Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Solmussa suhteessa
Mietteliäs
13.09.2017 |
Ollaan oltu yhdessä avomieheni kanssa 5v. Ensimmäinen vuosi meni ihan kivasti, olin rakastunutkin. Vajaan vuoden tuntemisen jälkeen bongasin hänet iskemässä toista naista. Tuolloin siitä toki suutuin ja illan lopputulema oli että päädyttiin kotona siihen että hän töni minua ja oli heittämässä ulos kotoani.
Mies osoittautui melko varhaisessa vaiheessa kontrolloivaksi, ja minä herkempänä ihmisenä siihen alistuin. Kodin ulkopuolista elämää ei olisi saanut hirveästi olla. Kaverin kanssa jos jonnekin lähdin, hirveä mykkäkoulu/kiukuttelu seurasi. Yksittäisiä kertoja on heitellyt tavaroita lattialle tälläisissä tilanteissa. Hyvin pian aloin vähentämään menojani välttääkseni riitoja. Aloin pyytelemään lupaa lähteäkseni ja jossain ollessani koin koko ajan epämiellyttävää oloa siitä, että mitä kotona odottaa.
Koirani toimi miehelle myös eräänlaisena mielenosoittamisen välineenä. Koskaan hän ei siitä tykännyt ja sen osoitti. Useita kertoja viikossa jouduin kuuntelemaan sitä miten koirani pitäisi lopettaa ym. Yksittäisiä kertoja kiivastuspäissään hän nakkasi koiraani menemään, onneksi olin aina välissä suojelemassa. Omaa koiraansa hän kohteli hyvin kovakouraisesti. Kymmeniä kertoja olen ollut välissä huutamassa että ei mene koiraan kiinni. Olen kantanut ihan hirveää uuvuttavaa huolta koirien vuoksi ja huonoa omaatuntoa siitä, että mahdollistan tilanteen omalla tavallani. Olen joutunut rauhoittelemaan omaa koiraani, että ei pyörisi ja pyörinnällään aiheuttaisi miehen hermostumista.
Hänellä oli pitkään tapana työviikon päätteeksi "nollata", eli vetää pää täyteen perjantaisin. Inhosin sitä tapaa ja useita kertoja pyysin, että ei ottaisi. Hän ei hallitse viinankäyttöään sitten kun alkaa juomaan. Humalassa alkaa herkästi riitelemään jos ei mene hänen mielikseen. Muutamaan otteeseen yrittänyt töniä humalassa riitojen aikana ja samoin käyttäytynyt ikävästi koiria kohtaan. Pelkään häntä kun hän on humalassa. Olen jo pitkään vältellyt kaikkia yhteisiä illanviettoja mihin liittyy alko, sillä en voi itse rentoutua yhtään kun täytyy kytätä hänen juomistaan. Viime ulkomaanreissulla hän veti illalla vieraiden kanssa pään täyteen niin että olisimme myöhästyneet lennolta jos äitinsä ei olisi saanut häntä hereille. Kerran reissulla joi niin ikään itsensä hirveään humalaan ja humalassa keksi kokeilla jtn huumetta kun hänelle tarjottiin (kokaiinia tms) sillä seurauksella että meillä oli elämäni pahin ja pelottavin riita, jolloin pelkäsin todella paljon. Seuraavana aamuna hän kyllä katui syvästi tätä kokeilua.
Kommentit (8)
Kuulostaa aivan minun entiseltä suhteeltani. Oikeastaan pelottavan paljon, kaikki mitä kerrot nostattaa ihan hirveitä muistoja mieleeni, niin paljon samankaltaisuuksia.
Roikuin itse tuossa suhteessa ihan liian kauan siinä uskossa, että asiat muuttuvat paremmiksi. Myös minun miesystäväni uhkaili itsemurhalla, kun puhuin erosta jos asiat eivät muuttuisi. Lopulta oma jaksamiseni loppui (minulla myös vaativa työ) ja muutin pois. Mies uhkasi tappaa itsensä, mutta rauhoittui kun soitin hähnelle uudesta osoitteestani poliisit ja hän oli yön putkassa. Sen jälkeen mies alkoi pommittamaan minua tappouhkauksilla. Olin tosi peloissani tuolloin (usein myös suhteen aikana) ja harkitsin jo lähestymiskiellon hakemista. Jossain kohtaa mies kuitenkin uskoi, etten ole tulossa takaisin vaikka miten uhkailisi ja jätti minut lopulta rauhaan.
Ero oli paras päätökseni ja nyt tuntuu ihan hirveältä, että olin suhteessa niin kauan. Eron myötä sain itseni ja elämäni takaisin. Eropäätös on aina vaan niin hiton hankala.
Uskon tietäväni melko hyvin, mitä käyt läpi AP, kaikki sympatiani ovat puolellasi. Kova surku sinun ja koirien puolesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on ollut aina se, että en ole koskaan oikein osannut vetää rajaa. Olen kahden eri miehen kanssa asunut avoliitossa ja edellisestä jouduin myös lähtemään saman tyylisten ongelmien vuoksi. Tilanne oli tosin silloin paljon graavimpi. Nykyinen kumppani ei ole koskaan minua lyönyt ja siihen kai tuudittaudunkin, että voisi olla vielä toivoa. Surullista kyllä, mutta ikään kuin minulla olisi hämärtynyt se käsitys siitä mikä on normaalia ja mikä ei.
En pelkää miestäni yleisesti ottaen kuin hänen ollessaan humalassa. Ja nythän hän kovasti lupailee jättävänsä alkoholin. Pelkään vaan kovin, että jos jäisin ja tilanne rauhoittuisi kaikki palaisi ennalleen. En usko että kukaan voi toista kohtaan puuttuvaa arvostusta yhdessä yössä päätöksestään hankkimaan ja siinä pysymään.
Mietityttää myös kovin se, että haluaisin joskus perheen. Joskus vauvakuumeillesseni täällä palstalla aloin pyörimäänkin. Ja tällä hetkellä en todellakaan uskaltaisi hankkia lasta tuollaisen miehen kanssa, jonka mielialan muutoksiin ja käytökseen ei voi luottaa.
Oletteko koskaan kuulleet että joku voisi todella muuttua kaiken tälläisen jälkeen?
Omat tunteeni miestä kohtaan alkavat olla sitä tasoa, että jos hän löytäisi toisen en enää jaksaisi välittää. Välillä jopa toivon, että hän päätyisi jonkun muun matkaan. Kontrollointi on todella ahdistavaa.
Nyt eron ollessa puheenaiheena hän mm. stalkkaa päivittäin fb-sivuani, insta-tiliäni, milloin olen ollut paikalla wa:ssa... olen yrittänyt sanoa että hölläisi lenkkiä kaulallani, mutta se tuntuu vaan kiristyvän.
Ota asunto heti! Menkää pariterapiaan. Sano miehellesi että suhteenne on nyt vuoden koeajalla, jos vuoden aikana muuttuu ja jättää alkoholin kokonaan pois, ja itse haluat niin voitte puhua uudelleen yhteen muutosta.
Jos alkaa heti epäilemään että uus mies ja uhkailemaan, vainoamaan, eikä ole valmis todistamaan että on muuttunut niin jätä se.
Mieti mitä sinä haluat omalta arjelta. Kysymys on sinun elämäsi. Kotonaan täytyy voida olla turvassa ja kokea olevansa turvassa.
Ihmiset voivat muuttua, helppoa se ei ole. Nyt on kysymys siitä kuinka paljon mies on valmis tekemään töitä muuttuakseen ja tuottaakseen sinuun.
Hän ei suostu muuttamaan erilleen. :/
Ei nuo muutu, lupailee vaan.
Ero ja eläinsuojeluun ilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvainen ja luonnevikainen.
Aloittaja kirjoitti:
Hän ei suostu muuttamaan erilleen. :/
Ei kysymys ole suostuuko hän siihen. Se ei ole hänen päätettävissään! Hän kieltää kohta sinulta työnteon ja kaupassa käynnin koska vieraita miehiä yms.. noin niinku kärjistettynä
Alue: Aihe vapaa
jatkan vielä...
Olen usein seissyt pihalla peloissani riidan päätteeksi (mies humalassa) ja yrittänyt rauhoitella itseäni. Perusturvallisuudentunteesta ei ole tietoakaan. Olen useita kertoja sanonut hänelle että en jaksa sitä enää kauaa. Olen lukuisia kertoja itkenyt hänen loukattuaan minua ja yleisin kommentti on aina ollut "mene muualle volisemaan". Kotoani hän on ollut nakkaamassa pihalle useita kertoja riidan yhteydessä.
Meillä oli pitkään tiukkaa rahasta ja mieheni selitys käytöksellensä on rahahuolet ja stressi. Nyt hänen mielestään kaikki muuttuisi kun rahahuolet ovat vähentyneet ja hänen stressitasonsa madaltunut.
Nyt kun kk sitten sanoin että en oikeasti enää jaksa ja haluan erota hän on alkanut tekemään niitä asioita mitä olen pyytänyt kaikki nämä 5v, kuten siivoamaan, laittamaan ruokaa, keskustelemaan kanssani. Ei ole juonut useaan kuukauteeen kuin yksittäisiä kertoja. Tosin viime kerralla pe hän juodessaan puhelimessa huoritteli minua, kun en suostunut häntä humalassa yöllä tapaamaan. Olin kuulemma pettämässä häntä.
Hän puheissaan uskoo vahvasti, että kaikki ikävät asiat ovat liittyneet rahahuoliin ja nyt kaikki olisi paremmin. Hän ei kuulema enää juo samalla tavalla kuin joskus, pystyy kontrolloimaan itseään. Eikä enää satuttaisi minua, on kuulema vasta nyt ymmärtänyt että voi minut menettää ja siksi haluaa muuttua. Saan kuulema mennä miten haluan. Lähtisi vaikka parisuhdeterapiaan (jossa ei kumminkaan varmaankaan saisi puhua asioista rehellisesti, hänen teoistaan).
Minulle tarjottiin asuntoa, jonka harkitsen ottavani. Mies oireilee hyvin vahvasti eropuheistani, saa paniikkikohtauksia ja oksentelee. Pari kolme kertaa on uhkaillut itsemurhalla jos jätän hänet. Hänen on tosi vaikea puhua kenenkään kanssa tunteistaan, pyytää apua. Tukiverkosto vähäinenkin on satojen km päässä.
Minulla on pää ihan sekaisin. Teen suht vaativaa työtä ja siinä sivussa yritän miettiä miten tästä kaikesta selvitään. En halua että miehen elämä menee raiteiltaan. Olen harkinnut jopa että jäisin ja alkanut itsekin miettimään, että ehkä oikeasti kaikki menee jatkossa paremmin. Tämä asunto olisi tosi ihana koti minulle enkä varmasti vastaavaa saisi heti. Hyvääkin suhteessa on ollut, tottakai. Kivoja hetkiä yhdessä. En vaan tiedä voinko enää luottaa.