Uskallan väittää: masennus ja alkoholismi (ov)
Molempia ylläpitää sama mekanismi: kun on joku joka jatkuvasti ymmärtää, tukee ja säälii, niin kauan saa jatkua, koska ei tarvitse ryhdistäytyä ja elämä on huonoa koska huomaahan sen toi toinenkin ja rypeminen voi jatkua. Tätä ei pidä sekoittaa jonkun läheisen poismenon jälkeiseen masennukseen, vaan jatkuvaan alakuloon ilman syytä. Kun ei ole ymmärtäjiä on pakko tehdä jotain itse! Saa olla eri mieltä, tämä on minun mielipide.
Kommentit (7)
Hah, masentuneilla ja alkoholisteillahan usein juuri ei ole ketään tukena.
Sitä kutsutaan mahdollistamiseksi. Mutta en ole samaa mieltä, että se masennussairaudessa pätee ihan samalla tavalla kuin alkoholismissa.
Mihin "mekanismiin" sitten perustuu kaikkien syrjäytyneiden alkoholismi ja masennus? Kun KUKAAN ei sääli, tue tai ymmärrä. Kerropas.
Miksi on vaikea tajuta että on myös heikkoja ihmisiä? Ei kaikilla ole plakkarissa samat eväät.
Minusta tuntuiisi että oma masennukseni lähtisi pois jos olisi joku tukemassa. Nyt kin ei ole niin vaipuu kokoajan itseinhoonsa ja huonoon oloonsa. Joku joka koskettaa ja jonka kanssa puhua auttaisi.
No ei ole täällä ainakaan näkynyt niitä tukijoita. Ihan yksin, sinkkuna, ilman ihmissuhteita olen ollut masentunut alkoholin suurkuluttaja viimeiset 15 vuotta.
Oikeastaan yksinäisyys on yksi osasyy tilanteeseeni. Ei vaan jaksa välittää esim. terveydestään pätkääkään, kun ei ole ketään jota haittaisi jos kuolenkin vaikka maksan irtisanoessa sopimuksensa.
Ei sen läheisenkään poismenoon pidä jäädä vellomaan vuosiksi huomionhakukeinona.