Raskaana, mies lähti - mistä apua?

Minulla on laskettu aika maanantaina ja mies lähti tänään lätkimään. Siis pakkasi kamansa ja häipyi. Skitsoili jotain omiaan, syyttää minua itse aiheuttamistaan ongelmista ja ilmoitti, että ei halua olla tekemisissä minun tai vauvan kanssa. Ei tietenkään osaansa vuokrasta maksanut, joten jäin sekä henkisesti että taloudellisesti aika tyhjänpäälle. On lisäksi lainannut minulta rahaa useita viikkoja ja olen elättänyt meidät omalla palkallani, joten paljoa ei jäänyt käteen seuraavaan tilipäivään/äitiyspäivärahapäivään asti. Mietin lähinnä, että mitä vaihtoehtoja minulla on tällaisessa tilanteessa? Muuttaa pitää pikimmiten pienempään asuntoon, mutta koska synnytän nyt lähipäivinä, noin suurien asioiden hoitaminen tuntuu aika ylivoimaiselta. Rahaa tuskin saan mistään sossusta, koska tililläni näkyy, että sain viime kuussa normaalikokoisen palkan (1500 €) ja kyllähän sillä pitäisi pärjätä. Laskut täytyisi maksaa jollain, mutta kun jäi miehen osuus vuokrasta saamatta, noin 600 €, niin ruokarahat ja laskuihin tarkoitetut rahat menivät siinä. On jatkuvia supistuksia, joten synnytys käynnistynee näinä hetkinä. Pelottaa aivan helvetisti ja tunnen hirveää syyllisyyttä lapseni puolesta - miten saatoinkaan joutua tähän tilanteeseen? Mehän kuollaan nälkään! En osannut lainkaan ennakoida tätä, eilen kaikki oli vielä ihan ok. Sitten tänä aamuna kaikki oli muuttunut ja homma räjähti käsiin. Mies on erittäin ailahteleva persoona eikä oikein osaa käsitellä stressiä, mutta yleensä hetken kiukkuamisen jälkeen tokenee ja pyytää anteeksi. Nyt hän sitten yhtäkkiä lähti ja minulle jäi kyllä tunne, ettei päätös tullut hetken mielijohteesta. En jaksa käyttää energiaa marttyyroimiseen, vaan yritän parhaani mukaan tehdä toimintasuunnitelmaa vauvan takia. Pärjään kyllä, kun saan perusasiat kuten asunnon, toimeentulon yms. kuntoon, mutta juuri nyt päässä lyö tyhjää. Mihin otan ensimmäisenä yhteyttä? Onko jotain tukiverkostoja tässä tilanteessa oleville? Mistä voisin saada apua? Hävettää hirveästi ja tuntuu, että epäonnistuin täydellisesti äitinä jo ennen kuin poikani näki edes päivänvalon.