Riippuvaiset isovanhemmat
Ongelmana ovat minun omat vanhemmat, jotka eivät anna meidän elää omaa elämää. Soittavat päivittäin, tai jos eivät soita niin laittavat viestiä ja kysyvät mitä ollaan tehty, tai sitten tulevat kylään.
Mä olen jotenkin väsynyt jo tilanteeseen, koska tuntuu ettei omaa aikaa perheenä enää ole.
Meidän pitäisi kyläillä monta kertaa viikossa, mutta en jaksa. Meillä on 4 lasta, joten ylimääräistä energiaa kyläilyyn ei ole muiden hommien lisäksi. Ja toiseksi, en jaksa olla päivittäin sukulaisten kanssa tekemisissä. Lisäksi puuttuvat liikaa lastenkasvatukseen, ja välillä tuntuu että lapsetkin uskovat heitä enemmän kuin meitä vanhempia.
Suoraan en voi sanoa, että tänään ei sovi tulla, koska ovat sellaista sorttia että välit menevät kokonaan. Sitäkään en halua. On heistä apuakin, en sitä sano, mutta liika on liikaa.
Onko muilla samanlaisia vanhempia?
Kommentit (4)
Pitää päättää että kumpi on tärkeämpää. Se apu vai oma yksityisyys.
Johan tuohon nyt on laitetta stoppi. Tilanne on päässyt jo aivan liian pitkälle. Pakko keskustella vanhempiesi kanssa, jos loukkaantuvat niin sille ei voi mitään. Ehkä leppyvät ajan kanssa.