Puhuttiinko teille koskaan lapsena unelmien prinssistä, seurustelusta, avioliitosta tms?

Ei puhuttu. Olen nelikymppinen nainen ja aina elänyt yksin omasta halusta.   

Ei  koskaan. Äidilläni on aina ollut jalat maassa.

Ei puhuttu mistään noista edes satuolentoina. Tosin oli meillä paljon Disney-leffoja, siinähän noita aiheita on tullut.

Ei. Enemmänkin harrastuksista, opiskelusta, uravalinnoista...ja muistutettiin, että avioehto kuuluu tehdä sitten kun menee naimisiin.

Ei puhuttu, eikä mistään muustakaan. Lapset huseerasivat keskenään ja aikuisia ei saanut häiritä.

Ei. Meillä avioliitto ei ollut ollenkaan tärkeä juttu. Meitä tyttöjä kannustettiin opiskelemaan ja varmaan vanhemmat olisivat olleet iloisia, jos meistä tytöistä olisi tullut vaikkapa insinöörejä. Avioliitto oli sellaisia naisia varten jotka ovat niin onnettomia etteivät ilman miestä pärjää. Olimme kyllä viehättäviä, kauniita pitkiä ja hoikkia. 

Ei. Varmaan äiti oletti, että jos mua kiinnostaa, hoidan asiani itse.

Ei puhuttu.

Ei puhuttu mistään muustakaan tulevaisuuteen liittyvästä. Olen työtön vailla ammattia, en tiedä olisiko se muuttanut jotain jos kotona olisi kasvatettu erilaisiin odotuksiin omasta tulevaisuudesta.

Ei. Eikä ainakaan mistään prinssistä. Toki kasvatettiin yhteiskuntakelpoiseksi ja sosiaaliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Enemmänkin harrastuksista, opiskelusta, uravalinnoista...ja muistutettiin, että avioehto kuuluu tehdä sitten kun menee naimisiin.

Tämä. Maailman epäromanttisinta. Joskus tulee mieleen, että olisiko joku kultainen keskitie ollut parempi. Että aiheita olisi edes sivuttu kerran elämässä.

Vähän ärsyttää sellainen pelkkiin koviin arvoihin keskittyminen. Se on vähän väärinkin lapsia kohtaan.

Puhuttiin rahasta. Että köyhää älä ota, siihen köyhyyteen on aina joku syy. Ja siitä, että naisella pitää olla ammatti, työpaikka ja omat rahat eikä koskaan pidä olettaa, että miehen tulot on omat tulot tai päinvastoin.

Kenen vanhemmat selittää mistään prinsseistä tai prinsessoista? Millaisessa tilanteessa ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Kenen vanhemmat selittää mistään prinsseistä tai prinsessoista? Millaisessa tilanteessa ja miksi?

Ihmettelen samaa. Tai seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuttu.

Ei puhuttu mistään muustakaan tulevaisuuteen liittyvästä. Olen työtön vailla ammattia, en tiedä olisiko se muuttanut jotain jos kotona olisi kasvatettu erilaisiin odotuksiin omasta tulevaisuudesta.

Jeh. Paitsi sitten kun alkoi täytttelemään 15-16 jne... sitten piti yhtäkkiä yhdellä hyppäyksellä siirtyä he-man ukkeleista ja papaattien paukuttelusta työelämään ja osata kaikea sitä mistä ei oltu hiiskuttu sanaakaan. 20+v ja jankuttaminen alkoi olemaan jokapäiväistä. Pitkään näilläkin oli ajatuksena että senkun menee työpaikan oville niin otetaan ihan kenet tahansa vastaan joka ei haise viinalle.

Semmoista se on kun on etuoikeutettuja vanhempia joille omat (vapamuurari jne) vanhemmat järjestivät isopalkkaista duunia joissa sitten olivat eläkepäiviin asti ilman päivääkään työttömyyttä.

(ai sä oot työtön, no kunnalla on sitten velvollisuus antaa sinulle työpaikka ja palkkaa.. juuei ei varmaan viimeisten 40v aikana oo ollu nöin)

Sinänsä voi oikein hyvin kysyä rahasta, työstä jne, muttei mitään tsänssä että olisivat viittineet sponttaanisti opettaa yhtään mitään maailmassa pärjäämisestä. Tai no hieman tuli opittua pörssisijoituksista, tosin se varman ku noita ihmettelin lapsena. Ja samalla oikeastaan ainoa taito mitä mulla on millä voi tienata.

Toisaalta joo, kämpän kalusteineen ostivat mulle kyl helsingin keskustasta siinä vaiheessa kun mut haluttiin muuttavan kotoa. Ja pyydä vain jos tarvitset rahaa...

Vierailija kirjoitti:

Oho näin moni nainen kehtaa kieltää todellisuuden :D Jokaiselle tytölle noita prinsessasatuja syötetään lapsesta asti, ette te vaan sitä välttämättä itse tiedosta.

Jaa minä luulin että apn "käsitteenä elämässä" tarkoitti todellista elämää eikä satuja jotka muutaman vuoden ikäinen osaa jo erottaa toisistaan.

Ei. Äidin suvussa arvostetaan itsellisiä naisia ja äidille itselleenkin kävi sen verran paska tsägä, että opasti pärjäämään omillaan, elämässä kun sattuu kaikenlaista.

Hyvä parisuhde on plussaa omaan hyvään elämään ja huonoon suhteeseen ei kannata jäädä kitumaan.

Poikaystävistä pääsee eroon, mutta lasten isän kanssa joutuu olemaan väleissä eron jälkeenkin. Opiskele.

Näillä eväillä on menty ja toistaiseksi elämä on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis sillä tavalla, että ne olisivat olleet edes käsitteinä olemassa elämässä?

Ei todellakaan unelmien prinsseistä. Vanhempieni opetus oli, että pitää hankkia kunnon ammatti eikä "haihatella" (miesten perään tai muutenkaan).

Tokihan meille satuja luettiin , mutta ei uskoteltu niiden olevan totta.