Lue keskustelun säännöt.
Miksi sydänsurut saa mut oksentamaan?
21.08.2017 |
Eräs tärkeä ihminen löi muhun eilen välit poikki. Olen siitä asti itkenyt, enkä ole saanut nukuttua. Nyt en pysty enää itkemään, mutta oksennan kaiken mitä syön tai juon.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene tutimaan hetkeksi?
Pääsen aikasintaa yhdeksältä töistä. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene tutimaan hetkeksi?
Pääsen aikasintaa yhdeksältä töistä. :/
Sitten tutimaan. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene tutimaan hetkeksi?
Pääsen aikasintaa yhdeksältä töistä. :/
Sitten tutimaan. <3
Jos mä nyt saan nukuttua... Suhdekin kovilla ja sitten menetin ainoan ihmisen, jolle pystyin avautumaan kaikesta.
Illalla kotiin, surullisia erobiisejä soimaan, peittojen ja tyynyjen keskelle itkemään itsensä uneen. Mielenkin täytyy saada levätä tai kroppa alkaa oireilemaan. Muista, on lupa surra ja ottaa tarvitsemansa aika, jotta tulee aika, kun voi taas mennä eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin menetän ruokahaluni täysin eron/sydänsurujen myötä sekä yökin/oksentelen herkästi. Reagoin suruun liian voimakkaasti (myös kehollisesti) ja laihdun aina sydänsuruja kokiessani. Itselleni toimivin tapa energian saamiseksi pahimmassa vaiheessa on kaupoista/apteekeista saatavat ravintojuomat. Säälittävää, mutta toimii..
Keskity elämään nyt hetki kerrallaan, joku päivä olo helpottuu. Paluu siis perusasioiden (ruoka, lepo, ystävät, työ) äärelle. Äläkä epäröi hakea apua, jos siltä tuntuu. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miksi pitäisi kuunnella jotaim surullisia erobiisejä. Nehän vain lisäävät ahdistusta vaikka mitään murheita ei edes olisi! Hyhhyh. Minä ainakin olen mieluummin hiljaisuudessa jos oloni on surullinen. Tai jos musiikkia pitää kuunnella niin jotain ILOISTA.
Uuno Turhapurojen katseleminen dvd:ltä voi myös auttaa. Ehkä. En ole kokeillut, mutta muuten katselen kyllä mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miksi pitäisi kuunnella jotaim surullisia erobiisejä. Nehän vain lisäävät ahdistusta vaikka mitään murheita ei edes olisi! Hyhhyh. Minä ainakin olen mieluummin hiljaisuudessa jos oloni on surullinen. Tai jos musiikkia pitää kuunnella niin jotain ILOISTA.
Uuno Turhapurojen katseleminen dvd:ltä voi myös auttaa. Ehkä. En ole kokeillut, mutta muuten katselen kyllä mielelläni.
Mä en ymmärrä, miksi joku kuvittelee, että kaikkien pitäisi tehdä samalla tavalla kuin itse tekee tai että joku kuvittelee, että jos joku asia toimii tai ei toimi itsellä niin toinen reagoisi samalla tavalla. Totta kai antaa omat vinkit, jotka itsellä toimii. Ei niitä tarvitse kenenkään muun tulla sitten arvostelemaan. Esimerkiksi itse kuuntelen musiikkia fiilikseni pohjalta, en todellakaan halua kuulla kuinka muulla maailmalla menee hyvin, kun itse on maassa. Naamiota pitää kasvoillaan jo koko päivän. Todellakin haluan rypeä itsesäälissä sen pienen hetken vaivaamatta ketään muuta ja käsitellä surun tavallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nyt töissä rampannut jatkuvasti tupakalla, vaikken normaalisti polta ja jutellut nyt erään nettituttavani kanssa. Vähän parempi fiilis, mutta silti tämä entinen ystäväni pyörii mielessä koko ajan. Toivon todella, että hän palaisi takaisin mun elämään, mutta en vain jaksa uskoa. Ennenkin ollaan hänen kanssaan riidelty, mutta ollaan aina saatu sovittua parissa tunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä sinä minua. Kunhan vain pelleilet ja haluat, että tuhlaan nuoruuteni sinun kanssa jutteluun. Itse et enää edes naista saisi mistään, ainakaan mitään "tasokasta" jos tuolla sanalla saa sanoa.
Olit ihan erilainen kuin luulin. :I Olisipa jäänyt tapaamatta.
En oikeesti jaksa. Itkettää jatkuvasti, enkä saa häntä pois mielestä. Kyyneleitä ei tule, mutta oksettaa. Jaoin hänen kanssaan kaikki ilot ja surut ja luvattiin, että ollaan aina ystäviä, tapahtu mitä tahansa. Nyt en merkitse enää mitään. Olo on ihan vitun paska.