Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mies lähti - mistä apua?
Anna123
01.09.2017 |
Minulla on laskettu aika maanantaina ja mies lähti tänään lätkimään. Siis pakkasi kamansa ja häipyi. Skitsoili jotain omiaan, syyttää minua itse aiheuttamistaan ongelmista ja ilmoitti, että ei halua olla tekemisissä minun tai vauvan kanssa. Ei tietenkään osaansa vuokrasta maksanut, joten jäin sekä henkisesti että taloudellisesti aika tyhjänpäälle. On lisäksi lainannut minulta rahaa useita viikkoja ja olen elättänyt meidät omalla palkallani, joten paljoa ei jäänyt käteen seuraavaan tilipäivään/äitiyspäivärahapäivään asti. Mietin lähinnä, että mitä vaihtoehtoja minulla on tällaisessa tilanteessa? Muuttaa pitää pikimmiten pienempään asuntoon, mutta koska synnytän nyt lähipäivinä, noin suurien asioiden hoitaminen tuntuu aika ylivoimaiselta. Rahaa tuskin saan mistään sossusta, koska tililläni näkyy, että sain viime kuussa normaalikokoisen palkan (1500 €) ja kyllähän sillä pitäisi pärjätä. Laskut täytyisi maksaa jollain, mutta kun jäi miehen osuus vuokrasta saamatta, noin 600 €, niin ruokarahat ja laskuihin tarkoitetut rahat menivät siinä. On jatkuvia supistuksia, joten synnytys käynnistynee näinä hetkinä. Pelottaa aivan helvetisti ja tunnen hirveää syyllisyyttä lapseni puolesta - miten saatoinkaan joutua tähän tilanteeseen? Mehän kuollaan nälkään! En osannut lainkaan ennakoida tätä, eilen kaikki oli vielä ihan ok. Sitten tänä aamuna kaikki oli muuttunut ja homma räjähti käsiin. Mies on erittäin ailahteleva persoona eikä oikein osaa käsitellä stressiä, mutta yleensä hetken kiukkuamisen jälkeen tokenee ja pyytää anteeksi. Nyt hän sitten yhtäkkiä lähti ja minulle jäi kyllä tunne, ettei päätös tullut hetken mielijohteesta. En jaksa käyttää energiaa marttyyroimiseen, vaan yritän parhaani mukaan tehdä toimintasuunnitelmaa vauvan takia. Pärjään kyllä, kun saan perusasiat kuten asunnon, toimeentulon yms. kuntoon, mutta juuri nyt päässä lyö tyhjää. Mihin otan ensimmäisenä yhteyttä? Onko jotain tukiverkostoja tässä tilanteessa oleville? Mistä voisin saada apua? Hävettää hirveästi ja tuntuu, että epäonnistuin täydellisesti äitinä jo ennen kuin poikani näki edes päivänvalon.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurakunnan diakonilta voisi kysyä apua (ei tarvitse kuulua kirkkoon apua saadakseen).
Tulisin muuttoavuksi, jos asuisin lähellä.
Niin taas lähti. Joka päivä palstalla on vähintään kolme naista jotka jätetään raskaana, vuodessa tämä tekisi reilusti yli tuhat tapausta. Mutta jatkakaa naurettavaa provoiluanne.
Muuta lapsuudenkotiin, jos saat vanhemmiltasi luvan ja lähde vuokrakämpästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin asut?
Oletko kuullut Itu-projektista. Näin sanotaan nettisivuilla: Itu-työ tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia.
Valtakunnallinen puhelinpäivystys 9-21
050 401 5567
Noilla on myös erilaisia perhetyömuotoja: http://ituprojekti.net/fi/itu-perhetyo/
Mehän kuolemme nälkään? Ketkä me? Onko teillä muitakin lapsia kuin tämä pian syntyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytäisin silti sosiaalityöntekijöiltä apua. Vaikka suurin osa työntekijöistä on täysiä tomppeleita, niin kyllä sinne inhimillisiäkin mahtuu. Ei ole sinun vikasi että mies jätti maksamatta osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia, että lähdet! Mä siedin tuollaista miestä liian kauan - lapset menivät pilalle ja musta tuli paatunut ihmisraunio! Älä anna itsellesi käydä noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole siis muita lapsia tilanteessa (luojan kiitos), itseäni ja syntyvää pikkuista tarkoitin, kun sanoin, että kuollaan todnäk nälkään. Tai itse ainakin kuolen, koska joudun sairauteni takia syömään tasapainoisesti, että verensokerit pysyvät ruodussa. Plus imetyskin vaatii ymmärtääkseni aika kattavaa ja monipuolista ruokavaliota onnistuakseen, että äidin ei ehkä siinä vaiheessa kannata elää vedellä ja leivällä. Jotenkin pää on vain ihan hajalla tästä kaikesta muutenkin: raskaushormonit, synnytysjännitys ja tukala olo ovat painaneet päälle jo monta viikkoa. Nyt sitten tämä, olen yhtäkkiä ihan yksin kokemassa jotain näin mullistavaa. Mies vain kylmästi totesi, että lähtee eikä aio tulla takaisin, onnea synnytykseen sitten vaan. Sitten häipyi. Varmaan omaa tyhmyyttäni, että tällaiseen tilanteeseen ylipäänsä päädyin, mutta loppuraskaus ei todellakaan helpota selviytymiskeinojen käyttöönottoa. Kiitos kuitenkin hirmuisesti vinkeistä, tutkin noita kaikkia vaihtoehtoja! Perheeni on ikävä kyllä toisella puolella Suomea, itse asun pääkaupunkiseudulla. Toki laitan sossuunkin viestiä, mutta kun se on ilmeisesti nykyään Kelan alainen instanssi, niin pelkään pahoin byrokratian jyräävän inhimillisen tarpeen. Olen aina selviytynyt, oli kyse mistä tahansa kriisistä. Nyt kuitenkin pelottaa, kun mukana on ensimmäistä kertaa pieni ja avuton osapuoli, joka on täysin riippuvainen siitä, että äiti ei mokaa tällä tavalla.
- ap
Laitat sossuun viestiä? Otapa kuule ja soita sinne.
Sulla on työpaikka, joten pärjäät kyllä. Ole iloinen, että pääsit huonosta miehestä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on kuitenkin äitiysloman ajan ilmeisen hyvät tulot, jos olettyössäkäyvä ollut.
Kai sinulla on joku luottokortti jolla ostaa ruokaa velaksi?
Asumistukea voit hakea kelalta ja lisäksi saat viitisenkymppiä kuussa lisää lapsilisään. Elatusmaksun tiimoilta ota yhteyttä lastenvalvojaan vauvan synnyttyä.
Googleta asuinkuntasi yksinhuoltajaryhmät. Niistä löydät vertaistukea.
Nyt on myös aika tukeutua sukulaisiin ja ystäviin.
Jos olet aivan romuna etkä kykene lapsestasihuolehtimaan täysipainoisesti voit päästä asumaan ensikotiin.
Opiskelen päätoimisesti yliopistossa ja olen tehnyt töitä siinä ohessa. Toivon, että äitiyspäivärahani on edes ok, sillä olen painanut nyt niska limassa duunia opintojen ohella, tehnyt ihan hurjia työputkia. Kelalla on hieman viivästynyt tuo vanhempainpäivärahahakemuksen käsittely, joten en vielä tarkkaan tiedä, mitä tienaan äitiyslomani aikana. Pienipalkkainen siis olen osa-aikaisena ollut, ei mitään suuria summia odotettavissa, mutta kyllä sillä pärjää, jos saan muutettua nopeasti halvempaan asuntoon. Kiitos teille, joilta sain konkreettisia neuvoja! On jo heti vahvempi olo. Enköhän keksi jonkin keinon tulla toimeen. Kunhan saan psyykeni koottua ennen vauvan realisoitumista, niin asiat takuulla hoituvat jotenkin. Ehkä neuvolakin osaa vinkata jotain jatkotoimenpiteitä? Katsotaan. Jos mies ei meistä tuon enempää välittänyt, niin ehkä lähtö oli minun ja pikkuiseni kannalta parempi ratkaisu. Alan jo pikkuhiljaa tuntea miehen puolesta myötähäpeää mokomasta selkärangattomuudesta.
-Ap
Sinä muutat perheesi luokse/lähelle ja järjestät asiat sieltä käsin uusiksi. Parempi olla lähellä turvaverkkoa kuin turvautua hädän keskellä sitten siihen mul*kuun, joka kuitenkin tulee kiemurrellen jossakin vaiheessa ovesi taakse. Heikolla hetkellä saatat sortua ja sekokierre on valmis. Eli hoplaa kotikonnuille joko nyt tai sitten synnytyksen jälkeen heti kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Sinä muutat perheesi luokse/lähelle ja järjestät asiat sieltä käsin uusiksi. Parempi olla lähellä turvaverkkoa kuin turvautua hädän keskellä sitten siihen mul*kuun, joka kuitenkin tulee kiemurrellen jossakin vaiheessa ovesi taakse. Heikolla hetkellä saatat sortua ja sekokierre on valmis. Eli hoplaa kotikonnuille joko nyt tai sitten synnytyksen jälkeen heti kun mahdollista.
Miksi lähteä paikkakunnalta jossa on opiskelu ja työ? Kyllähän aikuinen ihminen pärjää kun vaan päättää.
Synnärillä pyydä kätilöä ottamaan yhteyttä sairaalan sosiaalihoitajaan. Saat tietoa ja asiat hoitumaan. Elatusmaksuasia vireille, yh-korotus lapsilisään. Käske miehen tehdä osoitteenmuutos, jotta voit hakea asumistukea. Tuloista riippuu saatko toimeentulotukea, mutta ensin on haettava muut tuet.
Onko sulla äitiä, isää, sisaruksia? Voiko he auttaa?