Hauskaa murmelinpäivän iltaa!

Kuinkas teillä muilla, jotka murmelinpäivää saatte / joudutte / saatte viettää?
On minulla jo kohta seitsem- kahdeksan vuotta eletty samaa päivää uudestaan ja uudestaan. Pikkasen alkaa jo kyllästyttää, minua siis. Onhan tässä puolensa, on aikaa lukea, katsella loputtomiin sarjoja telkusta ja niin edelleen. Ei vaan tule tarpeeksi mielenkiintoisia sarjoja. Kirja suolan historiasta ei todellakaan ole ollut tylsin kirja, mitä olen lukenut.
Työnhakija siis olen – en työtön, koska näin minua opastettiin TE-palveluissa silloin aikoinaan. Ja onhan tuossa tullut pätkätöitäkin tehtyä, että sohvan pitäminen selässä ei ole ainoa harrastukseni. Ei silti, kun minulta kysytään, ei nuokaan ajat eroa mitenkään niin että osaisin ne kalenteriin sijoittaa. Tasaisen harmaata on ollut.
Toki säät vähän on vaihdelleet murmelinpäivässäni, ja vaikka lukuharrastuksen viritin uudestaan tulille – voi kai noin sanoa kuulostamatta pyromaanilta – en ole, tai en ainakaan koe oppineeni juurikaan mitään uutta.
Taas on edessä uusi yö, nukun, herään, lähden sovittuun tapaamiseen, käyn parissa yrityksessä kertomassa innostani työkokeiluun ja palaan kotiin ruokailemaan, katsomaan TV:tä ja nukkumaan. Same difference.