Ajatuksia siitä kun ihminen joutuu kaltoinkohdelluksi tulemisen kierteeseen jo lapsena

Epätasapainoiset olot lapsuudessa, koulukiusaaminen, alisteinen parisuhde jne... Toki on oma vika jos alistuu huonoon kohteluun, mutta entä jos ei vaan kykene puolustautumaan, on niin rikki ettei edes hahmota omia rajojaan, ihmisarvoaan...

Voiko tuollaisesta selvitä vielä keski-ikäisenä suht normaaliin elämään?