Lue keskustelun säännöt.
Puhutko kaverillesi tuntemattomista kavereistasi nimeltä?
06.09.2017 |
Minulla on pari kaveria, jotka tuntuvat ajattelevan, että tunnen heidän kaikki kaverinsa, vaikka yhteisiä tuttuja meillä on melko vähän. Saattaa esimerkiksi innoissaan tulla kertomaan, että "tapasin Maijan kaupungilla". Itse jään miettimään, että kuka Maija, pitäisikö minun tuntea se, miksi minun pitäisi innostua asiasta. Eri asia olisi, jos sanoisi esimerkiksi "tapasin vanhan koulukaverini Maijan, olipa mukava tavata pitkästä aikaa". Tietysti kysymällä asia selviäisi, mutta etenkin toinen kaverini on niin puhelias, että en ehdi saada suun vuoroa, kun hän selittää jo Pekan kuulumisia, josta ei taaskaan ole mitään käsitystä kuka se on. Puhetta tulee sellasena tajunnan virtana. Toinen kaverini on vähän rauhallisempi, niin ehdin kysyä, mutta hän on aivan hämmästynyt, miksi en tunne hänen vanhaa kaveriaan.
Puhutteko te tällä tavalla toiselle ihmiselle vieraasta ihmisestä pelkästään nimellä? Tai onko teillä tällaisia kavereita, jotka puhuvat tällä tavalla?
Kommentit (15)
No kyllä mun ystävät vähintään nimeltä tietävät useimmat mun kavereista joten voin hyvin puhua ihan vaan nimellä, vieraammat tuttavat tietenkin selitän että kuka ja mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun ystävät vähintään nimeltä tietävät useimmat mun kavereista joten voin hyvin puhua ihan vaan nimellä, vieraammat tuttavat tietenkin selitän että kuka ja mistä.
Tietysti, jos he tuntevat heidät nimeltä, niin asia on ok, mutta kyseiset kaverini ovat sellaisia,joihin olen tutustunut vasta aikuisena, ja saattavat puhua vaikka lapsuuden kavereistaan ihan kuin tuntisin heidätkin. Toisella varsinkin on niin paljon tuttavia, että en millään pysy juonessa mukana jos puhuu tuntemattomista kavereistaan ja vielä samaan hengenvetoon kaverin sukulaisistakin pelkällä etunimellä. Lisäksi saattaa olla useampi saman niminen.
Töissä on yksi tällainen ihminen. Puhevirta on loputon "...ja sitten Pekka ja Ulla laittoi siihen mökkiin uuden terassin ja sinne niitä punaisia kukkia ruukkuun ja onhan se Ulla kyllä viherpeukalo. Mutta Matti tykkää autoista ja näin Reettaakin kahvilassa ja se oli löytänyt lompakkonsakin vihdoin..." Mitä? Keitä nämä ihmiset on? Miksi kerrot näitä asioita vai etkö vaan tajua ajattelevasi ääneen?
Usein kuuntelija vaihtuu lennosta ja tämä jatkaa vaan samaa tarinaa ilmeisesti ymmärtämättä, ettei toinen kuullut sitä alkua eikä siis ole kartalla yhtään. Kerran testasin niin, etten kahteen tuntiin (!!) reagoinut jorinaan mitenkään edes toteamalla "ahaa" tai vaikka vaan nyökkäämällä. Ei edes hoksannut, jatkoi vaan tyytyväisenä :'''D
Todella rasittavaa...
Mutta itse siis en puhu näin. Enemmän tyyliin "yksi vanha kaverini kävi kesällä paikassa X ja oli kuulemma ollut mahtava matkakohde. Suositteli kaikille."
Mulla on kaksi kaveria niin voin helposti puhua nimellä
Mun anoppi on tuollainen, kertoo kaiken maailman Riittojen ja Terttujen kuulumiset vaikkei mulla ole mitään aavistusta keitä he on. Mun mielestä tuo kertoo heikkolahjaisuudesta, tuohan on normaalia käytöstä pikkulapselle, ei aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se kertoo keskimääräistä enemmän oman navan ympärillä pyörimisestä
Tunnen tuollaisia ihmisiä :D
En lähde kyselemään että anteeksi kuka Maija ja Tapani, vaan nyökyttelen ja reagoin sopivissa kohdissa: Aa, joo, aivan, eikä, ihanko, no mutta, ei voi olla totta, hahhahhah jne. Sukulaisia kun ollaan, niin tulen toimeen. Jos olisi työtoveri, pyytäisin siirtoa toiselle osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuntemistani ihmisistä tuota harrastaa vain yli 80v mummo, jota käyn auttelemassa kotitöissä jne. Hänellä kyse on siitä, ettei aina muista, että minulla ei ole tietoa hänen entisistä naapureistaan jne. Hänen kanssaan parempi vain esittää, että tietäisi keistä puhutaan. Muuten en tuollaista jaksaisi.
Hyville ystävilleni kyllä puhun nimeltä sellaisistakin, joita he eivät ole tavanneet. Tuolloin kuitenkin olen puhunut ko. ihmisestä sen verran usein, että tietävät kenestä on kyse. Uudet nimet selitän tyyliin "Tiina, mun serkun vaimo..."
Apua, tunnistin ehkä hieman itseäni. Ajatus kulkee joskus valonnopeudella, samoin puhe. En tilanteessa välttämättä heti hoksaa, jos toisen ajatus ei kulje mukana samassa tahdissa. Yritän kuitenkin ns. hillitä itseäni ja muistaa selittää siten, että muutkin tajuavat ja ehtivät mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, tksi kaveri ihmetteli että eikö meidän perheessä saa käyttää etunimiä, kun viittasin siskooni "siskona" :D Mitäpä se nimi olisi hänelle kertonut?
Mä inhoan tätä yli kaiken! Viimeksi eilen töissä joku uusi tyttö ketä en ollut ikinä nähnyt alkoi kertoa Matin mielipiteestä maahanmuuttoon. Kuka helvetin Matti ja kuka sinä edes olet?
Toisaalta häiritsee myös kun kaveri, jonka oon tuntenut 10 vuotta viittaa aina siskostaan puhuttaessa vaan siskona, ja mä kysyn että kuka niistä kun kerran kaikki neljä tunnen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on myös ärsyttänyt tämä ilmiö aina, enkä ymmärrä sitä ollenkaan. Jostain syystä MULLE tulee nolo olo, kun en tiedä kuka on Matti ja yritän jostain syystä aina pitää illuusiota yllä että tiedän, kenestä puhutaan. Silloin vasta onkin tuplanoloa, jos joskus käykin ilmi, etten oikeasti tiedä lainkaan kuka Matti on enkä tunne häntä. Onneksi nämä "kaikista ihmisistä sen kummemmin selittämättä etunimillä puhujat" on aika harvinaisia.
En ymmärrä miksi jonkun kaverini asiat kuuluisivat toiselle kaverilleni mitenkään. En siis puhu kavereideni asioista eteenpäin. Jos kaverillani on jokin pulma, tai keskustelemme jostain, josta minulla on toisen kaverin antamaa tietoa tai näkemystä, sanon vain että olen lukenut, tai kuullut asiasta tällaista ja tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi jonkun kaverini asiat kuuluisivat toiselle kaverilleni mitenkään. En siis puhu kavereideni asioista eteenpäin. Jos kaverillani on jokin pulma, tai keskustelemme jostain, josta minulla on toisen kaverin antamaa tietoa tai näkemystä, sanon vain että olen lukenut, tai kuullut asiasta tällaista ja tällaista.
Ei minusta ole mitään pahaa siinä, jos kerron kaverin tai sukulaisen kokemuksista/näkemyksistä jollekin kaverilleni. Niin kauan kun asia on yleisluontoinen, eikä mene yksityisyyden puolelle. Voin hyvin todeta, että "Maija oli ostanut sitä Härkistä, eikä tykännyt siitä yhtään." tai "Kävin eilen Erkin kanssa katsomassa sen uutuuselokuvan. Erkin mielestä se oli hyvä. Minä en oikein tykännyt." Olisi outoa lähteä tuollaisessa sanomaan, että "Olen kuullut, ettei se Härkis ole kaikkien mielestä hyvää" tai "Olen kuullut, että se uutuuselokuva on joidenkin mielestä hyvä". Nimen mainitseminen ei tuollaisissa tilanteissa haittaa ja se saa keskustelun kuulostamaan luontevammalta.
Sellainen on lapsellista.