Lue keskustelun säännöt.
Kun isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsia
07.09.2017 |
Onkohan kohtalotovereita? Olen eronnut lasten isästä eikä isä tai hänen sukunsa ole tavannut lapsia vuosiin. Omat vanhempani asuvat melko lähellä, mutta heitä eivät lapset kiinnosta. Saattaa mennä kuukausia, ettemme tapaa koska vanhempani eivät ehdi tai halua. Taas tuntui niin pahalta kun päiväkodissa on isovanhempien päivä tulossa eikä mun lapsen isovanhemmat taaskaan tule. Ovat eläkkeellä ettei ole työkiireitäkään. Muita lapsenlapsiaan tapaavat kyllä...
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Miehen suku laittoi minuun ja lapsiin välit täysin poikki eron yhteydessä. Omilla vanhemmillani on alkoholiongelma. Onneksi on edes ystävät tukena.
Miten selviät katkeruudesta? Soitin juuri äidilleni, oli hakemassa veljen poikaa päiväkodista. Itku meinasi tulla. Haluaisin pistää välit poikki, olisi helpompaa, mut sit mun lapsilla ei oo ketään muuta kuin mä. Lapsilla vielä ihan ihmeelliset kuvitelmat sekä isästään että isovanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko haistatellut vanhemmillesi niin paljon liikaa ettei heitä kiinnosta sinun tekemisesi enää?
Vierailija kirjoitti:
Oletko haistatellut vanhemmillesi niin paljon liikaa ettei heitä kiinnosta sinun tekemisesi enää?
Eivät kaikki toimi kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko haistatellut vanhemmillesi niin paljon liikaa ettei heitä kiinnosta sinun tekemisesi enää?
Juu en ole. Vaikka mieli olisi useammankin kerran tehnyt.
Jo yksi oma lapsi oli virhe. Sen hoidin kuitenkin kunnialla, mutta tein lapseni tullessa vanhemmaksi selväksi hänelle, että en osallistu lapsen hoitoon mielin määrin. Hoidan max pari vuorokautta kuukaudessa, ja silloin se on vielä mukavaa ja jaksan olla kiva mummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo yksi oma lapsi oli virhe. Sen hoidin kuitenkin kunnialla, mutta tein lapseni tullessa vanhemmaksi selväksi hänelle, että en osallistu lapsen hoitoon mielin määrin. Hoidan max pari vuorokautta kuukaudessa, ja silloin se on vielä mukavaa ja jaksan olla kiva mummi.
Tuohan on paljon. Mun vanhemmat eivät ole kahteen vuoteen ottaneet lapsia yökylään. Sitä ennen ottivat 2-3krt vuodessa. Nyt enää kyläillään välillä, käyn lasten kanssa mummolassa kahvilla.
Jos väleissänne ei ole vikaa, ja hoitavat muita lapsenlapsiaan, niin voisiko syy olla siinä että sinun lapset ovat kurittomia mitä nuo muut lapsenlapset eivät ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo yksi oma lapsi oli virhe. Sen hoidin kuitenkin kunnialla, mutta tein lapseni tullessa vanhemmaksi selväksi hänelle, että en osallistu lapsen hoitoon mielin määrin. Hoidan max pari vuorokautta kuukaudessa, ja silloin se on vielä mukavaa ja jaksan olla kiva mummi.
Tuohan on paljon. Mun vanhemmat eivät ole kahteen vuoteen ottaneet lapsia yökylään. Sitä ennen ottivat 2-3krt vuodessa. Nyt enää kyläillään välillä, käyn lasten kanssa mummolassa kahvilla.
Mukava kuulla, itse luulin olevani huono mummi.
Vierailija kirjoitti:
Jos väleissänne ei ole vikaa, ja hoitavat muita lapsenlapsiaan, niin voisiko syy olla siinä että sinun lapset ovat kurittomia mitä nuo muut lapsenlapset eivät ole?
Veljenpoika on 2v ja siskonpoika vauva. Mun lapset eskari ja 9v. Tottakai mun lapset ovat erilaisia kuin pienet lapset mutta eivät ole kurittomia. Enemmänkin epäilen että kyse on siitä että lapseni ovat tummaihoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole edes ero kyseessä, miehen vanhempia ei vaan kiinnosta meidän lapset (tytärten lapset kyllä kiinnostavat). Omat vanhempani ovat kuolleet. Onhan se surullista, kun lapset eivät opi tuntemaan isovanhempiaan. Kun ollaan joskus jouluna tms. samassa paikassa miehen siskojen perheiden kanssa, oikein itkettää meidän perheen lasten huomiotta jättäminen. Olemmekin tehneet valinnan, ettemme saata lapsiamme tuollaiseen tilanteeseen enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole edes ero kyseessä, miehen vanhempia ei vaan kiinnosta meidän lapset (tytärten lapset kyllä kiinnostavat). Omat vanhempani ovat kuolleet. Onhan se surullista, kun lapset eivät opi tuntemaan isovanhempiaan. Kun ollaan joskus jouluna tms. samassa paikassa miehen siskojen perheiden kanssa, oikein itkettää meidän perheen lasten huomiotta jättäminen. Olemmekin tehneet valinnan, ettemme saata lapsiamme tuollaiseen tilanteeseen enää.
Sama kokemus. Lapsetkin ihmetteli kun serkuille lähti mummolasta kassikaupalla lahjoja, mun lapset sai suklaata. Äiti antoi mulle rahaa, että osta lapsille jotain. Ihan kiva, mutta ois ne paketit ollut vielä lapsille tärkeät. Äiti kehuu sisarusten lapsia aina mille, kun ovat niin ihania ja taitavia. Mun lapset... no ei niistä puhuta.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Voi kuule, aloitus on tosielämästä. Eikä tuollainen ole mitenkään harvinaista.
Sama juttu. Miehen suku laittoi minuun ja lapsiin välit täysin poikki eron yhteydessä. Omilla vanhemmillani on alkoholiongelma. Onneksi on edes ystävät tukena.