Miksi jotkut ihmiset vaikuttavat voivan tosi hyvin vaikka elävät pizzalla, karkilla sun muulla epäterveellisellä?

Oon miettinyt tätä ihan samaa :D Mutta onko ne ihmiset loppupeleissä niin terveitä? Kuinka usein tuommoset pizza-hampurilaisihmiset käyvät vaikka verikokeissa ja kuinka hyvä fyysinen kunto heillä on?

Mä syön aika paljon kotzoneita ja paino on tippunut 15kg puolessa vuodessa :'D

Geenit ovat erilaisia. Itsellenikin on sanottu noin koska tykkään syödä lounaalla pizzaa. Mutta syön nähtävästi muulloin ihan hyvin koska olen hoikka ja veriarvot ovat aina olleet hyvät.

Mä elin tuolla tavalla melkein kolmekymppiseksi asti ja olin elämäni kunnossa. Sitten alkoikin paino nousemaan ja loppu pizzailut :)

Ruokavalion vaikutukset terveydessä näkyvät vasta vuosikausien jälkeen, jos silloinkaan.

Viimeistään vanhuuden tullessa sitten.

Riippuu täysin siitä miten paljon mikrobeja on porautunut suolistonseinämään ja miten syvälle. Esim. Crohnin tautia pidettiin ensin autoimmuunitautina, mutta se osoittautuikin johtuvaksi heikosta immuunipuolustuksesta, eli kestää useinkin muutama vuosikymmen ennenkuin suolistonseinämä on täynnä mikrobeja, jotka porautuneet syvälle, ja kun immuunipuolustus lopulta aloittaa laajamittaisen hyökkäyksen (pahenemisvaiheet), on tilanne jo karannut käsistä.. lähes kaikilta Crohnin taudin potilailta joudutaan poistamaan osa suolta.. tauti kuitenkin jyllää muuallakin elimistössä, joten kys. toimenpide ei ole parannus tautiin.

Jos immuunipuolustus normaali tilanne ei ole niin toivoton, infektio ei pääse niin syvälle, ja sopivilla antibiooteilla voidaan latentit tulehduksetkin parantaa. Muuten se pienikin suolistotulehdus johtaa lopulta tuhoon. Elikkäs dieetti ruokkii näitä mikrobeja. Väärä dieetti enemmän, mutta joka tapauksessa kaikilla sama ongelma.

Alkoholi on HAPPOTESTI suoliston kunnolle, se saa suolen vuotamaan, ja siitä huomaa krapulan voimakkuudesta päätellen miten paljon mikrobeja ja niiden aiheuttamia tulehdustuotteita pääsee läpi verenkiertoon.

Ei se ruoka heti tapa, mutta viimeistään keski-iässä alkaa heikentää elämänlaatua ja yleistä jaksamista. Ei verikokeet mikään kaikenkertova totuus ole, niissä näkyy vasta oireet kun ne on päässeet tarpeeksi pahoiksi.

ei se vaikeaa ole. meidän kroppa on erittäin kestävä ja sopeutuva. tollasta voi jatkaa vuosikymmeniä ilman seurauksia. sama koskee liikunnanpuutetta ja vähästä lihasten määrää. ilman kaikkia noita selviää kauan, mutta jossain vaiheessa tulee sitten loppu tolle. 

Minä syön suomen yhteiskunnan painostuksesta nyt pizzaa ja kokista. Muutoin minä nyt sulattelen kuivunutta kakkaa banaanilla. Eikä yhteiskunta ole viellä tässä. Sitten kuin banaanit pomppivat pilvissä niin hävittäjätkään ei muuten ollut olemassa idiootit!

Mikä on sitten se terveellinen ruoka?

Eläinrasvaton, suolaton, täysjyväinen, vähäkalorinen, 6 ruokailua päivässä? 

Vierailija kirjoitti:

Geenit ovat erilaisia. Itsellenikin on sanottu noin koska tykkään syödä lounaalla pizzaa. Mutta syön nähtävästi muulloin ihan hyvin koska olen hoikka ja veriarvot ovat aina olleet hyvät.

Joo, perimä vaikuttaa tässä varmasti paljon.

Minulla on tuttava, joka on (minun mittareillani) alkoholin suurkuluttaja sekä syö jatkuvasti roskaruokaa. Hän on ylipainoinen. Silti hän tuntuu olevan arjen vaihtuvissa olosuhteissa paljon vankempaa tekoa kuin minä, joka olen raitis, syön terveellisesti ja monipuolisesti sekä olen hoikka ja harrastan liikuntaa.

Hän jaksaa enemmän, hänen vireystasonsa pysyy vakaampana, hänen olonsa ei paljoa hetkahda jatkuvasta juopuneisuuden ja krapulan vaihtelusta...

Toisaalta en tiedä hänen veriarvoistaan. Omat veriarvoni ovat kautta linjan hyvät.

Jotkut ovat geneettisesti vankkoja, jotkut hauraampia.

Taas joku, joka kuvittelee tietävänsä kaiken toisten ruokailutottumuksista vaikka on satavarmaa, että ei tämä seuraa näitä muita 24/7 nähdäkseen mitä kaikkea nämä syövät.

Vierailija kirjoitti:

Tää alentaa motivaatiota syödä terveellisesti, koska tällaisia ihmisiä oikeasti on. Miten ihmeessä selviävät hengissä eikä tule kaikenlaisia puutoksia? Tuntuu jotenkin luonnonvastaiselta. Vai onko niissä pizzoissa, hampurilaisissa ym. sittenkin tarpeeksi vitamiineja ym. vaikka ne mielletään niin epäterveellisiksi ruuiksi?

Ei pizza ja hampurilainen mitenkään eroa muista normaaleista ruoista ravintolarvoltaan. Joku makrulaatikkokin on heikompaa ravintoa kuin kumpikaan noista.

Karkit ovat sitten asia erikseen, jos ja kun ne usein ovat pelkkää sokeria eikä yhtään mitään muuta. Joskus käytetään jotain vitamiinia väriaineena tai (varsinkin Haribon tapauksessa) hedelmiä/marjoja.

Söin noin ikävuosina 20- 35. Sen jälkeen paino alkoi nousta ikävästi palasi lapsuudenkodissa oppimaani terveelliseen ruokavalioon. Nyt 45 v iässä olen hoikka ja terve. Varmaan olisin jo tosi plösö jos olisin jatkanut huonolla ruualla.

Jos ravintoköyhää ruokaa syö todella vähän, ei välttämättä liho. Mutta huonon ravinnon seuraukset näkyvät sitten energian puutteena, väsymyksenä, infektioherkkyytenä jne.

Olen kolmekymppinen mies. Olen ryypännyt viimeiset kymmenen vuotta, väliin aika rankastikin. Syön myös aika epäterveellisesti. Mikään ei vain näy (vielä ainakaan). Mua pidetään kymmenen vuotta nuorempana, joskus luullaan teiniksi. Mieluiten jätän iän aina sanomatta, kun tulee ihmettelyä. Verikokeissa kolesteroli on alhaalla, maksa-arvot kunnossa jne. Pysyn aika hyvässä kunnossakin melkein vaan makaamalla. Viime kesänä lähdin kerran vaan hölkkäämään ja tein kymmenen kilometrin lenkin tuosta vaan, vaikka vauhtiakin oli. Jaksan tehdä raskasta työtäkin. Koitan parantaa tapojani, koska olo on kuitenkin parempi, jos syön terveellisesti. Eettisesti koitan syödä, mutta terveellisyys unohtuu turhan usein.

Jos yhtään lohduttaa, niin mielenterveys on sitten eri juttu. Meidän suvussa eletään pitkään ja ollaan hyvän näköisiä, mutta kaikki on jollain tavalla sekaisin. Ottaisin mieluummin vahvan pääkopan. Äidillä on ilmeisesti jokin oireyhtymä, jonka takia iho ja sidekudokset on jotenkin joustavia. Ei tule ryppyjä, mutta nivelissä on yliliikkuvuutta. En ole varma, onko diagnoosi virallinen vai kuviteltu, mutta joku pointti siinä on. Meillä taitaa kaikilla olla jokin sama geneettinen juttu. Mäkin olen aika käärmeihminen ja 90-vuotias mummo on yllättävän hyvä napatanssija ja sekin näyttää nuoremmalta kuin on.

todela terveellisesti syövä, urheileva tuttu sairastui syöpään 27v iässä ja kuoli hyvin nopeasti. Siinä ei auttaneet elämäntavat, ei tilastot.