Kysymys kaikille, joiden on vaikea ymmärtää vapaaehtoista lapsettomuutta
Kuvittele, että jokaisen suomalaisen olisi tapana ottaa koditon asumaan luokseen pariksikymmeneksi vuodeksi.
Tämä olisi kulttuurinen normi, jota lähes kaikki muut pitäisivät täysin hyväksyttävänä, jopa toivottavana.
Ystäväsi kertoisivat sinulle, että vaikka kodittoman auttaminen jaloilleen vie paljon rahaa, hermoja, aikaa ja energiaa, mikään kokemus maailmassa ei anna samanlaista tyytyväisyyttä ja merkityksen tunnetta kuin tällainen hyväntekeväisyys. Ystäväsi saattaisivat jopa sääliäkin sinua vähän.
Itse vain pyörittelisit kauhistuneena silmiäsi tuollaiselle puheelle sekä kaikille kodittoman huolehtimisesta kertoville tv-sarjoille, lehdille, elokuville ja Facebook-päivityksille. Kodittomasta huolehtimiseen liittyvät ongelmat, jotka ovat sinun silmillesi täysin ilmeisiä, ohitetaan lyhyillä tokaisuilla: "Onhan tämä rankkaa, mutta kyllä se on sen arvoista. Tuo aika on lopulta niin lyhyt, ja sitten minulla on taas aikaa itselleni ja parisuhteelle."
Etkö tällaisessa tilanteessa sulkisi kotisi ovea tyytyväisenä ja toteaisi: "Onneksi minun ei sentään tarvitse ottaa koditonta meille asumaan. Elämäni on näin paljon parempaa"?
Kommentit (16)
Juuri näin! Lapsen hankkiminen on minulle täsmälleen yhtä mielekäs ajatus kuin pultsarin ottaminen nurkkiin.
Jokainen saa perustella itselleen vapaaehtoisen lapsettomuuden ihan miten vaan, minuun ei noin naurettava yritelmä pure. Enkä edes välitä kuulla noita perusteluja, tiedän mitä tunnen jo aikuisia lapsiani ja heidän lapsiaan kohtaan, enkä tiedä yhtään asiaa mihin mieluummin käyttäisin aikani kuin heidän kanssaan tai yhtään asiaa mistä olisin jäänyt paitsi kun he ovat elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa perustella itselleen vapaaehtoisen lapsettomuuden ihan miten vaan, minuun ei noin naurettava yritelmä pure. Enkä edes välitä kuulla noita perusteluja, tiedän mitä tunnen jo aikuisia lapsiani ja heidän lapsiaan kohtaan, enkä tiedä yhtään asiaa mihin mieluummin käyttäisin aikani kuin heidän kanssaan tai yhtään asiaa mistä olisin jäänyt paitsi kun he ovat elämässäni.
Pointtihan tässä oli nimenomaan se, että vapaaehtoisesti lapseton ei koe asiaa samalla lailla kuin sinä. Sinä käyttäisit aikasi kaikkein mieluiten lastenhoitoon, mutta vapaaehtoisesti lapsettomalle tuo on yhtä houkutteleva idea kuin kodittoman majoittaminen.
Minä perustelin aikanani päihdeongelmillani. Ainakin jotain tolkkua verrattuna noin lapselliseen perusteluun. Oma lapsi ei vertaudu johonkin pultsariin.
Minulla on lapsia,mutta en ymmärrä niitä, joilla on kotieläimiä. Hirveä vaiva ja vastuu ja sitten ne kuolevat. Noin vain, kiittämättömästi. Enkä ymmärrä niitä, jotka matkustelevat: kamala vaiva ja samalla ilmastonmuutos vain pahenee. Enkä ymmärrä, miksi vegaanit koko ajan kertovat ruokavalionsa eduista. Tai ymmärrä sitä, miksi jotkut moottoripyöräilevät hyttysiä hampaissaan.
Silti ei käy mielessä sanoa koiranomistajalle, että olisit niin paljon onnellisempi ilman tuota rakkia, katso vaikka minua,miten hyvin minulla on asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa perustella itselleen vapaaehtoisen lapsettomuuden ihan miten vaan, minuun ei noin naurettava yritelmä pure. Enkä edes välitä kuulla noita perusteluja, tiedän mitä tunnen jo aikuisia lapsiani ja heidän lapsiaan kohtaan, enkä tiedä yhtään asiaa mihin mieluummin käyttäisin aikani kuin heidän kanssaan tai yhtään asiaa mistä olisin jäänyt paitsi kun he ovat elämässäni.
Pointtihan tässä oli nimenomaan se, että vapaaehtoisesti lapseton ei koe asiaa samalla lailla kuin sinä. Sinä käyttäisit aikasi kaikkein mieluiten lastenhoitoon, mutta vapaaehtoisesti lapsettomalle tuo on yhtä houkutteleva idea kuin kodittoman majoittaminen.
Minun ponttini on etten ole perustellut kenellekään lasten tekoani, miksi velojen aina täytyy täällä perustella tekojaan, varsinkin kun heistä noissa perusteluissa saa kuvan että he vihaavat ihmisiä.
Miksi ei voi olla rehellinen edes itselleen?
Ap, vertauksesi on kerrassaan idioottimainen ja kertoo hyvin, miten pihalla olet äitiydestä. Lapsia ei hankita jaloista syistä tai velvollisuudentunteesta, vaan sisäisestä tarpeesta ja rakkaudesta.
Ei siinä mitään, minulle on oikeasti täysin yhdentekevää, hankkiiko joku lapsia vai ei, ja miksi ei. Ihan oma ratkaisusi.
Lähinnä minua huvittaa se vimma, millä te tungette Vauva-lehden keskustelupalstalle mollaamaan vanhemmuutta ja korostamaan sitä, miten "järkevää" on jättää lapset tekemättä. Miksi ihmeessä tuollainen todistelu, jos olette oman ratkaisunne kanssa sinut...?
Eniten mua ihmetyttää, että mitä nää lapsettomat pyörii vauva palstalla 🙂. Mä en edes tiennyt tälläisestä keskustelupalstasta ennenkuin sain lapsia. Kai mulla oli jotain järkevämpääkin tekemistä. Jos mulla ei olisi lapsia niin en mä helvetti soikoon täällä pyörisi 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa perustella itselleen vapaaehtoisen lapsettomuuden ihan miten vaan, minuun ei noin naurettava yritelmä pure. Enkä edes välitä kuulla noita perusteluja, tiedän mitä tunnen jo aikuisia lapsiani ja heidän lapsiaan kohtaan, enkä tiedä yhtään asiaa mihin mieluummin käyttäisin aikani kuin heidän kanssaan tai yhtään asiaa mistä olisin jäänyt paitsi kun he ovat elämässäni.
Pointtihan tässä oli nimenomaan se, että vapaaehtoisesti lapseton ei koe asiaa samalla lailla kuin sinä. Sinä käyttäisit aikasi kaikkein mieluiten lastenhoitoon, mutta vapaaehtoisesti lapsettomalle tuo on yhtä houkutteleva idea kuin kodittoman majoittaminen.
Minun ponttini on etten ole perustellut kenellekään lasten tekoani, miksi velojen aina täytyy täällä perustella tekojaan, varsinkin kun heistä noissa perusteluissa saa kuvan että he vihaavat ihmisiä.
Miksi ei voi olla rehellinen edes itselleen?
Ei tämä ole mikään perustelu. Lapsettomuutta ei tarvitse perustella millään tavalla. Tämä on rinnastus, jolla avataan sitä, miten vapaaehtoisesti lapseton ajattelee lasten hankinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, vertauksesi on kerrassaan idioottimainen ja kertoo hyvin, miten pihalla olet äitiydestä. Lapsia ei hankita jaloista syistä tai velvollisuudentunteesta, vaan sisäisestä tarpeesta ja rakkaudesta.
Ei siinä mitään, minulle on oikeasti täysin yhdentekevää, hankkiiko joku lapsia vai ei, ja miksi ei. Ihan oma ratkaisusi.
Lähinnä minua huvittaa se vimma, millä te tungette Vauva-lehden keskustelupalstalle mollaamaan vanhemmuutta ja korostamaan sitä, miten "järkevää" on jättää lapset tekemättä. Miksi ihmeessä tuollainen todistelu, jos olette oman ratkaisunne kanssa sinut...?
Mitä ihmettä sekoilet? Eihän tuossa esimerkissä kodittomia otettu asumaan velvollisuudentunnosta vaan siksi, että se on niin palkitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa perustella itselleen vapaaehtoisen lapsettomuuden ihan miten vaan, minuun ei noin naurettava yritelmä pure. Enkä edes välitä kuulla noita perusteluja, tiedän mitä tunnen jo aikuisia lapsiani ja heidän lapsiaan kohtaan, enkä tiedä yhtään asiaa mihin mieluummin käyttäisin aikani kuin heidän kanssaan tai yhtään asiaa mistä olisin jäänyt paitsi kun he ovat elämässäni.
Pointtihan tässä oli nimenomaan se, että vapaaehtoisesti lapseton ei koe asiaa samalla lailla kuin sinä. Sinä käyttäisit aikasi kaikkein mieluiten lastenhoitoon, mutta vapaaehtoisesti lapsettomalle tuo on yhtä houkutteleva idea kuin kodittoman majoittaminen.
Minun ponttini on etten ole perustellut kenellekään lasten tekoani, miksi velojen aina täytyy täällä perustella tekojaan, varsinkin kun heistä noissa perusteluissa saa kuvan että he vihaavat ihmisiä.
Miksi ei voi olla rehellinen edes itselleen?Ei tämä ole mikään perustelu. Lapsettomuutta ei tarvitse perustella millään tavalla. Tämä on rinnastus, jolla avataan sitä, miten vapaaehtoisesti lapseton ajattelee lasten hankinnasta.
Miksi se pitäisi tulla meidän muiden tietoon? Mikään muukaan ryhmä ei käytä näin paljoa vaivaa ja aikaa omien valintojensa selittelyyn. En esim. ole nähnyt ainuttakaan selittelyä miksi joku on vaikkapa lesbo tai teenjuoja eikä kahvin.
Mulla on lapsia, mutta olen myös ollut tilanteissa, joissa vapaaehtoisesti lapsettomien tuttujeni lapsettomuutta ihmetellään ja heiltä on odotettu perusteluja sille, miksi eivät halua lapsia. Varsinkin iäkkäämmät sukulaiset ovat kärkkäitä kyselemään perheenlisäyksestä. Sen sijaan en ole koskaan kuullut kenenkään kyselevän perusteluja sille, miksi joku on raskaana. Siis miksi joku haluaa lapsen. Ymmärrän siis aloittajaa, joskin vertaus oli vähän hassu. Parempi vertaus olisi ehkä ollut juuri koiran hankkiminen. Ei koirattomiltakaan kysellä, miksi heillä ei ole koiraa, miksi heillä ei VIELÄKÄÄN ole koiraa ja mitä ihmettä, eivätkö he edes halua koiraa...miksi eivät halua, kaikkihan nyt koiran haluavat.
Minkälaisen ihmiselämän kehityskaaren näkisi, kun asuisi 20 v kodittoman kanssa? Aikuistuisiko hän eli olisi vastuullinen aikuinen, joka saisi oman asunnon, työn jne? Voisiko verrata adoptioon, kun geenit kuitenkin ovat eri kuten adoptiossakin? Geenit eivät yhdistä. Luulen, että on aivan erilaista saada biologinen lapsi, adoptoida lapsi tai ottaa vastuulleen aikuinen, joka ei ainakaan heti vastaa toimeentulostaan. Eikös tällaisia aikuisia jo saa esim puolisoikseen, joilla on jokin riippuvuus/sairaus, jonka vuoksi he menettävät kotinsa, rahansa, työnsä, ihmissuhteensa, terveytensä?
Huomaa kyllä että olet lapseton.