Elämää 80-luvulla

Olen syntynyt 80-luvulla ja mitä minulle on jäänyt mieleen:

-Seesteistä aikaa

-Paljon ulkoleikkejä

-Rahaa oli perheelläni yleensä riittävästi

-Naapuri hoiti meitä lapsia

-Vuosikymmenen lopussa Nintendo ja tietokonepelit

-Kukkatrikoot ja housuhameet 😊

-Pakettimatkat

-Intiaanikesät

-Koulussa opiskeltiin välillä ulkona

-Ihmiset olivat aidosti läsnä

Töissä järjestettiin urheilukilpailuja työajalla, pelattiin myös ristinollaa ja puhuttiin maailman asiat selviksi. Enää ei ehdi, eikä lopputilin pelossa uskallakaan. Työ oli kovaa, mutta työilmapiiri oli rento, eikä kenekään tarvinnut huhkia itseään puolikuoliaaksi, eli työntekijöitä oli riittävästi.

Silloin kaupunkilainen koulutettu ylempi keskiluokka eli sellaista elämää mitä keskiluokka pääsi maistamaan 90-luvulla ja lopulta "alempi luokkakin" 00-luvulla. Eksoottista ruokaa, matkailua & kielitaitoa, premiumautoja, itseensä panostamista (muotivaatteet ja tyylikästä/kroppaa seksikkääksi muokkaavaa liikuntaa eikä vain hiihtoa marjasopat rinnuksilla) jne.

Aloitus on hyvä muistutus, että vaikka historiassa on paljon hyvää, niin on paljon huonoakin. Ihmisen mieli vain on sellainen, että se muistaa paremmin hyvät kuin huonot asiat. Kai se jotenkin suojaa mielenterveyttämme.

Kasarilla syntyi new romantics -liike ja futurismi. Helsingissäkin bändejä kuten Shadowplay, Geisha, Hefty Load yms. Helena Lindgren kävi naama valkoiseksi kalkittuna verenpunaisin huulin Einstein a -go go -clubilla vai mikä se oli.

Juppikulttuuri ja citykultturi teki tuloaan, Radio city. Lepakkoluola, City-lehti yms.

Että olihan siinä jotain hienoakin.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla syntyi new romantics -liike ja futurismi. Helsingissäkin bändejä kuten Shadowplay, Geisha, Hefty Load yms. Helena Lindgren kävi naama valkoiseksi kalkittuna verenpunaisin huulin Einstein a -go go -clubilla vai mikä se oli.

Juppikulttuuri ja citykultturi teki tuloaan, Radio city. Lepakkoluola, City-lehti yms.

Että olihan siinä jotain hienoakin.

Miksi tuo kaikki syntyi 80-luvulla, sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Tuntuu vähän samalta kuin hipsterit siinä mielessä. Melkein "tyhjästä" ilman sen kummempia selityksiä.

- Suomettuminen.

- Ruokakauppojen surkeat valikoimat, varsinkin he-vi josastolla ja juustohyllyllä.

Paljon hyvääkin oli, mutta sitähän ei nyt varsinaisesti kysytty, vai kysyttiinkö?

Kun Dingo hajosi niin siitä uutisoitiin YLE:n pääuutislähetyksessä puoli ysiltä. Heh...

Mummolla oli sydänvika ja siihen annettiin nitroja, kun ei muuta osattu. Niinpä mummo kuoli 70-vuotiaana. Nykyisin tehdään näppärä ohitusleikkausleikkaus pienestä reiästä.

Useimpien elämä oli paljon köyhempää kuin nykyisin. Jopa 80-luvun lopussa, jolloin duunarikin luuli olevansa miljonääri. Ainakin niin kauan, kun rahat loppuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla syntyi new romantics -liike ja futurismi. Helsingissäkin bändejä kuten Shadowplay, Geisha, Hefty Load yms. Helena Lindgren kävi naama valkoiseksi kalkittuna verenpunaisin huulin Einstein a -go go -clubilla vai mikä se oli.

Juppikulttuuri ja citykultturi teki tuloaan, Radio city. Lepakkoluola, City-lehti yms.

Että olihan siinä jotain hienoakin.

Miksi tuo kaikki syntyi 80-luvulla, sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Tuntuu vähän samalta kuin hipsterit siinä mielessä. Melkein "tyhjästä" ilman sen kummempia selityksiä.

jos tarkoitat musaa niin futurismi/syntsapop syntyi punkin jälkimainingeissa ja sille jatkona eikä tyhjiössä. Kaupunkikulttuuri varmaan syntyi kanssa sen Helsingissä 80-luvun vaurastumisen myötä, oli varaa istua kahviloissa ja hienoa asua keskustassa ja näyttäytyä klubeilla. Klubejahan oli jo 70-luvulla jossain new yorkissa (Studio 54) mutta Suomeen tai - Hkiin lähinnä - ne rantautuuivat sitten kasarilla. Mutta olipa niiden tunnelma jäykkä! Kaikki vain poseeraamassa olkatoppauksissaan ja kasarivetimissään.

No joku Sam Inkinen voisi tietää asiasta enemmän :) Tuo 80-luvun ihmelapsi.

1980-luku. Olin silloin teini. Ajokortin ehdin saada täpärästi 1980-luvulla. Kesätöihin pääsi ja sai omaa rahaa. Vuosikymnenen loppupuolella alkoi olla videot melkein joka taloudessa, pizzaa sai tilattua kotiin, autot vaihtuivat uusiin Nissaneihin ja Toyotiin. Perheeni ei ollut tehdastyöläisiä eikä muutenkaan riippuvaisia viennistä itään. Lama osui vanhempiini vasta kun olin aikuinen ja asuin jo muualla. 1980-luku oli minulle lapsuus ja nuoruus.

Suomi oli silloin vielä suomettunut kekkoslovakia. Neuvostoliittoa piti vielä lipoa vaikka se jo korisi kuolemaansa.

Käytännössä ei vaaraa tulla teron tappamaksi omassa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Suomi oli silloin vielä suomettunut kekkoslovakia. Neuvostoliittoa piti vielä lipoa vaikka se jo korisi kuolemaansa.

Samaa vaikuttaa vieläkin! Siksi emme ole vieläkään Naton jäseniä vaikka pitäisi.

Mitäs noista muista, mutta viikset. Siis viikset. Järkyttävää.

Minä olen syntynyt 1980-luvulla, mutta en muista siitä paljon mitään. Haluaisin palata siihen aikaan nyt aikuisena ja elää siellä jonkin aikaa ihan vain nähdäkseni, että minkälaista se elämä aikuisen minun mielestä näyttäisi ja miten se eroaisi nykyajasta.

Jotenkin muistan siitä ajasta sen, että lapsista ei oikein välitetty vaan heidät laitettiin päivähoitoon mahdollisimman pieninä, vanhempia ei oikein kiinnostanut lasten hoito tai kasvatus ja päiväkodissakin hoito oli hiukan huonoa. Kyllä siellä esim. ruokaa sai, oli vaatteet päällä, sai nukkua päiväunet, mutta jollain tapaa mieleeni on jäänyt hoitajien ja myös vanhempien jonkinlainen välinpitämättömyys meistä lapista. Esimerkiksi minua kiusattiin näkyvästi päiväkodissa niin että vanhemmat ja hoitajat tiesivät siitä, mutta kukaan aikuinen ei viitsinyt puuttua asiaan ja se loi minulle turvattomuutta.

1980-luvulla ei Suomessa ollut vaaraa että joku lapsisotilas kaukomailta viiltäisi kurkun auki.

Vierailija kirjoitti:

- Suomettuminen.

- Ruokakauppojen surkeat valikoimat, varsinkin he-vi josastolla ja juustohyllyllä.

Paljon hyvääkin oli, mutta sitähän ei nyt varsinaisesti kysytty, vai kysyttiinkö?

Minusta ennen oli mukavampi käydä kaupassa, kun joka hemmetin tuotteesta ei ollut sen seistsämääkymmentä eri vaihtoehtoa. Selviän järjissäni ruokakaupasta, vaan siten, että ostan aina samoja tuotteita.

Uudessa kaupassa ahdistaa jo maitotuotehyllyllä, kun edessä on kaksikymmentä hyllymetriä erilaisia maitoja ja jogurtteja...

Vierailija kirjoitti:

Mummolla oli sydänvika ja siihen annettiin nitroja, kun ei muuta osattu. Niinpä mummo kuoli 70-vuotiaana. Nykyisin tehdään näppärä ohitusleikkausleikkaus pienestä reiästä.

Useimpien elämä oli paljon köyhempää kuin nykyisin. Jopa 80-luvun lopussa, jolloin duunarikin luuli olevansa miljonääri. Ainakin niin kauan, kun rahat loppuivat.

Kyllä. Pieni reikä on kun rintalasta avataan. Ihan pieni vaan...

Ohitusleikkauksissa yli 90% tehdään avosydänleikkauksessa.

Jouduin seksuaalirikoksen kohteeksi ja silloin sanottiin vain että mitäs läksit, oma syy, ei se mitään tarkoittanut, pojat nyt vaan on tuollaisia, unohda koko asia. Sanottiin myös että jos tekee rikosilmoituksen, uhri joutuu maksamaan kulut. Että ainahan tytöille sattuu ja oma vikasi, mitä sä nyt tuollaisia. Myös tytöt ilkeili.

Sitten sanottiin vielä että heikot sortuu elon tiellä. Vaikka olin vaan väärässä paikassa väärään aikaan.

Töihin pääsi, kun käveli ovesta sisään kysymään, kapakat oli auki maks kahteen, autot oli ihania amerikanrautoja eikä mistään päästöistä puhuttu/tiedetty mitään, 20 markalla sai kymmenen litraa bensaa ja tupakka-askin, satasella pystyi viettämään baari-illan kevyesti ja käydä vielä nakkarilla syömässä. Asuntolainojen korot oli kovat, mutta ne asunnot oli maksettu omaksi noin kymmenessä vuodessa. Pankista sai höpöhöpölainoja todella köykäisesti.