Lue keskustelun säännöt.
Millä ihmeellä saan mielenrauhan tässä parisuhteessa???
02.10.2007 |
Suhteen alussa luotin mieheen (seurusteltu alle puoli vuotta), sitten " jäi kiinni" siitä että ei ole vielä voinut unohtaa edellistä lyhytaikaista suhdetta ja tavallaan kaipaa vielä sitä naista eikä ilmeisesti osaa päästää irti naisesta vaan tavallaan " odottaa" vieläkin häntä :(
Ei ole kertonut mulle totuutta kun olen kysynyt että ovatko olleet yhteydessä, mutta paljastui että on silloin tällöin viestitellyt/soitellut naiselle...
Koko ajan on mies sanonut ettei pysty vielä lupaamaan mitään vakavampaa, no kukapa sitä voi etukäteen elämää tietää....mutta nyt otin puheeksi sen kuinka mua pelottaa se että mies ei kenties ikinä pysty vakavampaan suhteeseen, ei minun eikä kenenkään kanssa ellei osaa päästää irti siitä ihastuksestaan...
Mies sanoi ettei ole muka nyt ajatellut naista sen kummemmin kun olemme olleet yhdessä(mikä ei ole totta, tiedän sen).
Ja sanoo ettei halua ainakaan vielä sitoutua enempää, eli ei yhteenmuutto ole lähiaikoina edes mielessä :(
Nyt mua kalvaa kauhea epäluulo koko ajan, epäilen koko ajan miehen puheita ja tekoja ja sitä että välittääkö oikeasti minusta, vai olenko vaan väliaikainen laastari (sanoo etten ole, että ei olisi mun kans ellei musta välittäisi)...ja että haluaako mies ikinä mitään tän kummempaa mun kans :(
Itsellä pieniä lapsia, ja en kovin pitkään halua olla " yksin" vaan tahdon miehen jonka kanssa asua saman katon alla ym. Haluan normaalin parisuhteen...
Mitä luulette, onko tässä mitään mahiksia sellaiseen...kun en haluais vielä luovuttaakkaan, tykkään miehestä todella paljon ja meillä menee muuten " hyvin" :)
Annanko tilanteen rauhoittua ja yritän pitää epäluuloni kurissa vai miten???
Tää on oikeesti hirveä tunne kun mieli myllertää ja kelaa että mitähän se mies miettii :(((
Kommentit (7)
Mies siis on exästään eronnut n. 2v sitten ja tämä suhde tähän naiseen oli miehelle tavallaan se " laastari" sen eron jälkeen....
Ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin mies oli tälle naiselle todellakin vain se tuki ja turva siinä naisen oman eron aikoihin...eli nainen ei halua seurustella tämän miehen kanssa, mutta mies silti kaipailee naista :(
Mies sanoo että kyllä hän sanoisi tai muuten sen ilmaisisi jos ei todellakaan haluaisi olla mun kanssa....eli varmasti näkemiset kävisi harvempaan ja olisi muutenkin jo " haku päällä" ...ja jotenkin uskonkin sen...Tai ainakin haluan uskoa niin ;)
Tuntuu että tämä mieltä kaivava epävarmuus ja luottamuksen puute pilaa lopullisesti tämän lupaavasti alkaneen suhteen :(
Mutta parhaani mukaan yritän toivoa parasta ja pelätä pahinta..ei kai tässä muukaan auta...kuten sanoin miehellekkin, että olen vielä ainakin halukas taistelemaan onneni puolesta ja en halua vielä luovuttaa tässä suhteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin mä olin sellainen laastarinainen, josta ei sitten päästettykään irti. Tällä miehellä oli parikin pidempää suhdetta heti mun jälkeeni, mutta aina soitteli ja viestitteli, varsinkin vähääkään humalassa lähestyi. Yritti puhua että ollaan ystäviä, mutta näkyi niin selvästi että kävi kuumana muhun vielä, että laitoin välit totaalisen poikki. Vieläkin pari kertaa vuodessa tulee yhteydenottoa, vaikka kaikesta on jo yli 7 vuotta.
Omalla elämälläsi voit toki tehdä mitä vaan, mutta koska sinulla on lapsia, niin sanoisin, että eipä kuulosta kovin järkevältä isäpuolikandidaatilta tuommoinen. En tarkoita, että heti pitäisi olla yhteen muuttamassa, mutta jos noin epävarmalla pohjalla suhde on, niin lasten päätä ei kyllä kannata tuommoisella miehellä sekoittaa. Pitäkää erilliset asunnot ja unohda sinä se yhteenmuuttaminen. Jos mies sitä itse ryhtyy haluamaan, niin sitten asia muuttuu, mutta nykyisillä asetelmilla katsoisin, että sinä olet miehelle vain helppo vakipano, niin kuin nyt yh:t saattaa joillekin miehille olla. Vai olenko väärässä? Tämän voisi todistaa joku, mitä mies vapaaehtoisesti tekee sinun ja lastesi hyväksi. Onko sellaisia asioita?
Sitten olisin huolissani tuosta sinun asenteestasi, että et halua olla pitkään yksin lasten kanssa. Tuolla lähtökohdalla saattaa tulla aika pahoja hutivalintoja ja kerran eron kokeneiden lasten elämään sellaisilla ei ole varaa. Yritä oppia tykkäämään itsestäsi ja itseksesi olemisesta, vasta sitten voit lähteä rakentamaan jotain kunnollista jonkun toisen kanssa.
No valaistaanpa asiaa hiukan enempikin...
Eli siinä suhteessa nostan kuvitteellista hattua miehelle, että hän on ollut valtavana apuna minulle, kaikin tavoin, taisteluissa exäni kanssa (asuimme erillämme n. 2v ja ero astui voimaan keväällä).
Ja miesystäväni on auttanut mm. taloudellisesti ja sanoo ettei velkojen maksulla mikään kiire ole....
Ja yksi mikä kertoo mielestäni tosi välittämisestä miehen puolelta, on sellainen asia, että olen raskaana edelliselle suhteelle...jonka lopetin tuossa alkuvuodesta...ja kerroin raskaudestani heti kun tapasin tämän nykyisen miehen....Sekin häntä hiukan vaivaa, kun hän oli jo ajatellut haluavansa suhteen jossa ei enää ihan näin pieniä lapsia olisi.
Mutta kun olen joillekkin ystävilleni asiasta kertonut, niin heidän kommenttinsa on ollut että ei tämä mies olisi alun alkaenkaan aloittanut suhdetta kanssani ellei todella tykkäisi minusta...niin olen asiaa itsekkin miettinyt... :)
Ymmärsinkö oikein, että olet raskaana jollekin muulle kuin tälle miehelle tai exällesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyn SäVel
by Juice Leskinen
album:
Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän
Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan ehkä enemmän
ole mulle vähän aikaa hän
tän miehen kanssa. ylipäätään en haluaisi vastaeronnutta miestä itselleni, koska usein uusi otetaan just laastariksi ja kun entisestä on päästy yli, alkaa sinkkuilu tai uusi suhde.
Varsinkin kun sulla on lapsia, koeta minimoida riskit. Koskaanhan ei elämästä voi tietää, ja kenties teistä tulee onnellinen perhe, mutta pidä nyt ainakin jalat maassa.