Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäiset lapset sanoivat riidan yhteydessä "toivon että olisit kuollut".
13.09.2017 |
Olen pitkäaikaistyötön, ahdistunut äiti. Rahatilanne perheessämme on heikentynyt. Todella tiukilla elämme. Miehellä sentään töitä. Nyt riidan yhteydessä molemmat lapseni huusivat, että olen perheen ongelma. He toivovat että olisin kuollut.
Olen itse ollut samaa mieltä jo pitkään, hiljaa omassa mielessäni! En ole saanut työtä. Olen pahoin ahdistunut ja kai masentunut. Jos olisin kuollut, saisivat lapset jonkin verran eläkettä. Siis rahaa ostaa talvitakkeja ja -kenkiä. Miehelleni poismenoni olisi helpotus.
Nyt mietin, että vaistoavatko lapseni ahdistukseni, joka aiheuttaa perheessä "ongelman". Meillä on siis perheen sisäinen ongelma (vähän niinkuin alkoholistiperheissä alkoholismi, josta ei muille puhuta): minun työttömyyteni, masennukseni, itkuisuuteni, ahdistukseni - ja rahapula.
Juuri nyt syksyllä on paljon erilaisia maksuja, joihin pitää löytyä rahaa. Toisinaan kuvittelen, että perheemme ongelmat ratkeasivat, jos saisin työpaikan. Olen korkeastikoulutettu, mutta en saa mitään työtä. Olen hakenut työpaikkoja koko ajan - täysi radiohiljaisuus työnantajien taholta.
Omalta kohdalta kaikki ongelmat ratkeaisivat, mikäli elämäni loppuisi. Oikeastaan voisin siivota kaapit jo valmiiksi.
Kommentit (24)
Osaatko sä jotain kieltä? Englantia, saksaa tms? Mitä jos lähtisit ulkomaille työnhakuun ja jättäisit noin röyhkeät teinit pärjäilemään yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa uskomattomalta. Olet sentään heidän äitinsä. Voiko noin julmia ja kylmiä ihmisiä oikeasti olla?
miten lasten isä osallistuu kasvattamiseen? oletko sinä aina se "pahis" joka saa paskat niskaan, kun joutuu kieltää jotain/toimia kasvattajana?
lapsesi eivät todellakaan tarkoita tuota, usko pois.
Olet selvästi masentunut ja tarvitset keskusteluapua ja ystäviä.
Älä ota paineita hankinnoista lapsille. Saavat sen mihin rahat riittävät. Jos ei kelpaa ,eikä kaikki ole uutta ja upeaa, niin siihen ei lasten elämä kaadu.
Jos puolisosi ei ole yhtään tukenasi ,jos sinulla vaikeaa, niin mitä jos eroaisitte ? oletko akatellut sitä mahdollisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään kuole vaan järjestät lapsille shokin!
Kirjoita jäähyväiskirje. Kirjoita että teet itsarin sillä he halusivat niin. Kirjoita, että kun he lukevat viestiä olet jo kuollut.
Sitten jätät kirjeen jonnekin mistä löytävät heti kun tulevat kotiin.
Itse häippäset pois kotoa siksi aikaa, vaikka bussilla toiseen kaupunkiin shoppailemaan tai uimaan kylpylään koko päiväksi.
Pyydät yhden kaverisi mukaan juoneen ja hän soittaa lapsillesi vaikka puoli tuntia siitä kun ovat lukeneet kirjeesi, että "Olen pahoillani, jotain kamalaa on tapahtunut, XY löytyi metsästä menehtyneenä."Sitten olet koko yön poissa (hotellissa, kaverilla) ja aamulla kello 7 ilmestyt kotiin aamupalapöytään "kummittelemaan".
Ja katsot niitä ällistyneitä naamoja!
Aivan älytön idea. Ihan jo sen kannalta, että ei se tule toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään kuole vaan järjestät lapsille shokin!
Kirjoita jäähyväiskirje. Kirjoita että teet itsarin sillä he halusivat niin. Kirjoita, että kun he lukevat viestiä olet jo kuollut.
Sitten jätät kirjeen jonnekin mistä löytävät heti kun tulevat kotiin.
Itse häippäset pois kotoa siksi aikaa, vaikka bussilla toiseen kaupunkiin shoppailemaan tai uimaan kylpylään koko päiväksi.
Pyydät yhden kaverisi mukaan juoneen ja hän soittaa lapsillesi vaikka puoli tuntia siitä kun ovat lukeneet kirjeesi, että "Olen pahoillani, jotain kamalaa on tapahtunut, XY löytyi metsästä menehtyneenä."Sitten olet koko yön poissa (hotellissa, kaverilla) ja aamulla kello 7 ilmestyt kotiin aamupalapöytään "kummittelemaan".
Ja katsot niitä ällistyneitä naamoja!
Eli jos rahat on vähissä ehdotat shoppailemaan menemistä?!
Muutenkin huonoin pila ikinä.
Saa lopullisesti lasten luottamuksen murenemaan.
Teinit sanoo millon mitäkin .
Aikuisen tehtävä on laittaa ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ja kysyä vaikka että miltä teinistä tuntuisi kun sinä sanoisit hänelle noin suuttuessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko pahoinpidellyt heitä henkisesti tms. Ei kai tuollaista ihan noin vaan sanota. Jätätkö jotain kertomatta?
Vierailija kirjoitti:
miten lasten isä osallistuu kasvattamiseen? oletko sinä aina se "pahis" joka saa paskat niskaan, kun joutuu kieltää jotain/toimia kasvattajana?
lapsesi eivät todellakaan tarkoita tuota, usko pois.
Olet selvästi masentunut ja tarvitset keskusteluapua ja ystäviä.
Älä ota paineita hankinnoista lapsille. Saavat sen mihin rahat riittävät. Jos ei kelpaa ,eikä kaikki ole uutta ja upeaa, niin siihen ei lasten elämä kaadu.
Jos puolisosi ei ole yhtään tukenasi ,jos sinulla vaikeaa, niin mitä jos eroaisitte ? oletko akatellut sitä mahdollisuutta?
Minullakin siis tilanne , että minulla on sairaus ,joka vaikeuttaa arkeamme. tuloina miehen tulot ja lapsia.
Esimurrosikäinen on huutanut monta kertaa rumasti ,suorastaan törkeästi, mutta olen tehnyt nyt selväksi, että noin ei minulle puhuta.
Olen kertonut lapsille, että minulla on sairaus ja siksi asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja helppoja . Lapsemme tietävät, että rahat eivät riitä kaikkeen eivätkä sitten ole oppineet vaatimaan älyttömiä.
Kuullostaa siltä, että lapsesi eivät kunnioita sinua ja puolisosi ei ole tukenasi.
Sinä ET ole perheesi ongelma, älä ikinä ajattele noin. Työttömyys ei tarkoita, että olet huono ihminen!
Hae ahdistukseen apua, se kannattaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asianvierestä, mutta olen kyllä kuullut myös äidin sanovan noin kun haki kännistä teiniä kotiin kaupungilta.
Tarvitset nyt lomaa perheestä ja perhe sinusta. Lähde osastohoitoon tai muuta muualle ja hoida itsesi terveeksi. Et voi huolehtia muista ihmisistä ennen kuin olet huolehtinut itsesi kuntoon. Lapsetkin jo oireilee, he alkavat voimaan paremmin sitten kun sinä voit paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, tuo taitaa silti olla vaan nuorison hätähuuto, joka ei tarkoita kirjaimellisesti sitä mitä sanat olivat. Lapset katuvat tätä varmasti, eivät ehkä osaa pyytää anteeksi, mutta pahoittelun voi huomata pienistä teoista ja eleistä. Näin meillä joskus oli, eri syistä, mutta tilanne parani ja välit ovat todella hyvät ja ollaan rakkaita toisillemme. Toivon sulle kovasti hyvää, että edessä olisi valoisampaa aikaa ❤️
Jos minulle lapsi tulee noin sanomaan, totean vain: "Älä huoli, se päivä vielä ihan varmasti tulee eteen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenkasvatuksessa lienee runsaasti toivomisen varaa. Kunnolla kasvatettu murkkukaan ei heitä äidin eikä kenenkään muunkaan silmille toivomusta kuolemasta. Jos lapsille on pienestä pitäen opetettu, miten toisia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti ja arvostavasti, niin tuollaisia episodeja ei pitäisi sattua. Nyt on vakavan keskustelun paikka. Ja sinä äiti näytät ja kerrot lapsillesi, miten pahasti heidän huutelunsa sinua loukkasi. Nyt ei paineta villaisella eikä vähätellä, vaan sanotaan asiat, niin kuin ne ovat. Ja vähintä on lasten esittämä anteeksipyyntö.
Meillä loppuisi rahoitus tuohon paikkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko pahoinpidellyt heitä henkisesti tms. Ei kai tuollaista ihan noin vaan sanota. Jätätkö jotain kertomatta?
Varmaankin. Vika on aina minussa. Olin jo lapsena hankala. Kierre on jatkunut: oma isäni huusi minulle, että ei olisi toivonut samanlaista lasta pahimmalle vihamiehellekään. Luultavasti olen minäkin huutanut suuttuessani lapsilleni tosi pahoja sanoja - käytösmalli on selvä.
Mutta mitään tarkoituksellista "henkistä pahoinpitelyä" en ole ikinä tehnyt. Mikä on sitten tahatonta. Yksin olen kaksi lastani "kasvattanut", olen todellakin se perheen pahis. Mies vaikenee.
Lapset ilmiselvästi oireilevat aiheuttamaani ongelmaan.
Kiitän kirjoittajia, jotka vaivauduitte tähän hätään vastaamaan.
Ihminen sanoo noin vain kärsittyään riittävän kauan väkivaltaa oli se henkistä, fyysistä tai molempia.
Äh itsekin päästin murrosikäisenä ihan kamalia sammakoita suustani ja sitten kieriskelin omantunnontuskissa mutta en kuitenkaan kyennyt pyytämään anteeksi.
Tunnekuohussa lausuttuja sanoja ei kannata ottaa kovin tosissaan kun lausujana keskenkasvuinen teini.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen sanoo noin vain kärsittyään riittävän kauan väkivaltaa oli se henkistä, fyysistä tai molempia.
Joo, jos on aikuinen tai psykopaatti. Murrosikäiseltä taas tuo ei ole mikään harvinainen lausahdus.
Aapeen ja teinien suhteessa on yhtä aikaa pinnalla kaksi asiaa, joita ei pidä silti sekoittaa toisiinsa, vaikka ovatkn yhtä aikaisia.
ENSIMMÄINEN on, että KYLLÄ, lapset vaistoavat aapeen ahdistuksen ja masennuksen ja sen, miten se vaikuttaa perheeseen ja sen ongelmiin (ei talouden kautta, vaan siksi, että masentuneet kääntävät kaiken, aivan kaiken, masennuksensa syvennykseksi: jos ap saisi töitä, hän nopeasti alkaisi kokea, että työpaikka on hirveä ja hän ei sitä jaksa; jos ap saisi lottovoiton, siitäkin nopeasti löytyisi jotain huonoa. Masennus on sellaista. Se ei johdu siitä, että kaikki menee pieleen, vaan se saa ihmisen kokemaan, että kaikki menee pieleen. TÄmän takia kommunikaatio muiden ihmisten kanssa on, no, masentavaa.) Aapeen olisi syytä hakea tilanteeseen apua. Se, mitä apu ensimmäisenä kehottaisi tekemään, on keskustelemaan tilanteesta avoimesti perheen kanssa, myöntämään sairauden ja myöntämään, että kommunikaatio on hankalaa, mutta että se ei ole kenenkään syytä. Ja niille teineille pitää sanoa, että ap ei syytä heitä, ja että yrittää parhaansa, ja että se paras ei ehkä aluksi sairauden takia riitä kovin pitkälle, mutta ennen pitkää helpottaa.
TOINEN asia on, että teinit eivät sano toivovansa vanhempiensa kuolevan siksi, että vanhemmissa olisi mitään vikaa, vaan siksi, että teinien kuuluu itsenäistyä henkisesti ja mentaalisesti ja vaikka olisi kiva kun se sujuisi hyvien käytöstapojen mukaisesti, niin käy aika harvoin. On törkeää sanoa toivovansa vanhemman kuolevan, mutta parempi se, kuin sanoa toivovansa itse kuolevansa. Joskus teini-ikäisen irrottautuminen vanhemistaan vaatii melko drastisia kapinoita, ja suorastaan henkisiä isänmurhia. Ja tätä tarvetta vanhemman masennus ja siitä seruaava takertuminen tai painostaminen voi lisätä. SILTI se ei oikeasti tarkoita, että vanhemman olisi lasten kannalta parempi kuolla. Aapeen pitää siis ymmärtää että tämä tavallaan kuuluu asiaan, ja että se ei johdu hänen surkeudestaan ja epäonnistuneisuudestaan, vaikka masennus hänen aivoissaan sellaista uskotteleekin.
Aapeen pitää hankkia apua masennukseensa ja hoitaa päänsä kuntoon. Hoitoon pitää ottaa perhe mukaan. Sitten kun tässä on päästy alkuun, voi yrittää työn hankkimista. masentuneena ei ole kovin helppo myydä itseään työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko pahoinpidellyt heitä henkisesti tms. Ei kai tuollaista ihan noin vaan sanota. Jätätkö jotain kertomatta?
Varmaankin. Vika on aina minussa. Olin jo lapsena hankala. Kierre on jatkunut: oma isäni huusi minulle, että ei olisi toivonut samanlaista lasta pahimmalle vihamiehellekään. Luultavasti olen minäkin huutanut suuttuessani lapsilleni tosi pahoja sanoja - käytösmalli on selvä.
Mutta mitään tarkoituksellista "henkistä pahoinpitelyä" en ole ikinä tehnyt. Mikä on sitten tahatonta. Yksin olen kaksi lastani "kasvattanut", olen todellakin se perheen pahis. Mies vaikenee.
Lapset ilmiselvästi oireilevat aiheuttamaani ongelmaan.
Kiitän kirjoittajia, jotka vaivauduitte tähän hätään vastaamaan.
Muista, että sinäkin olet vain ihminen.ja ihmiset tekevät virheitä. Jos puolisosi ei saa sanaa suustaan lasten kanssa eikä tue sinua millään tapaa, niin harkitsisin kyllä eroa.
Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut!
Selitä lapsille ,että sinulla on sairaus etkä ole kunnossa.kerro puolisolle, että jonkun on muututtava.
Sinullakin on oikeus olla onnellinen. Mieti, mitä sinä tarvitset ollaksesi onnellinen ja toimi sen mukaan.
Teinit eivät yleensä tarkoita sitä mitä suustaan päästävät. Kuullostaa siltä,että olet yksinäinen .Kannattaa hakea keskusteluapua tai nähdä ystäviä.
Minulla samankaltainen tilanne, nyt ehkä jo helpottamassa. Puhuminen ja avoimuus auttaa, myös lasten kanssa yleensä:-)
Puolison kanssa pitää nostaa kissa pöydälle,asia ei muuten etene.
Et tietenkään kuole vaan järjestät lapsille shokin!
Kirjoita jäähyväiskirje. Kirjoita että teet itsarin sillä he halusivat niin. Kirjoita, että kun he lukevat viestiä olet jo kuollut.
Sitten jätät kirjeen jonnekin mistä löytävät heti kun tulevat kotiin.
Itse häippäset pois kotoa siksi aikaa, vaikka bussilla toiseen kaupunkiin shoppailemaan tai uimaan kylpylään koko päiväksi.
Pyydät yhden kaverisi mukaan juoneen ja hän soittaa lapsillesi vaikka puoli tuntia siitä kun ovat lukeneet kirjeesi, että "Olen pahoillani, jotain kamalaa on tapahtunut, XY löytyi metsästä menehtyneenä."
Sitten olet koko yön poissa (hotellissa, kaverilla) ja aamulla kello 7 ilmestyt kotiin aamupalapöytään "kummittelemaan".
Ja katsot niitä ällistyneitä naamoja!