Käykö tää psykologi ihan täysillä?

Siis miten niin vahingollisia? Hänhän antoi realistisia näkemyksiä turhanpäiväisiin ongelmiin. Sanon turhanpäiväisiin, koska elämää itseään ei vippaskonsteilla voi parantaa.

Mietin ihan samaa.

Onko tuo kertomuksen äidin ikäpolvi jotain syyntakeetonta porukkaa, kun muiden pitää vain ymmärtää ja mukautua heidän käytökseensä?

Anoppini on ihan samanlainen, pelkkää valitusta ja mäkätystä, kaikki on aina väärin tehty.

Ei huvita olla enää tekemisissä.

Minusta hän on oikeassa. Hän sanoo, että anna kritisoida, JOS haluat säilyttää välit.

muut vaihtoehdot ovat:

B) huomauta äidille aina ja menetä siinä omat hermosi. Äiti ei kuitenkaan lopeta kritisointia.

C) älä näe äitiäsi, tai jopa katkaise välit. Äiti ei kuitenkaan lopeta kritisointia.

Ovet lukkoon vaan. Ei tarvitse sietää ihmisiä, joilla ei ole alkeellisiakaan käytöstapoja eikä minkään sortin tunneälyä.

Psykologi voisi viettää viikon äitini ja anoppini seurassa. Kouluttamattomat kinkunpaistajat ja kalakukontekijät pätevät niillä taidoilla, joita hanskaavat. Ensimmäisen asteen matemaattinen yhtälö jää ratkaisematta ja ihan ei ole hallussa esimerkiksi kansantalouden nykytila.

Määkiä osaavat, mutta määkimiselle voi laittaa stopin.

Juuri näin, välit voi laittaa poikki, mutta silloin ei suhde parane, kun sitä ei enää ole.

Toi nukutusjuttu ainakin oli ihan järkevä. Meillä ei kyllä mennyt vuotta vaan pari iltaa kun tenava uskoi että on aika nukahtaa yksin sänkyyn. Laitat lapsen sänkyyn, iltasadut, hyvänyön toivotukset. Kohta se tulee sieltä olkkariin, kannat takaisin sänkyyn ja sanot vain ystävällisesti nyt nukutaan, hyvää yötä. Ei mitään muuta keskustelua eikä aikuisen kiukustumista. Ekana iltana tämä toistetaan 40 kertaa, tokana 20, kolmantena 10 ja viikon päästä tenava jo uskoo että ravaamisen viihdearvo on huono.

Nukutusneuvo ihan ok, mutta ei tuon naisen välit äitiinsä sillä parane, että antaa äitinsä vähätellä itseään. Kyllä tuolle vanhemmallekin sukupolvelle voi tehdä selväksi millainen käytös on ok ja millainen ei. 

Mikä teidän alapeukuttajien mielestä sitten on oikea toimintatapa, jos äiti kritisoi ja haluaa siitä huolimatta säilyttää välit?

Mun mielestä äidin kanssa pitäisi puhua asiasta. Välien katkaiseminen on sairasta, samoin toi lehden neuvo. Monet asiat selviävät puhumalla. Jos ei osaa, voi kirjoitella äidin kanssa selvittääkseen tillannetta.

Oisko jonkinlaista käänteistä psykologiaa? Herättää kysyjä miettimään, millä hinnalla hän haluaa säilyttää välit äitiin?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä äidin kanssa pitäisi puhua asiasta. Välien katkaiseminen on sairasta, samoin toi lehden neuvo. Monet asiat selviävät puhumalla. Jos ei osaa, voi kirjoitella äidin kanssa selvittääkseen tillannetta.

Höh, mikä vastaus. Eihän nyt kukaan katkaise välejä tai niele kaikkea paskaa ilman, että on yrittänyt muita keinoja ensin. Ihminen, joka tuota asiaa kysyy on jo todennut, ettei asia selviä puhumalla.