Raskaana RV 6+5. Lapsi erittäin toivottu. Häistä aikaa 3 kuukautta. Mies haluaa avioeron.

Raskauden takiako haluaa eron, vai muiden syiden?

Oon pahoillani!

Kumpikaan ei osaa lopettaa riitoja, ja keskustella niitä loppuun. Seuraavan riidan yhteydessä asiat taas kaivetaan esiin ja syytellään puolin ja toisin vanhoista asioista. Tuntuu, että itselläkin mielialat heittelee koko ajan. NYt vaan itken, mies lähti juuri pois.

miehellekin. Kauanko olette olleet yhdessä, tunteneet?

vanhojen kaivelun PITÄÄ loppua. se on loputon ja upottava suo.



Kun miehesi tulee kotiin, asennoidu häneen hyvällä mielellä. Kerro, että oikeasti rakastat häntä ja haluat jatkaa yhteiselämäänne. Kysy, saisitko esimerkiksi hieroa häntä tai muuten pitää hyvänä. Osoita, että kuitenkin rakastat. Keskustelkaa asioista, ILMAN SYYTTELYÄ. Älä syyllistä miestäsi (vaikka hän sinusta syyllinen olisikin). Kerro, että mielialasi heittelevät ja raskaus pelottaa sinuakin. Te olette yhdessä tekemässä upeaa ja ihanaa asiaa, uutta ihmistä maailmaan. Tsemppiä.

Aloittakaa tavallaan alusta - ei vanhojen asioiden esilleottamista riitojen yhteydessä, vaan alatte etsiä rakentavaa tapaa keskustella ja ilmaista omia mielipiteitään, tunteista nyt puhumattakaan : ammattilaisen apu on tässä korvaamatonta.

sitä se on kun lapset tekee lapsia!

näytä sinä mallia.



anna vanhojen olla. miehesi oppii kyllä uuden tavan.



joskus on ihan oikeasti parempi vain sanoa kyllä rakas vaikka eri mieltä olisikin- jostain pikkuasiasta. mieti riidan aikana onko asia todella tappelemisen arvoinen. valitset taistelusi itse.

on erittäin toivottu, olette vasta avioituneet ja mies haluaa nyt erota. Joku tössö jutussa ei nyt täsmää.

tai vaikka kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen!!! Ihan sama minne, kunhan juttelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa. On auttanut meilläkin vaikeissa tilanteissa. Älkää luovuttako! Kuulostaa että miehellesi on iskenyt joku jälkijättöinen pakokauhu...

Todennäköisesti stressiä häiden jälkeen. Avioliiton ensimmäinen vuosi on se hankalin. Ok. Teillä on nyt paha tilanne. Parisuhden neuvontaan. Kyllä se selviää. Sulla hormoonit heittää ja just ootte mennyt naimisiin. Ihan oikeesti mä en ihmettele tota tilannetta yhtään. Ei mies sinua jätä jos se on sun kanssa rakkaudesta naimisiin mennyt. Ihmeessä hakekää heti apua, homma voi ratketa hyvin nopeastikin. Onnea raskaudesta, se on aina ihana asia.

Vinkiksi sinulle: ei ero ole maailman loppu ja yh-äitinäkin voi elää ihan hyvän elämän :)

Tällä hetkellä ystäväni pärjää erinomaisesti. Odotti, synnytti ja hoiti vauvan yksin. Löysi uuden kumppanin, jonka kanssa elämä ihaa ja uusi lapsikin.



Vinkiksi, jos miehesi nyt jättää sinut niin ota yksinhuoltajuus!! Ja vielä ilman mitään tapaamisoikeuksia ym. Tämä on ainoa mistä ystäväni on tapellut exänsä kanssa.. Nyt toivoisi, että ei olisi kuvannut exälleen mitään aikoinaan.



Ole vahva. Kyllä kaikki järjestyy! =)

ihanaa ja luvannut. =)

Älä ajaudu sellaiseen ajatuskuvioon, että tuleva lapsi parantaa haavat ja kiinteyttää perheen. EI EI EI. Vauva vaatii senkin ajan, minkä ennen olet käyttänyt miehen lepyttämiseen/hieromiseen/hoivaamiseen. Vauva tuo väsymystä, ärtymistä, kiukuttelua ja ajattelematonta sanomista. VAUVA EI OLE PARISUHDELÄÄKE.





Koska perussuhdekaan ei toimi, lopeta raskaus heti, nyt siitä ei ole mitään isompaa vaivaa tai haittaa sinulle. Hoida ensin rinnallesi mies, jolla on järki päässä eikä kakaramaista kiukuttelua (tai mistä tiedän, ettet sinä ole se kiukuttelija,maukuja...). Yhden riidan sopiminen ei auta yhtään. Jos mies uhkaa erolla, anna sen mennä. Keskeytä raskaus ja aloita uudelta pöydältä. Vaikka tämän sopisittekin, erolla uhkailu ei jää yhteen kertaan, senkin olen kokenut, vaati viis vuotta ravistaa taakka, joka oli pahempi kuin 5-vuotias lapsi!



Elämä on yhteispeliä, yhdessä taistelu elämässä eteenpäin on sitä todellista rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Siihen on turvallista tehdä lapset ja rakentaa elämän peruspilarit.

menneet niiden neuvojen mukaan jotka ovat kannustaneet rakastumaan työkaveriin tms. ja nyt itkettää..

ei siinä kannata olla.. oman mielesi kannalta kannattaa ehkä ehdottaa pientä taukoa.. meinaan jos sinulla on paha olo niin on vauvallakin.. kova stressi myöskin altistaa keskenmenolle...

yksin odottaminen kylläkään ei ole mitään ihanaa nimimerkillä kokemusta on.. itse alusta asti yksin, mutta nyt on vauva ollut pihalla jo kolmisen kuukautta ja en kaipaa kyllä ketään miestä tuohon viereen passattavaksi.

ensimmäisen erohakemuksen jälkeen). Ei tule riitaa lapsen huollosta ym. Eikä isyyttäkään tarvitse tunnustaa niin pääset eroon koko eksästä. Kunta maksaa elatusapua, ei tarvitse siitäkään kiistellä.



Ukko helvetttiin ja uusi elämä alkuun lapsen kanssa! Helpommin pärjää lapsen kanssa kaksin kuin lapsen ja kakaramaisen miehen ja vaikean parisuhteen keskellä.

Viime yön olen valvonut. En pysty muuhun kuin itkemään. Varasin juuri ajan lääkärille ja yritän saada sairaslomaa tähän ahdistukseen.

Abortti ei minulle tule kysymykseenkään, siihen en pysty.

Mutta kiitos avustanne.

Jos mies yhtään tässä järkiintyy, yritän saada hänet lähtemään perheneuvontaan.

Kuten joku kirjoittikin, en varmasti tule jaksamaan miehen oikuttelua vauvan synnyttyä. Menköön mies jos on mennäkseen. Rukoilemaan en ala. Opinpahan vaan tästäkin sen, että vaikka kuinka hyvin luulet tuntevasi rakastamasi ihmisen, voi toisesta paljastua vaikka mitä.... :`(