Lue keskustelun säännöt.
Liian tasokas äitikaveri
14.09.2017 |
Lapsemme ovat ystävystyneet ja ovat aivan erottamattomia. Meillä molemmilla on eskarilaiset sekä päiväkoti-ikäiset lapset. Jostakin syystä lapsemme ovat löytäneet toisensa, pienemmät ja isommat.
Tämä äiti on aivan täydellinen. Tohtori, ja kaksinkertainen maisteri. Samoin hänen mies. Heillä on todella hieno koti, hienot autot ja kaikki. Jostain syystä tämä äiti haluaisi olla hirveästi meidän kanssa. Hävettää.
Koulutukseni on surkea, samoin mieheni. Meillä on muutenkin melko boheemi elämäntapa, eli aika vastakohta heidän täydellisille puitteille. Ahdistaa, että ollaan aivan juntteja.. ja silti surettaa, kun he vaikuttavat oikeasti haluavan olla meidän kanssa.
Pyysivät heille taas, ja tämä äiti kysyi kanssaan yhteen harrastukseen..
En tiedä mikä minua vaivaa. Harvoin koen näin suurta alemmuudentunnetta... Mitä tekisitte? Ei ole provo..
Ap
Kommentit (12)
Mullakin on ollut tuollainen ystävä. Varakas leski. Minä tavallinen pienipalkkainen konttoristi. Poikamme olivat samalla luokalla ja ystäviä. Valitettavasti hän kuoli rintasyöpään 5 vuotta sitte. Uusiutui kohtalokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No häntä varmaan kiehtoo juuri tuo sinun boheemius ja vastakohtaisuus. Kyllä hänellä varmaan on ns. samiskavereitakin, mutta hän haluaa myös tutustua itsestään erilaisiin ihmisiin. Selvästi kokee sinut kuitenkin tutustumisen arvoiseksi, jos ehdottelee jopa yhteistä harrastusta eikä pelkkää randomkahvittelua. Sehän tarkoittaa sitä, että hän toivoo näkevänsä sinua jatkossa säännöllisesti. Eli selvästi pitää sinusta.
Kiitos kivoista kommenteista.
Jotenkin vaan ahdistaa. Tuntuu, ettei muutenkaan sovita tämän asuinalueen asukkaiksi. Kaikilla muilla on asiat niin täydellisen hyvin. Ehkä joku kriisi..
Ap
Vierailija kirjoitti:
No häntä varmaan kiehtoo juuri tuo sinun boheemius ja vastakohtaisuus. Kyllä hänellä varmaan on ns. samiskavereitakin, mutta hän haluaa myös tutustua itsestään erilaisiin ihmisiin. Selvästi kokee sinut kuitenkin tutustumisen arvoiseksi, jos ehdottelee jopa yhteistä harrastusta eikä pelkkää randomkahvittelua. Sehän tarkoittaa sitä, että hän toivoo näkevänsä sinua jatkossa säännöllisesti. Eli selvästi pitää sinusta.
En ymmärrä miksi pitäisi. Jotenkin tuntuu, että hän on niin kovasti siellä järkevyyden rannalla, ja minä elelen mindfulnessmaailmoissa. Ensimmäistä kertaa koen epäonnistuneeni jotenkin elämässäni. Sitä haluaisi tarjota lapselleen hyvän lapsuuden, jonka itsekin sain. Nyt kuitenkin tarjoan huonompaa (materialistisesti) ja ahdistaa jos lapseni tulevat kateellisiksi ystävien kodeista, poneista yms..
Itse olen saanut elää yltäkylläisyydessä, niin en sitä samalla tavalla kaipaa..
Ap
Vaikuttaa, että sulla on aika huono itsetunto. Tuskin sillä siis tekemistä varsinaisesti tämän uuden kaverin ja heidän elämäntyylinsä kanssa. Luultavasti tuntisit samoin kenen tahansa kanssa, jonka kokisit olevasi jotenkin sinun "yläpuolelle."
Jos olet kateellisuuten taipuvainen niin en tiedä onko tähän pariskuntaan tarpeen sitten tutustua. Varsinkin kun tunnut määrittelevän heitä hirveästi ulkoisten asioiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan, muista hän ei ole välttämättä onnellisempi vaikka on ulkoisesti kaikki mahtavaa, se on vaan pintaa. Jos hän tykkää teidän rentoudesta jos ei itse osaa.
Öh. Tai sitten hän on aivan onnellinen ja rento tyyppi koulutuksestansa huolimatta ja viihtyy seurassasi koska olet kiva tyyppi eikä hän tuijota ulkoisia puitteita toisin kuin jotkut. ("rentoudesta jota ei itse osaa, kamoon..)
Ymmärrän tunteesi.
Muista kuitenkin, ettei aito ystävyys perustu todellakaan samaan sosioekonomiseen statukseen.
Miksi tämä rouva hakisi oma-aloitteisesti seuraasi, ellei pitäisi sinusta?
Tietysti voi rumasti ajatella, että ylemmyydentunnossaan haluaa "näyttää" varakkuuttaan vähempiosaiselle. Tämä ei ainakaan ilmene aloituksessasi, että olisi sinua kohtaan alentuva ja ikävä.
Jos itse pidät tästä naisesta, miksi et ottaisi hänen ystävyyttään vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu olette oikeassa. Jotenkin huono itsetunto, tai arvostus, koska en ikinä saanut yliopistoa loppuun.. Kateellinen en ole, ainakaan negatiivisella tavalla. En osaisi elää niin kieli vyön alla, mutta tuo koulutus ja jotenkin oppikirjamaisen hyvin hoidettu elämä herättää tiettyä ihailua.
Todella mukava ihminen, mutta välillä tulee olo, että haluaa tuntea itsensä paremmaksi. Toki tämä voi olla ihan omaa surkeaa tulkintaani.. En ainakaan itse jaksaisi pönkittää itsetuntoani tuollaisella.. Siis olemalla ihmisen kanssa, josta en oikeasti pidä.
Ap
Minulla on myös tuollainen korkeakoulutettu ystävä johon tutustuttiin lasten kautta. Harrastetaan yhdessä ja vietetään perheittäin aikaa paljon. Me olemme ihan tavallisia duunareita, he molemmat lääkäreitä. Minua eikä ystävääni haittaa ollenkaan tämä asia, päinvastoin naureskeltiin joskus että ei olisi ikinä uskonut että meistä voisi tulla ystävät kun ollaan näin erilaisia. En ole koskaan tuntenut oloani huonommaksi , ei tulisi mieleenikään. Olen sen verran tietoinen omasta arvostani :D Pää pystyyn, olet varmasti ystävyyden arvoinen omana itsenäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisethän voivat olla samanhenkisiä vaikka ulkoiset puitteet eroavat toisistaan. Ei esim rikkaat ole ihmistä kummempia. Sekaan vaan. Itse olen aina tuntenut monenlaisia ihmisiä eikä ole ongelmaa surffailla siellä sun täällä. Olen kotoisin duunariperheestä ja itse vähän enemmän kouluttautunut enkä ole rikas, tulen kyllä toimeen ihan ok.
Jokaisella ihmisellä on omat murheensa . Täydellistä elämää ei ole kenelläkään. Ota ystävyys vastaan.
Anna mennä vaan, muista hän ei ole välttämättä onnellisempi vaikka on ulkoisesti kaikki mahtavaa, se on vaan pintaa. Jos hän tykkää teidän rentoudesta jos ei itse osaa.