Mietin edelleen 39 vuoden takaista rakkauttani. Pitäisikö ottaa yhteyttä, että asia selviäisi?

Voit toki ottaa yhteyttä, mutta varaudu siihen, että todellisuus tuota henkilöstä on jotain muuta kuin mitä nyt todennäköisesti odotat. 39 vuotta on pitkä aika rakentaa ihanteellista haavekuvaa toisesta, jos minkäänlaista kontaktia tähän ei ole.

Ei se muista sua enää. Tyydy vain haaveilemaan.

Aina voi kokeilla. Onnistumistodennäköisyys on aika pieni, mutta mitäänhän ei saavuta, jos ei kokeile. 

Minulla on mennyt vasta 30 vuotta, ehkä minäkin sitten 9 vuoden kuluttua voin yrittää...

Olitteko yhdessä vai oliko vain ihastus?

Minäkin. Katselin häntä vaununkopasta ja imin helistintä.

Ps. Elämä on opettanut minulle, että ei kannata haikailla menneitä ihastuksia ainakaan kovin realistisella tavalla vaan elää aktiivista elämää tässä ja nyt. Todennäköisesti haavekuvat ovat yksipuolisia ja rakkaus 1970-luvulta ei kanna enää vuonna 2017.

Ai tuntuu kun elämä menisi hukkaan? Kyllä se meni jo.

Itse otin yhteyttä nuoruuden heilaani 36v jälkeen. Oli todella kannattava kokemus ,en enää haikaile mennyttä ,nuoruus ei palaa vanhoja asioita kaivelemalla ja vanhoja heiloja muistelemalla .

Minä kyllä tiedän parin, jotka menivät naimisiin 30 vuoden tauon jälkeen, että toisilla se kyllä onnistuukin. 

Toki tiedän myös eksäni, joka otti yhteyttä 15 vuoden jälkeen ja jatkoi riitelyä siitä, mihin oltiin aikanaan jääty. 

Nykynuoret eivät varmaan tiedosta, että 70- ja 80-luvuilla ja varmaan vielä 90-luvullakin on monia ihan hyviä suhteita kaatunut siihen, että ihmiset ovat asuneet eri maissa. Kansainväliset suhteet ja etärakastuminen oli aivan mahdottoman hankalaa tähän päivään verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

Itse otin yhteyttä nuoruuden heilaani 36v jälkeen. Oli todella kannattava kokemus ,en enää haikaile mennyttä ,nuoruus ei palaa vanhoja asioita kaivelemalla ja vanhoja heiloja muistelemalla .

Kerro tarkemmin!

Vierailija kirjoitti:

Itse otin yhteyttä nuoruuden heilaani 36v jälkeen. Oli todella kannattava kokemus ,en enää haikaile mennyttä ,nuoruus ei palaa vanhoja asioita kaivelemalla ja vanhoja heiloja muistelemalla .

Niinpä. Yksi karuimmista asioista on ikä, joka näkyy ulospäin. Et tunne oloasi enää samanlaiseksi hänen silmissään, koska olet 40 vuotta vanhempi. Itse tunsin tuon vain paljon lyhyemmän ajan jälkeen tavattuani vanhan ihastuksen. En ole enää se freesi nuori tyttö vaan keski-ikäinen täti 😂

Mikä siinä pitäisi selvitä? Sehän tässä on nyt tärkeintä tietää, että osattaisiin arvioida kannattaako yhteydenotto.

Oho. Mä oon haikaillut vasta 4 vuotta nyt. Tarttiskohan tehdä jotain... :/

Oon "jo" 44v.

Kannattaa! Pääset eteenpäin ainakin.

Yksilökohtaista. Minulle kävi näin.

Tapasin kesällä miehen, jonka kanssa asuttu samassa paikassa alle 10v.

Hän on vuosien pyörteissä joskus ollut mielessä, ei toki rakastettuna vaan hyvänä leikkikaverina lapsuudesta.

Tunsimme toisemme heti, vaikka aikaa näkemisestä oli yli 30 vuotta. Nyt pidämme yhteyttä, hän puolivallaton leskimies ja minä ikisinkku. Yhteyttä siis seurustelu muodossa.

Jostain olen lukenut sellaisen viisauden että ihminen tapaa vain yhden rakkauden elämässään, sen ensimmäisen. Muut rakkaudet ovat vain omien tunteiden peilauskuvia.

Mä otin yhteyttä ja totesin, ettei hän olekaan yhtään sellainen, kuin muistin ja olin mielessäni kuvitellut. Pääsin eroon päähänpintttmästä ja eteenpäin elämässä.

Kyse on vain pakkomielteestä ei rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse otin yhteyttä nuoruuden heilaani 36v jälkeen. Oli todella kannattava kokemus ,en enää haikaile mennyttä ,nuoruus ei palaa vanhoja asioita kaivelemalla ja vanhoja heiloja muistelemalla .

Kerro tarkemmin!

Olin nostanut kuvitelmissani hänet jollekkin jalustalle jolla ei vikoja olekkaan, sulkenut mielestäni kaiken negatiivisen ,muistaen vain parhaat puolet. Mut hänkin oli aivan tavallinen ,vikoineen ja tapoineen. Oli terveellistä kokea ja nähdä asiat realistisesti ja ymmärtää että me ei olla enää ne samat alle kakskymppiset ,elämä muokannut kumpaakin. Jätin lopulliset jäähyväiset menneelle ja suljin muistojen arkistoon aivan hyvillä mielin. Suosittelen kohtaamista, pääset ainakin selville onko kaipaaminen ollut turhaa ja katua ettet kokeillut.

Minuun otti yhteyttä ihastus 30 vuoden takaa. Ilahduin ensin, mutta ilo loppui lyhyeen kun huomasin, että hänestä oli tullut likainen vanha äijä. (Itsehän en tietenkään ole vanhentunut yhtään :P) Ihanteellisuus oli karissut ja miehestä oli tullut seksinnälkäinen, epätoivoisesti sitä saadakseen kaikkea yrittävä pettäjämies. Ihailunkipeä, ylimielinen besserwisser. Onneksi jäi aikanaan vain ihastukseksi.