Elämä on aivan hirveän raskasta.
Tuntuu kuin laahustaisin polvia myöten sementissä. Ja 6vkon loma päättymässä. En näe paljoakaan valoa missään, samaa schaibaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Olisi edes työ missä viihtyisi, mutta ei niin ei.
Samalla tunnen piston sydänalassa, koska tunnen näin, ollaanhan me terveitä, ainakin lapset, tai nuoriahan ne jo on.
En ymmärrä miten jaksaa alkavaa syksyä ja rumbaa, en vain pysty ymmärtämään.
Tikahdunko tähän kuristukseen kurkussani nyt vai heti, se auttaisi ja lopettaisi kärvistelyni.
Kommentit (6)
Olet masentunut. Käy työterveyslääkärin juttusilla. Päätä tehdä asioita, joista saat iloa. Ja tee ne, älä vain meinaa. Elä hetkessä, älä nielaise koko syksyä kerralla. Tsemppiä.
Työterv.lääkäri totesi keskivaikean masennuksen jo yli 1v sitten, kehoitti syömään banaaneja ja se siitä.
Sairaslomalla en ole tämän oloni/pääni vuoksi ollut päivääkään. Saatana mikä soppa sekin, työni sellaista että syykin pitäisi pomolle kertoa ja akkojen turvat laulaisi töissä.
Ap
Voisitko hakea kaikessa hiljaisuudessa uutta työpaikkaa tai edes -pistettä? Entäs alan vaihto? Jos kysyisit, mille kiinnostavalle alalle olisi kohtuullinen aika opiskella joko iltaisin tai kokopäiväisesti?
Muuta elämääsi! Löydä uusia mielenkiinnon kohteita. Etsi uusi työ, matkustele, irtisanoudu, aloita uusi harrastus, projekti tms.
Jännästi sama tunne, vaikka minulla ei ole mitään velvoitteita, lapsia eikä työtä.