää . Isä on dementoituneena vanhainkodissa. Ei oikeastaan mitään kivaa ole elämässä. Paitsi syöminen ja nukkuminen!