Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko aikuisiällä katkaissut välisi johonkin henkilöön?
13.09.2017 |
Kun ikä alkaa lähennellä neljääkymmentä, tuntuu ajanhukalta olla tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa jotka vievät vain energiaa ja aiheuttavat mielipahaa.
Oletko katkaissut aikuisiällä välisi johonkin henkilöön? Keneen ja miksi? Mitä hyötyä tästä on ollut?
Itselläni tällainen henkilö on biologinen "isäni". Henkilö, jolle en ole koskaan kelvannut, joka on aina ivannut ja nauranut minulle, löytänyt minusta ja myöhemmin myös perheestäni vain arvosteltavaa ja haukuttavaa.
Miksi ihmeessä olisin hänen, alkoholisoituneen, narsistisen, ilkeän ihmisen kanssa missään tekemisissä? Miksi haluaisin pahoittaa mieleni ja perheenjäsenteni mielet?
Kommentit (6)
Alkoholisti-isän kanssa en ole missään tekemisissä ollut aikuisena.
Juokoon ja valehdelkoon kuolemaansa asti.
Ehkä ymmärtää elämänikäisen riippuvuutensa ja itsepetoksensa kun terveys menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko sukuun isän puolelta. Pankaa paremmaksi...
Hyvä parinkymmenen vuoden aikanen ystäväni... luotin ja luotin hänen sanoihin kunnes yhtenä päivänä jäi kiinni uskomattomasta valehteluvyyhdistä! Luotto ja maku meni ja yhteydenpito
Aika moni ystävyys on hiipunut tuttavuudeksi tai taka-alalle eikä sellaisille ole sitten tullut annettua enää uusia yhteytietoja niiden vaihtuessa. Luonnollista poistumaa, sanoisin.
Someprofiilia ei ole eikä tutut anna tietojani eteenpäin kysymättä minulta joten mua on aika mahdoton tavoittaa ellei kuulu lähipiiriin.
Entinen paras ystäväni. Jäi pahasti lääkekoukkuun. Koukkuun jääminen ei ole syynä välien katkaisemiseen vaan se, että kun esikoiseni oli 3-v ja kuopukseni 1-v hän tuli meille käymään ihan pilvessä ja oli pudotellut laukustaan lattialle muutamia voimakkaita reseptilääkkeitä. Esikoiseni löysi ne seuraavana päivänä ja luojan kiitos toi minulle. Kuopus kolusi pitkin lattioita ja olisi hyvin voinut saada ne suuhunsa ja ties vaikka olisi kuollut niihin.
Kysyin häneltä miksi toi lääkkeitä lapsiperheeseen eikä pitänyt huolta ettei niitä jää meille lojumaan. Kielsi koko jutun, ei ollut hänen lääkkeitä. No eipä, kukaan muu meillä käynyt ei sellaisia käytä ja siivoan todella usein ja huolellisesti. Olisi edes tunnustanut ja pyytänyt anteeksi. Tuli sellainen olo, että luottamus meni ja jos narkkarina jatkaa, ei ole meille asiaa.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä voiko puhua välien katkaisemisesta, mutta en ole enää missään tekemisissä anopin kanssa. En käy kylässä enkä ole paikalla silloin harvoin kun hän suvaitsee saapua vierailulle mitättömään kotiimme. Jossakin sukujuhlissa voin ohimennen hänet nähdä, mutta silloinkaan välillämme ei enää ole minkäänlaista keskustelua tai kontaktia.
Mies ja lapset saavat toki olla tekemisissä kuten tähänkin asti, mutta itse olen todennut viisaimmaksi olla olematta tekemisissä. Miksikö? Anoppi ei ole hyväksynyt minua missään vaiheessa poikansa puolisoksi ja suvun jäseneksi. Heti seurustelun aloitettuamme alkoi kiusaaminen: ilkeä piikittely tai vaihtoehtoisesti täydellinen kylmyys ja huomiottajättäminen. Ei katsonut silmiin, kun puhuin oli olevinaan kuin ei kuulisi mitä sanon, selän takan arvosteli ja haukkui minua ja kertoi surevansa poikansa puolesta...