En jaksa elää - oletko kokenut saman ja miten selvisit?

Mulla on ollut tuota suunnilleen pikkuisesta asti. Välillä lievempänä, välillä musertavan voimakkaana. Ammattiapu on välillä auttanut jonkin verran. Mutta ei vaan jaksais tätä. Löytyispä joku apu tähän. Voin vaan sanoa että toivon että sulla alkaisi mennä paremmin. Kokeile hakea apua, ja itse jotenkin myös ilahduttaa, lohduttaa ja hoitaa itseäsi, edes pieni asia kerrallaan.

Olen kyllä, milloin mistäkin syystä. Joka kerta, kun alan oikeasti luottaa johonkin ihmiseen, se ei olisikaan kannattanut. Oikeita ystäviä ei ole näköjään olemassakaan.

Olen ollut masentunut yli puolet elämästäni joten tiedän tunteen. Lopulta tilanteeni ajautui siihen etten yksinkertaisesti enää nähnyt muuta ulospääsyä kuin itsemurha. Yritykseksi jäi ja jouduin psykiatriselle osastolle jonka jälkeen aloin käymään terapiassa ja mulle aloitettiin masennuslääkitys. Tästä pian kaksi vuotta aikaa ja voin nyt paremmin kuin koskaan. Näin onnellinen olen ollut viimeksi lapsena.

Ollut jo yli 10 vuotta sama enkä vieläkään ole selvinnyt. Muutama epätoivoinen itsemurhayritysräpellys. Harmittaa, että jäin henkiin. Kaikki mahdollinen on kokeiltu jotta paranisin, mutta ei vaan onnistu. Toivon että sairastuisin syöpään, joka veisi lopulta hengen.

Oletko kokeillut musiikkiterapiaa? Kuuntele Mozartia, Bachia, Telemania, Albinonia päivittäin. Jos sulla ei oo levyjä tms. kuuntele areenasta yle 1 aamusoittoja ja ohjelmaa vanhaa musiikkia Euroopasta. Klassinen rauhallinen musiikki hoitaa mieltä jollain salaperäisellä tavalla.

Olen kokenut. Kunnes en enää olettanut että joku tai jokin tekee minut onnelliseksi vaan aloin itse tekemään asioita joista nautin. Lisäksi lopetin tvn katselun ja Facebookin. Siellä tuntuu kaikilla muilla olevan kaikki niin hyvin.

Tietoinen päätös lakata suremasta, mieti onko oikeasti aihetta surra.  En jaksa itse yltiöpäisen seurallisia ihmisiä. 

Jatkoin vain. Nyt elämä tuntuu jo pääosin ihan mukavalta, toki välillä tulee niitä huonompia kausia. Olisin jaksanut paljon paremmin, jos olisin tiennyt että elämä voi vielä joskus olla näin hyvää. Ehkä niin käy vielä sinullekin, kunhan vain jaksat jatkaa.

Lyhyesti, huumeilla. Ei tarvinnut kokeilla kuin kerran. Jollakin oli katkaistava jatkuva ahdistuskierre.

Olen. Kaksi vuotta työttömänä oli hirveitä. Ei ollut varaa tehdä mitään ja kaveritkin hengaili lähinnä baarissa. Kyhjötin yksin kotona lähes kaksi vuotta, tosin kävin 1-2 kertaa viikossa keikkatyössä jota vihasin. Kun oli liikaa aikaa murehtia omaa elämää ja syyttää itseään siitä että on luuseri koska ei työllisty.

Elämä oli niin sisältö köyhää että kaikki asiat alkoivat tuntua elämää suuremmilta. Itsetuntoni katosi lähes kokonaan ja näin itseni vain kasana paskaa. Aloin juoda ja olo paheni entisestään. Kerran rankan juomisen jälkeen heräsin sohvalta veressä koska olin viillellyt. Onneksi olin tullut katuma päälle enkä ollut osunut valtimoihin.

Sitten tein täyskäännöksen pääsin kuntosalille ja sen ryhmätunneille ilmaiseksi koska tarjouduin siivoamaan tiloja. Käytin kaiken aikani urheiluun, pääsin hyvään kuntoon ja opiskelemaan unelma alaani.

Nyt olen onnellisempi kuin koskaan ja kiitollinen siitä että olen hengissä. Olen myös oppinut olemaan armollisempi itselleni. Itsensä syyttelyn kehä on aivan hirveä. Jos keskittyy vain vihaamaan itseään, jää yksin koska kukaan ei jaksa ihmistä joka on negatiivinen ja vihainen. Toisaalta pohjalla käytyä voi nousta entistä korkeammalle.

Anteeksi kun en kirjoita samaa kuin kaikki muutkin.... mutta vakavaa masennusta sairastaneena voisin antaa vinkiksi....

Syö päivittäin 2 luomumunaa

Käytä yrttejä

Juo vahvaa kamomilla teetä 

Olen kokeillut vaikka ja mitä keinoja auttaa itseäni. Ammattiauttaja maksaa melkein sen 100e kerta, enkä koskaan ole saanut mitään apua heiltä, vaikka mukavia tyyppejä ovat olleet.

Matkustelu ja ravintorikas ruoka auttaa mua. Terapiat tulee kalliimmaksi.