Kertokaa konkreettisia esimerkkejä, miten olette kasvsneet

En mitenkään, katkeroitunut vaan.

Kasvaminen on prosessi, ei siinä ole esimerkkejä. Yksi päivä kahden vuoden jälkeen vain tajuaa, kuinka ennen niin kipeät asiat eivät enää olekaan kipeitä.

Kaiken a ja o on hyväksyminen ja anteeksiantaminen.

Kasvoin väkivaltaisen isän varjossa. Ulospäin kaikki oli kuin kiiltokuvaa, kukaan ei silloin tiennyt, mitä kulissien takana oikeasti tapahtui.

Vaikea lapsuus ja nuoruus on jättänyt jälkensä minuun. Olen katkera ja masentunut, en kykene luottamaan keneenkään. Olen epäileväinen ja vetäytyvä.

Viimeaikoina olen uskaltautunut jonkin verran puhumaan kipeistä asioista, mutta valitsen sanani tarkkaan ja harkiten, ettei tule väärinkäsityksiä.