Korkeasti koulutetut äidit ja/tai uraäidit, kuinka paljon teette töitä viikossa?

Vierailija:

Kiinnostaa perheen ja uran yhteensovittamisen kannalta, kuinka paljon muut korkeasti koulutetut ja/tai uraäidit tekee töitä viikossa. Millä alalla työskentelette, yksityisellä vai julkisella sektorilla, mikä on ammattinne ja onko miehenne myös ns. uraisä (eli tekeekö paljon töitä)?

Olen rahoitusalalla esimies/asiantuntijatehtävässä. Nyt kun lapset ovat pieniä, teen aika lailla normaalin työviikon eli 40 t/vk. Joskus käyn töissä lauantaina tai sunnuntaina parin tunnin verran tasoittamassa kiirettä. Töitä riittäisi vaikka kaikiksi illoiksi, mutta minä olen tehnyt selvän linjanvedon asiassa. Mies on lääkäri; tekee normaalit työpäivät, mutta päivystyksiä on sen lisäksi muutaman kerran kuukaudessa.

jaksanut runnoa työni tavalliseen työpäivään. Tosin yksi vapaa mahdollistaa sen, että painan koko ajan täysillä - ja joskus vapaapäivänäkin... tosin vain meilejä jne.



Pitkien työmatkojen vuoksi viisi pvä viikko olisi ollut liian raskas. nyt aikaa lapsillekin.





t YTM, jonka mies talousjohtaja ja paljon työmatkoilla(kin)

joten on hyvä, että ap kysyy lisätietoja.



En nyt tiedä, mitä ap kelpuuttaa uraihmiseksi ja korkeastikoulutetuksi. Itse olen vaan yhteiskuntatieteiden maisteri ja toimittaja (esimiesasemassa tosin tällä hetkellä) - teen normaalia 37 h työviikkoa.

Miehen vuoro hoitaa lapsia, joten tekee etätöitä kotoa käsin. Siihen mäkin kyllä kohta siirryyn. Meistä yleensä toinen on kotona ja toinen toimistolla.

Lasten isä tekee töitä 8-16, joten on enemmän lasten kanssa.



Meillä pelastus on ollut mummi, joka asuu lähellä, ja jonka luona lapset ovat keskimäärin joka 3. päivä muutaman tunnin. Mummi hoitaisi enemmänkin, mutta hänelläkin on oma työnsä.

Eli teen nykyisin keskimäärin 45 tuntia viikossa töitä, mieheni tekee vajaat 40 tuntia, ollaan työssä omassa yrityksessämme. Sesonkiaikoina ja työntekijöiden lomien aikana teen 50-60 h/vko.



Toisaalta hiljaisina aikoina saatan sitten tehdä viikossa vain 30 h. Se on se yrittäjän vapaus! :-)

Tunteja aika tarkkaan normaali 37.5, olen priorisoinut lapset tärkeimmäksi ja esimies ymmärtää sen. Toki monet kollegani tekevät pitkääkin viikkoa, valintakysymys.

Ajoittain tulee tehtyä enemmän, mutta sitten toisaalta hetkittäin lyhyempiä päiviä vastapainoksi.



Pystyn tarvittaessa tekemään etätöitä ja esim. meilejäni tunnustan lukevani " jatkuvasti" (ts. tulevat kännykkään). Iltaisin tulee jonkin verran luettua työjuttuja.



Mutta siis: lapset on priorisoitu. Toisaalta firmassa, jossa olen (IT-ala) niin näyttää olevan muillakin perheellisillä. (Eli esim. kokouksesta lähtemistä lapsen tarhasta hakua varten ei katsota pahalla silmällä.)

Matkustamisen kanssa työviikko on 50-60h ja tuossa on mukana se että aika usein katson illalla mailit läpi ja vastaan kiireellisimpiin 1-1,5h.



Ala on kansainvälinen kauppa ja kollegoihin verrattuna teen vähän töitä. Usein en ymmärrä miten ihmiset jaksaa lähteä kotoa aamulla klo5-6, lentää paikkaan x, palaveerata 4-6h, tehdä maileja pari tuntia, vietää iltaa asiakkaan kanssa ja sitten vielä tekevät mailejä 2-3h yöllä. Itselleni jo se pakollinen illallinen on tuskaa reissupäivinä eikä aivot enää vaan toimi.

Kyllähän työpaikan varmastikin säilyttää, jos tekee hyvin työnsä. Olen vain huomannut monella alalla, että loppujen lopuksi eniten arvostetaan niitä, joilla ei työn lisäksi juuri muuta elämää ole.

Jos tekee töitä 37-40h/vko, voiko edetä uralla? Kyllähän työpaikan varmastikin säilyttää, jos tekee hyvin työnsä. Olen vain huomannut monella alalla, että loppujen lopuksi eniten arvostetaan niitä, joilla ei työn lisäksi juuri muuta elämää ole.

Ei kyse ehkä ole niinkään arvostuksesta kuin siitä konkreettisesta puolesta, että vapaa-ajastaan tinkivä työntekijä yleensä ainakin näyttää saavan aikaiseksi enemmän. Hän ehtii siis tehdä työnsä paremmin ja pitämään itsestään enemmän ääntä. Jos siis uralla etenemisellä haetaan nimenomaan isoksi johtajaksi päätymistä, veikkaan sen todennäköisyyttä normaalityöajan puitteissa toimiville ihmisille aika pieneksi.

Toisaalta ei se ympäripyöreitä päiviä paiskiminenkaan mitään tie onneen ole! Moni lahjakas ja perusaktiivinen tyyppi saa kahdeksassa tunnissa tehokkaammin hommat tehtyä kuin toiset kahdessatoista... Oikeastikin. Ja tämäkin kyllä huomataan. Ja esim. julkisella puolella on helpompi päästä johtotehtäviin pienemmälläkin työmäärällä, jos vain on sopivaan aikaan sopivassa paikassa (ja toki on perushyvä siihen tehtäväänkin).

30 h/vko. Liukumaa saa olla puoleen ja toiseen ja niin se vain on käynyt, että kyllä ne työpäivät harvoin sen 6 tuntia on. Saldoa on tullut parin kuukauden verran -- kun vain olisi joskus aikaa ne pitääkin. Mies on johtotehtävissä, lapset pitää hakea päiväkodista ajallaan. Sumplimalla kyllä on aina järjestynyt.

Itse olen johtotehtävissä valtiolla. Toimin lähiesimiehenä 10:lle, jotka puolestaan toimivat lähiesimiehinä omissa tiimeissään. En kuitenkaan osaa pitää itseäni uraihmisenä, jotenkin se ei istu julkiselle sektorille ollenkaan. Palkkanikin on vaatimaton yksityisen sektorin johtajiin verrattuna, vaikka kai toisaalta ikäisekseni naiseksi olen kohtalaisen hyvätuloinen. Pääasia on, että saan tehdä sopivan haastellista työtä ja käyttää siihen sekä koulutuksen kautta saamaani osaamista että omia henkilökohtaisia vahvuuksiani.

olen neljänä päivänä töissä joten jää enemmän aikaa lasten kanssa olemiseen. Kotona usein lueskelen illalla sähköposteja ja annan asioiden muhia. Työpuheluihin vastaan myös kotoa käsin aina kun on mahdollista. Työmatkoja kerran kuussa.

Viikonloppuisin menen töihin vain akuuteissa tapauksissa, ja tuon ylimääräisen tunninkin teen yleensä kotona vasta sitten, kun lapset nukkuvat. Ennen lapsia työviikkoni olivat 35-45h tilanteesta riippuen, nykyisin keskimäärin 40h + satunnaiset työmatkat lähinnä Suomen sisällä. Olemme miehen kanssa molemmat akateemisesti koulutettuja (minä KM, mieheni DI), mutta emme tee uraa lasten kustannuksella. Itse asiassa aika harva oikeasti tekee! Se on ennemminkin myytti. Nykyään onneksi moni normaali työ joustaa vähintään yhtä paljon kuin työtekijätkin :)



Mutta siis jos haluaisi kansainvälisen, " oikean" uran, se saattaisi jo vaatiakin myös ajallisia uhrauksia. Siihen emme itse ole valmiita, olemme korvaamattomia viimekädessä vain toisillemme ja etenkin lapsillemme. Ja tulemme oikein hyvin toimeen myös taloudellisesti nykysilläkin ansioillamme.

Olen kuntaorganisaatiossa markkinointipäällikkönä.



Tuon 8 h teen tehokkaasti.



Meillä on onneksi paljon pienten lasten vanhempia töissä eikä kulttuuri ole päässyt sellaiseksi ylityömyönteiseksi. Kaikki lähtevät aikalailla neljän pintaan kotiin. TOki välillä on rutistuksia ja mm. messuja joista tulee ylimääräistä, mutta keskimäärin normaalia työpäivää tehdään.



Mieheni on " uraohjus" jos nyt sillä tavalla voi sanoa ja joutuu mm. matkustamaan valtavasti. Siksi olen itse tällä hetkellä ihan tyytyväinen omaan " kahdeksasta-neljään" uraani (jos sitä nyt uraksi voi kutsua). Yksityisellä saisin huomattavasti parempaa palkkaa, mutta vastaavasti tunnit saattaisivat karata käsistä. Lisäksi oman työni haastavuus on ihan juuri sopivaa luokkaa, kamalasti en joudu työasioita kotona murehtimaan ja olen sitä ihan tietoisesti myös opetellut välttämään.



Periaatteessa olen todellakin vastaan nykyistä työkulttuuria, jossa ylemmät toimihenkilöt tekevät valtavasti korvauksetonta ylityötä jota ei pahimmillaan pysty edes pitämään vapaana. Mutta eipä se taida tästä muuksi muuttua vaikka mm. Akava ja TEK tästä kovasti vaahtoavatkin.

En mitenkään pärjää joka viikko tekemällä 40 h, mutta välillä voin ihan suht ok tehdä lyhyempiä päiviä (tai pitää jopa vapaata koko päivän).



Ehkä kerran kuukaudessa olen viikonloppuna toisen tai molemmat päivät töissä.



Tällä alalla on pakko toimia näin, jos haluaa edetä uralla (tai edes suoriutua kunnialla töistään).

Päivystyksethän on siis aina 24h. Eli jatketaan työpäivää seuraavaan aamuun. Sitten nukkumapäivä (joka vähennetään palkasta, tietysti...).

Miehellä ammatti, joka mahdollistaa runsaan kotonaolon - onneksi. Lapset hoidossa siksi vain 10pvää/kk.

En koe olevani uraäiti. Tämä on minun työtä. Välillä tympii kun haluaisi olla kotona enemmän. Onneksi lapset kuitenkin saavat olla.

Me ollaan hyvin perhekeskeisiä, on hyvin vähän menoja joihin vain toinen tai me aikuiset keskenämme mentäisiin. Viihdytään kotona ja hoidetaan kaverisuhteita kyläilemällä koko poppoo. Se ei siten ole pois ajasta lasten kanssa.

Ai niin, lapset 2 ja 4 vee.

Siksi monella voi olla normi työpäivät.

mutta ne on lähinnä yksittäisiä tapauksia eikä tule onneksi edes joka kuukausi.

nro 23