Miten kestätte erityislastenne kanssa?

Helposti, meillä add. Raskaana koen terapiakäynnit, lääkärit, koulukeskustelut ym jotka ei lopu varmaan ikinä. Teen kuitenkin täyttä työviikkoa joten on tosi raskasta herätä aikaisin aamulla, lähteä viemään lasta terapiaan ja tehdä sitten pitkä työpäivä että saa tunnit kurottua kiinni. Lapsi nyt neljännellä.

Meilläkin on add eli lapsi unohtuu omiin aatoksiinsa. Välillä meinaa hermo palaa pahasti, mutta minkäs voit. Puren hammasta ja koitan neuvoa, muistutella ja kannustaa.

Juu ja nuo jatkuvat terapia- ja lääkärikäynnit (aina työaikana!) stressaavat jopa enemmän kuin lapsen käytös.

Joskus mietinkin, että miksei lapsi saisi olla sellainen kuin on, tuo terapeuttien tarkkailu ja lapsen kuullen arviointi tekee hänelle enemmän hallaa. Olen huomannut, että ennen iloinen ja itsensä hyväksyvä lapsi on alkanut pohdiskella ominaisuuksiaan, itseään, tapojaan ja kysellä, että onko hän outo. Ei ennen näitä terapeutteja tällaista itsetunnon rapistumista ollut.