Erilainen kuin muut
Onko täällä muita, jotka kokevat olevansa erilaisia esim ajatusmaailmaltaan tai huumorintajultaan kuin muut? Mä olen lapsesta saakka tuntenut näin ja se ahdistaa. Meidän perhe on aina ollut todella rento ja avoin ja olen samanlainen omien lapsienikin kanssa, mutta nyt olen huomannut, että taidan opettaa heille ihan vääränlaisen ajattelumallin.
En tiedä, jotenkin olen vaan tottunut sanomaan mielipiteeni julki (käytöstapoja unohtamatta) ja olemaan joka tilanteessa oma itseni, ja taas kerran, erään tapahtuman jälkeen, huomaan ettei se kannata. Ihmiset kääntyvät vastaan ja alkavat yhdessä polkemaan sua maan tasalle.
Ehkä vähän sekava teksti, pahoitteluni siitä. Olen yleensä perus onnellinen ihminen, mutta eilen tapahtui jotain, joka sai mut vajoamaan syvälle ja nyt mulla on sellainen olo, että tekisi mieli ottaa lapset ja muuttaa johonkin keskellä metsää. Ihan kamalaa, miten aikuiset ihmisetkin osaavat kiusata.
No, tulipahan avauduttua, sekavasti.
Kommentit (7)
Kerro vain, mitä tapahtui. Ei meistä kukaan ole se joka sinua ahdistaa, tai jos on niin ehkä se henkilö oppii jotain.
Erilaisuus = ei-laumasieluisuus. Sitäkin tarvitaan. Siihen tarvitaan aika paljon voimia, koska suuri osa ihmisistä on laumassa polkevia ja eivät halua kuulla mistään muutoksista tai uusista mielipiteistä. Sitten on erilaisia ihmisiä, jotka saavat jotain uutta aikaan, mutta yleensä samalla tulevat nokituiksi paljonkin.
Jos kasvatat lapsiasi oikeudenmukaisuuteen, ja siihen että joukkomielipide on vähemmän tärkeää kuin se mikä on aidosti oikein, ei sinulla ole mitään kaduttavaa.
Jos juna ei pysähdy sinun asemallesi, ei se ole sinun junasi.
Kaikki me tapaamme ihmisiä, jotka eivät kuulu meidän elämäämme. Sitten mennään eteenpäin ja odotetaan oikeaa junaa.
Minulla on vähän samaa taustaa. Jouduin elämään 45-vuotiaaksi ennenkuin tajusin sen olevan vahvuuteni.
Ei tästä oikein saa mitään selvää, kun et kerro mitä tapahtui ja mistä on kysymys.
Kuulostaa siltä, että ne käytöstavat on sittenkin päässeet unohtumaan tai jäääneet aika pinnallisiksi. Olet varmaan haukkunut lapsettomia tietämättä että seurassa on sellainen tai avioeroajia juuri eronneelle, erityislapsia sellaisen vanhemmalle tai koululaitosta opettajille tms.
Rumia ja epäempaattisia ajatuksia ei oikein voi esittää millään käytöstavoilla niin että se rumuus ei silti tulisi esiin. Niitä ei myöskään voi puolustaa sillä, että "olen oma itseni", koska, rehellissti sanottuna, sehän vain tarkoittaa, että olet ikävä idiootti. Mutta joskus sitä ei itse tajua hölmöyttään, kun ei tiedä, eikä ota huomioon, kenelle puhuu.
Suurinosa meistä on kuitenkin erilaisia, kuin kaikki muut. Ja hyvä niin.
"eilen tapahtui jotain, joka sai mut vajoamaan syvälle"
et sä mitään avautunut