Onko joku aina halunnut lapsia, mutta tullutkin toisiin mietteisiin lähellä lapsenhankkimisikää?

Jossain kommentissa joku oli noin 28-vuotiaana yhtäkkiä tajunnutkin, ettei halua hankkia lapsia. Mietin, miten kaunis ja ihana tarina. Suorastaan täydellinen. Oikea prinsessatarina, jossa on täydellinen loppu.

Miten lapsia saataisiin varoitettua perheenhankkimisen vaaroista? Opetussuunnitelmaan pitäisi lisätä tällaisia varoitustunteja. On todella epäreilua, että yhteiskunta kannustaa hankkimaan lapsia ja pilaamaan oman elämän, keskeyttämään oman elämän lopullisesti ja luopumaan kaikesta ja kärsimään päivittäin.

Vanhojen mummojen perheentuputus saa riittää. He haluavat vain panna vahingon kiertämään, kun heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hankkia niitä lapsia. Ehdottomasti nyt vain kaikki elämään sitä omaa elämää. Kyllä jotkut harvat sitten edelleen lisääntyvät, koska heitäkin on. Ja tietenkin nämä vahinkolapsia hankkivat.

Kaverillani kävi näin. Hän sai elämäänsä niin paljon sisältöä, ettei lapsi enää sopinut siihen. Ikään kuin lähti paineita pois, oppi luottamaan siihen, että elämä tuntuu merkitykselliseltä ja kivalta ilman lastakin.

nosto

Entä jos tulee toisiin mietteisiin vasta sitten, kun lapset on jo hankittu?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tulee toisiin mietteisiin vasta sitten, kun lapset on jo hankittu?

Myöhäistä itkeä, kun maito on maassa.

Pidin nuorena itsestään selvyytenä että saan useammankin lapsen. Alle 30 vuotiaana vielä ajattelin, että teen lapsia vaikkei ollut miestä. Noin 35 v. ymmärsin että en halua lapsia yksin. Heti kun täytin 40 v. minulle valkeni että jäin lapsettomaksi enkä missään tapauksessa enää haluaisikaan lapsia, että olisin liian vanha siihen.

Näin kävi ja välillä on ollut vaikeaa hyväksyä se. Olen katkerampi miehettömyydestä kuin lapsettomuudesta.

Olen aina ensisijaisesti halunnut hyvän ja pitkän parisuhteen. No, parisuhteita on ollut ja mennyt, mutta ei sellaista kuin olisin halunnut. Vaatimukset eivät ole mielestäni liian korkeat mutta alkoholismia ja pettämistä en sulata. Olisin varmaan halunnut alle 30v ehkä lapsia, jos olisi ollut sellainen parisuhde. Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta enkä ole koskaan ajatellut tehdä lapsia yksin. Sinänsä minulla ei ole lapsia vastaan mitään enkä usko, että perhe-elämä pilaa elämän sen enempää kuin muukaan elämänmuoto. Olen hiukan katkera siitä etten ole löytänyt miestä. Minua ei kiinnosta uran luominen, olen kyllä töissä mutta vain toimeentulon takia. Olen sitten ollut paljon yksin kun en viihdy missään random-porukoissa enkä myöskään akkojen juorukerhoissa.