Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisen periytyminen
14.09.2017 |
Kyselisin mielenkiinnosta teidän aiemmin koulukiusattujen kokemuksia siitä, että onko tämä kiusattuna oleminen periytynyt lapsellenne vai miten...?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään äidin mielikuvissa ainakin periytyi. Oli aina puolustamassa lastaan koululla vaikka lapsi itsekin koitti sanoa, että ei häntä kiusata.
No ehkä siten, että olen vahvistanut lastani kohtaamaan mahdollisia kiusaamistilanteita. Neuvonut, mitä sanoa/kuinka toimia, jos... Olen käskenyt pitämään tiukasti kiinni oikeuksistaan ja rajoistaan.
Ei ole kiusattu koulussa, mutta jos kiusattaisiin, menisin väijymään kiusaajaa koulun portille ja ottaisin suoraan puhutteluun.
Lapseni oli altis kiusaamiselle, koska hänet oli kasvatettu toiset huomioon ottavaksi ja hän on kiinnostuntu opiskelusta, ei niinkään ihmissuhdekiemuroista. Välitunnit olivat hänen inhokkejaan!
Teimme suunnitelman. Ensiksi hankimme harrastuksen, josta hän sai kivan kaveripiirin ja uskoa omiin kykyihinsä. Sitten vaihdoimme koulua ja aloitimme heti lobbauskampanjan. Kutsuimme luokkakavereita meille. Suunnittelimme, että miten hän käyttäytyy koulussa, miten hankkii ystäviä, vaikka se tuntuisikin aluksi raskaalta olla enemmän esillä. Nyt hän on luokkansa suosituin tyttö. Ei mikään yltiösosialaalinen, mutta pitää kiusaajat kurissa, itseään heikommat turvassa! Aikuisen jokapäiväisillä neuvoilla saa kyllä hyvän uuden alun! Miten olisin osannut neuvoa, ellen olisi itse ollut nuorena kiusattu ja siitä selvinnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera kirjoitti:
No ehkä siten, että olen vahvistanut lastani kohtaamaan mahdollisia kiusaamistilanteita. Neuvonut, mitä sanoa/kuinka toimia, jos... Olen käskenyt pitämään tiukasti kiinni oikeuksistaan ja rajoistaan.
Ei ole kiusattu koulussa, mutta jos kiusattaisiin, menisin väijymään kiusaajaa koulun portille ja ottaisin suoraan puhutteluun.
Olen vahvistanut lastani kohtaamaan mahdollisia kiusaamistilanteita, vaikka en ole kisatuksi joutunutkaan. Sehän on jokaisen vanhemman velvollisuus, eikä mennä väijymään koulun portille vasta sitten kun se maitolasi on jo kaatunut.
Vierailija kirjoitti:
Katkera kirjoitti:
No ehkä siten, että olen vahvistanut lastani kohtaamaan mahdollisia kiusaamistilanteita. Neuvonut, mitä sanoa/kuinka toimia, jos... Olen käskenyt pitämään tiukasti kiinni oikeuksistaan ja rajoistaan.
Ei ole kiusattu koulussa, mutta jos kiusattaisiin, menisin väijymään kiusaajaa koulun portille ja ottaisin suoraan puhutteluun.
Olen vahvistanut lastani kohtaamaan mahdollisia kiusaamistilanteita, vaikka en ole kisatuksi joutunutkaan. Sehän on jokaisen vanhemman velvollisuus, eikä mennä väijymään koulun portille vasta sitten kun se maitolasi on jo kaatunut.
Tarkoitin sitä, että jos tästä valmentamisestani h u o l i m a t t a lapseni joutuisi kiusatuksi koulussa, tarttuisin toimeen ja heti. Ottaisin kiusaajalta heti luulot pois. Pelko on viisauden alku kiusaajillakin.
Itse olin oikeudentuntoinen lapsi, kohtelias ja muut huomioiva. Silti jotkut luokan huomiohakuiset päällepäsmäritytöt yrittivät kiusata minua. Koska olin kiltti, olin tuollaisesta käytöksestä pöyristynyt ja jäin sanattomaksi. Nyt antaisin takaisin. Toivoin tuolloin, että olisipa minulla ollut isosisarus tai edes pelottava äiti/isä, joka olisi sanonut näille kuspäätytöille suorat sanat.
Minua ei edes kiusattu kunnolla (vrt. eräs luokan poika), mutta silti jäin itsetunnoltani aremmaksi ja sosiaalisia tilanteita jännittävämmäksi kuin olisin ilman tuota kokemusta. Vihaan jo etukäteen tietynlaisia ihmistyyppejä, jotka muistuttavat noista tytöistä.
:)
periytyi