Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masentunut mies

Vierailija
08.10.2007 |

Aviomieheni on kärsinyt masennuksesta jo ainakin viime keväästä lähtien. Nyt sain hänet varaamaan ajan asian tiimoilta lääkärille, keskiviikolle sai ajan yksityiselle. Mitähän siellä tapahtuu? Lääkitystä, keskusteluapua? Saakohan sairauslomaa ja kuinka pitkästi? Olen niin helpottunut, että se kynnys on ylitetty, että hän asiaan tarttui! Työ ei maistu, kotonakaan ei jaksa mitään - mikään ei tunnu miltään, kuten hän asian ilmaisi.



Takana avioliittoa 8 vuotta, neljä yhteistä lasta. Kolmikymppisiä (noin) ollaan. Rakastan häntä niin kovasti, että tekee kipeää! Miten osaisin olla tukena, kun masennusta aletaan hoitamaan?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
08.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ole itse tarkkana jos miehesi saa lääkkeitä, ettei mahdollisia lääkkeen sivuvaikutuksia aleta hoitamaan toisilla lääkkeillä ja tämän aiheuttamia taas kolmennella, kierteestä tulee loputon jolle on jonkun " selväjärkisen" osattava ja uskallettava pistää stoppi tarpeen vaatiessa.

Vierailija
2/4 |
08.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

lääkäri ohjanne psykologille ja tarjonnee mielialalääkettä, jota kannattaa rohkeasti ottaa. Lääke ei mitenkään muuta persoonaa tms. kuten itse pelkäsin, sen sijaan se vähentää ahdistusta. Lääke tosin alkaa vaikuttaa vasta noin kuukauden kuluttua. Lääkekuurin alussa voi olla ahdistusta ym. masennusoireita. Joskus joutuu kokeilemaan useamman lääkkeen sopivuutta.



Yritä olla ymmärtäväinen, kuuntele, älä neuvo, ellei miehesi sitä pyydä. Tarjoa syliä. Anna omaa aikaa. Tämä tilanne vaatii sinultakin valtavasti voimia, huolehdi siis omasta jaksamisestasi. Sinun ei kuitenkaan tarvitse toimia psykologina, mutta hyvänä ystävänä. Hienoa, että miehesi hakee apua. Se on suuri askel eteenpäin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
09.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni ei ole aiempaa kokemusta masentuneesta ihmisestä - näin rakkaasta ja läheisestä. Äiti oli varmastikin masentunut, kun olin lapsi, mutta sitä en silloin ymmärtänyt - vasta nyt aikuisena. Yritän olla läsnä ja saatavilla, kun mieheni tarvitsee läheisyyttä ja juttukaveria. Onneksi nämä masennusjutut eivät enää ole tabu tänä päivänä, vaan olen pystynyt tästäkin asiasta avoimesti puhumaan sisarusteni ja ystävieni kanssa.



ap

Vierailija
4/4 |
09.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kyllä oma jaksaminen on tosi kortilla joskus, siitä pitää huolehtia!

Ja muistaa jotenkin erotella oma tilanne toisen tilanteesta, muuten masennukseen menee helposti mukaan ja siitä tulee koko perheen olotila, vaikkei kuin yksi sitä sairasta!