Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako aloittaa parisuhde, jos ei ole super ihastunut?
03.09.2017 |
Potentiaalisella kumppanillani on miellyttävä luonne, muttei ulkonäöllisesti aivan sitä mitä toivoisin. Pukeutuminenkin on vähän niin ja näin. Olen tosin ollut sinkkuna kohta kymmenen vuotta ja tiedän etten parempaakaan tule saamaan. Olen nelikymppinen, joten ikääkin minulla on sen verran, ettei mahdollisuudet ainakaan paranemaan tule.
Vaihtoehtona on sitten täydellinen yksinäisyys, sitä olen saanut kokea jo yllin kyllin, enkä taida sitäkään kestää. Mahdollisella seurustelukumppanillani on siis paljon hyviä ominaisuuksia, mutta tästä puuttuu se teinimäisen lapsellinen ihastuminen. Voiko tämä olla jokin ikään liittyvä seikkä, ettei enää päätä pahkaa rakastu? Pientä sitoutumiskammoakin saattaa olla.
Kommentit (8)
Itse aloitin parisuhteen naisen kanssa, josta en ollut kiinostunut. Ei ulkonäkö viehättänyt, mutta luonne oli sellainen jota olen hakenut. Vähitellen kuitenkin rakastuin tähän ihmiseen. Ollaan yhdessä oltu 15 vuotta ja naimisissa 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä itse eikä kysellä aivan tuntemattomilta. Kukaan ei tunne sinun tilannettasi eikä sinua ja ei niin superihastuksen kohdettasi.
Moni on oman kokemuksen perusteella sitä mieltä että paras parisuhde ja avioliitto syntyy alunperin ystävyyssuhteesta.
Kannattaa. Helpompi ostaa kivalle miehelle uusia vaatteita kuin muuttaa hyvin pukeutuva kusipää mukavaksi
Ei liity ikään. Itse ainakin ihastuin päätäpahkaa ja ikä on 40 kieppeillä. Sun pitää itse arvioida mitä tahdot parisuhteelta ja elämältä, ei siihen muut voi sun puolesta vastata.
Kannattanee katsoa rauhassa ja antaa mahdollisuus rakkauden kehkeytymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihastuin luonteeseen ja nykyään mieheni on minusta maailman komein mies, vaikka aluksi oli lähinnä ihan ok/miellyttävän näköinen.
Kovasti ihastuneena sitä ehkä on liian tunteiden vietävissä ja saattaa alkaa suhteeseen jonkun oikeasti ihan epäsopivan kanssa. Vähemmän ihastuneena ehkä tulee harkittua perusteellisemmin kun voi rauhassa järjen kanssa pohtia asiaa. Sanoisin, että anna mahdollisuus. Ei se ihastuminenkaan montaa vuotta kestä, ja sen jälkeen kumppanista tulee joka tapauksessa vain ihan ok. Eli lopputulema on kuitenkin sama.
Anna mahdollisuus. Katso mitä seuraa. Harvoin enää aikuisena kokee irrationaalisia teinitunteita.