Vanhempien ja lasten ulkonäkö ei synkassa?

Miten kuvailisivat näitä näkemiäsi lapsia? Mikä heissä on mielestäsi niin rumaa?

En puhunu rumasta, mutta hyvännäköisten vanhempien jälkikasvulla ei kasvonpiirteet ehkä samalla tasolla

No on sulla ongelmat.. etä jos itelles tuleeki se ruma penska? Adoptioon varmaan.

Yleisesti ottaen hyvännäköisillä on kauniit muksut, eikä tule mieleen yhtäkään tapausta missä lapsi olisi jäänyt kauneuden ulkopuolelle.

Jos näen vähemmän viehättävän lapsen, mietin aina ettei tämä ole saanut hyviä geenejä. Luonnon laki. Sellaisia pareja kyllä näkee paljon, joissa vain toinen on viehättävä. Se on sitten arpapeliä, että onko lasta onnistanut.

Ei se mikään ongelma oo, kunhan kysyin :) 

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen hyvännäköisillä on kauniit muksut, eikä tule mieleen yhtäkään tapausta missä lapsi olisi jäänyt kauneuden ulkopuolelle.

Jos näen vähemmän viehättävän lapsen, mietin aina ettei tämä ole saanut hyviä geenejä. Luonnon laki. Sellaisia pareja kyllä näkee paljon, joissa vain toinen on viehättävä. Se on sitten arpapeliä, että onko lasta onnistanut.

Omat vanhempani ovat aika tavallisia, isäni ehkä hieman persoonallisen näköinen. Sisaruksilleni; kahdelle isoveljelleni ja pikkusisarelleni tuli normaalit, symmetriset ja miellyttävät piirteet. Minulle huono luusto, epäsymmetriset kasvot ja huonot mittasuhteet :( Harmittaa todella paljon, tuntuu että elämäni on tämän takia ihan pilalla. Sisarukseni saavat ihan erilaista kohtelua esimerkiksi vieraiden kyläillessä meidän kodissamme. Minut taas jätetään täysin huomiotta. Olen aina ollut se epäsuosittu. Sisaruksieni ulkonäköä äitini kehuu vuolaasti, ja puhuu heistä positiivisempaan sävyyn kuin minusta. Itsemurha käy mielessä ihan päivittäin. Harmittaa etten voi tälle mitään, en haluaisi elää näin.

Minulla on kaksi lasta, toinen voitti geenilotossa ja toinen ei, vaikka on sama isä molemmilla. Mutta kumpaakin olen kehunut sekä luonteen että ulkonäön hyvistä puolista ja tsempannut niissä asioissa, jotka aiheuttavat murheita. Siitä on etua, että lapset ovat eri sukupuolta keskenään, joten ei tule näköjään kilpailua tai kadehdintaa. Päinvastoin, molemmat ovat terveellä tavalla ylpeitä ja iloisia omista ja toistensa hyvistä puolista. Ja niin olen minäkin.