Kannattaako vaihtaa alaa sairaanhoitajaksi?

Älä vaihda. T.sh, vuosi valmistumisesta ja burnoutin partaalla

Voi ei! Miksi burn outin partaalla? 

Älä ala sairaanhoitajaksi. Huono palkka ja kuitenkin iso vastuu, yleensä kolmivuorotyö jonka myötä saat heittää hyvästit sosiaaliselle elämälle, raskas työtahti, ainainen kiire töissä. Ihan mitä muuta tahansa.

Itse vaihdoin alaa ja lähdin opiskelemaan terveydenhoitajaksi vähän alle kolmekymppisenä. Valmistun nyt 32-vuotiaana. Ryhmässämme on muutama minua vanhempi, yksi oli yli viisikymppinen, nopeutti ja valmistui aiemmin.

Terveydenhoitajana saa myös sairaanhoitajan tutkinnon. Olen todella tyytyväinen alavalintaani.

Työllistymismahdollisuuksia on, vakipaikkaa ei ehkä suoraan saa, mutta sijaisuuksia on tarjolla hyville tekijöille, ja jos ei halua sitoutua yhteen paikkaan, pelkästään keikkailemalla pärjää hyvin.

Juu, palkka on pienehkö, ja vuorotyö voi rassata. Mutta alalta löytyy myös päivätyöpaikkoja, ja sh palkalla kuitenkin pystyy elämään ihan hyvää elämää. Toki itse olin aiemmin matalapalkka-alalla, joten vertailukohtani on ehkä huono.

Pointtini on kuitenkin se, että jos oma haave on ryhtyä sairaanhoitajaksi, niin muiden subjektiivisia kokemuksia asiasta on vähän turha hakea. Ja koska tutkinnolla voi työllistyä niin erilaisiin paikkoihin, on se vähän itsestäkin kiinni että miten työssään sitten viihtyy. 35-vuotiaana ehtii vielä oikein hyvin, työura vasta puolessa välissä, jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Itse vaihdoin alaa ja lähdin opiskelemaan terveydenhoitajaksi vähän alle kolmekymppisenä. Valmistun nyt 32-vuotiaana. Ryhmässämme on muutama minua vanhempi, yksi oli yli viisikymppinen, nopeutti ja valmistui aiemmin.

Terveydenhoitajana saa myös sairaanhoitajan tutkinnon. Olen todella tyytyväinen alavalintaani.

Työllistymismahdollisuuksia on, vakipaikkaa ei ehkä suoraan saa, mutta sijaisuuksia on tarjolla hyville tekijöille, ja jos ei halua sitoutua yhteen paikkaan, pelkästään keikkailemalla pärjää hyvin.

Juu, palkka on pienehkö, ja vuorotyö voi rassata. Mutta alalta löytyy myös päivätyöpaikkoja, ja sh palkalla kuitenkin pystyy elämään ihan hyvää elämää. Toki itse olin aiemmin matalapalkka-alalla, joten vertailukohtani on ehkä huono.

Pointtini on kuitenkin se, että jos oma haave on ryhtyä sairaanhoitajaksi, niin muiden subjektiivisia kokemuksia asiasta on vähän turha hakea. Ja koska tutkinnolla voi työllistyä niin erilaisiin paikkoihin, on se vähän itsestäkin kiinni että miten työssään sitten viihtyy. 35-vuotiaana ehtii vielä oikein hyvin, työura vasta puolessa välissä, jos sitäkään.

Kiitti paljon vastauksesta, just tällaisia vinkkejä ja kokemuksia kaipailen! :)

Jos todella tunnet kutsumusta niin tietysti kannattaa vaihtaa. Helpolla et sh:n työssä kyllä pääse, se on hyvä tiedostaa heti alkuun. Työtahti on kova ja vastuu suuri. Kiitosta et juuri kuule, arvostusta et saa. Työ itsessään kyllä on palkitsevaakin, mutta joskus henkisesti lähes sietämättömän kuormittavaa ja tulee vielä uniinkin. Olen itse sh ja taistelen koko ajan jaksamisen äärirajoilla.

Jos ala kiinnostaa, niin lähde ehdottomasti kouluttautumaan. Se on paljon ihmisestä kiinni, mutta myös onnesta sopivan työpaikan suhteen. Itse viihdyn hirvittävän hyvin omassa työpaikassani, josta taas suurella osalla muista työntekijöistä näyttää olevan hätä päästä pois. Minulle sopii, kun nautin työstäni ja koen intohimoa siihen ja siinä kehittymiseen. :)

Tottakai voit vaihtaa alaa ja kannattaakin. Eri tutkinnoista ei ole koskaan mitään pahaa sanottavaa, lähinnä fiksua kasvattaa markkinoitaan työrintamalla. Ja etenkin, kun kyseessä on haaveesi. Anna mennä, älä kuuntele muita kuin itseäsi!

Olen itsekin kaupan alan ihminen, joka nyt vaihtaa sosiaalialalle. Mieheni on hoitsu, joka pääsee suht vähällä työllä (ei-kuluttavaa) ja tienaa reilustikin. Kyse on siitä, mitä oivaltaa tehdä kyseisellä alalla. Ei kaikki ole vain ankeaa ja raskasta osastotyötä.

Miksi sairaanhoitajaksi eikä lääkäriksi? Parempi palkka kompensoi sen hieman pidemmän opiskeluajan.

Ei kannata, työtahti on nykyisin kova, vaatimukset kasvaa koko ajan. Vuorotyö vie ajan kanssa terveyden päivätyöpaikkoihin on hakijoita noin 40 per paikka. Siitä seulasta on vaikea päästä läpi. Omaiset ovat vaativia, joskus jopa erittäin haastavia. Et voi sanoa mitään vastaan,uhkailevat Valviralla ja potilasasiamiehellä, vaikka olisit tehnyt työsi täysin moitteettomasti, mutta oma paha olo pitää jonkun päälle oksentaa. Palkka on huono, pääset töistä klo 21.30 ja seuraavana aamuna klo 7 alkaa työt.Yövuorojen jälkeen olet kävelevä zombie. Sosiaalinen elämä ja harrastukset, mitä ne on ? 

Työpaikkakiusaamista,selän takana puhumista, kuppikuntia. 

 

Sairaanhoitaja olen ollut 20 vuotta ja nyt jäänyt sairauslomalle täydellisen uupumuksen takia. En suosittele,kaikella ystävyydellä tämän sanon, mieti tarkkaan. Mielummin terveydenhoitajaksi,uskoisin, että heillä on paremmat työolosuhteet ?? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaanhoitajaksi eikä lääkäriksi? Parempi palkka kompensoi sen hieman pidemmän opiskeluajan.

Hoitajan ja lääkärin työnkuva on todella erilainen, joten lähihoitaja -> sairaanhoitaja -> lääkäri ei välttämättä ole mikään looginen urakehitys. Itse ainakin olen parhaiten viihtynyt hoitajana kodinomaisissa ympäristöissä, mikä taas on mahdollisimman kaukana lääkärin tavanomaisista työympyröistä.