Lue keskustelun säännöt.
Naamioi törkeydet suorasanaisuudeksi! Mitä vastaan?
11.08.2017 |
Puoliso on alkanut haukkumaan minua, ei omasta vaan minun mielestäni ja sehän on hänestä "kuvittelua". Hän on suorasanainen ihminen ja kertoo asiat kuulema "suoraan". Kas kun en ole huomannut että ikinä kenellekään vieraalle tai työkaverille puhuisi "suoraan".
Hän siis naamioi haukkumisen ja minä olen liian herkkä ja kuvittelen ja ylitunteelinen....
Miltä sinusta tuntuisi kuulla:
- onpas sinun hiukset ruenneet oikein urakalla harvenemaan
-etkö näin helppoa laskua osaa
-kyllä huomaa että olet jääkaapilla käynyt
-ole hiljaa kun sinun mielipidettä ei tässä kysytty
-et sinä tuosta enää nuorru?!? (miksi pitäisikään?Onko hänellä itsellään keski-iänkriisi tulossa?)
Koska keskustelu jää yritykseksi, eikä puolisoni halua ymmärtää, että tuollainen tuntuu minusta pahalta, niin kertokaa miten annan takaisin?
Kommentit (12)
Sano takaisin että ole hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Toista kerran jos ei tehoa, sitten pakkaat kamat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ellei sinulla ole mitään myönteistä sanottavaa, älä sano mitään."
"Voisit välillä kertoa myös, mistä minussa pidät."
"Kiitos samoin!"
"Etpä sinäkään enää teinipoika ole."
Veikkaan, että rakentava keskustelu ei enää tehoa. Ei myöskään kannata haukkua takaisin, koska sitä mies odottaa, että saa riidan käyntiin. Tämä tehosi meillä: aina kun mies loukkaa sinua jotenkin, tee sinä päinvastoin. Ota kädestä kiinni, halaa tai anna pusu poskelle. Sano: minäkin rakastan sinua. Jos mies ei ole täysi psykopaatti, tajuaa ajan kanssa lopettaa hölmön käytöksensä.
Toteat vaan, että jos sulla on näin kaamea akka, niin sulla on huono naismaku, hävettää sun puolesta, enpä viitsi tuhlata aikaani arvostelukyvyttömän pässinpään kanssa, heippa.
En alentuisi sanomaan "vastaan" (jos vaan kykenisin olemaan sanomatta). Jos toinen on tyhmä ei itsen tarvitse sitä silti olla.
Mutta kissa kai pitää nostaa pöydälle. Sanoa suoraan puolisolle, että tapasi viestiä "suorasukaisesti" törkeyksiä on minusta todella ikävä. Ja minun mielestäni aika tyhmä. Se, että nuo sanomasi pöljyydet saavat silmissäni sinut näyttämään jossain määrin typerältä, syö kunnioitustani ja aikaa myöten vaikuttaa rakkauteen ja parisuhteeseen. Joten onko sinulla jotain ehdotuksia miten korjaisimme parisuhdettamme ja viestintäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että mene lääkäriin saamaan hormonikorvaushoito, sulla on ihan helvetilliset vaihdevuosioireet.
N50
Vierailija kirjoitti:
En alentuisi sanomaan "vastaan" (jos vaan kykenisin olemaan sanomatta). Jos toinen on tyhmä ei itsen tarvitse sitä silti olla.
Mutta kissa kai pitää nostaa pöydälle. Sanoa suoraan puolisolle, että tapasi viestiä "suorasukaisesti" törkeyksiä on minusta todella ikävä. Ja minun mielestäni aika tyhmä. Se, että nuo sanomasi pöljyydet saavat silmissäni sinut näyttämään jossain määrin typerältä, syö kunnioitustani ja aikaa myöten vaikuttaa rakkauteen ja parisuhteeseen. Joten onko sinulla jotain ehdotuksia miten korjaisimme parisuhdettamme ja viestintäämme.
Muuten hyvä, muuta ap:n mies vastaa varmastikin tuohon niin, että halusin vain olla rehellinen / kuvittelet vain että loukkasin / en voi alkaa varomaan sanojani joka välissä / olet liian herkkänahkainen.
Niin minun mieheni teki. Kunnes "tapoin" sen ilkeyden rakkaudella, ei enää jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies vinkuisi että näkee kun on taas jääkaapilla käyty niin marssisin suoraan jääkaapille ja tunkisin herkkuja naamariin nautinnosta huokaillen ja sanoisin ukolle että otas sinäkin.
Jos ulkonäköä, vaatteita tai ikää arvostellaan niin pyytäisin miestä katsomaa peiliin ja kertomaan mitä siellä näkyy.
Jos mies pitäisi minua tyhmänä tai käskisi olla hiljaa niin kehuisin ukkoa oikein mairean vuolaasti että mikä säkä minulla onkaan kun on noin fiksu mies joka tietää kaikesta kaiken ja mielipiteet on aina oikeita ym.
En todellakaan käyttäytyisi kun alistunut ja lyöty koira ja turha on myöskään itkeä tai vinkua sillä se vaan lisää huonoa kohtelua eli pidä puolesi. Kunnioitus ansaitaan tuollaisten kusipäiden kanssa.
- onpas sinun hiukset ruenneet oikein urakalla harvenemaan
Minulla ei sentään otsaraja pakene.
-etkö näin helppoa laskua osaa
En. Siksi sinut otinkin mieheksi, jotta tekisit työn puolestani.
-kyllä huomaa että olet jääkaapilla käynyt
Haen sieltä lohtua, koska et osaa pitää minua hyvänä. Jääkaappi tyydyttää minun tarpeet paremmin kuin sinä sängyssä. Jos vähän petraisit, niin viettäisin kanssasi enemmän aikaa mieluummin makkarissa kuin yksin jääkaapilla.
-ole hiljaa kun sinun mielipidettä ei tässä kysytty
Ei kysyttykään, mutta kun sinun oli niin huonoja niin päätin antaa muitakin vaihtoehtoja.
-et sinä tuosta enää nuorru?!? (miksi pitäisikään?Onko hänellä itsellään keski-iänkriisi tulossa?)
En nuorrukkaan, mutta kun sinä tunnut niin tekevän, niin sinun kannattaisi vaihtaa säännöllisesti nuorempaan.
Toisaalta en suosittele takaisin sivaltamista vaan ennemmin rakentavaa keskustelua. Pidemmän päälle piikittely vain pahentaa tilannetta. Arvosta itseäsi ja kerro suoraan, että hänen sanansa loukkaa sinua, vaikkei hän siä sellaiseksi tarkoita. Älä hyväksy käytöstä. Itse tein sen virheen avioliitossani, että pistin piikittelyt huumorin piikkiin ja saatoin itsekin höystää niitä. Lopulta huomasin, ettei hän arvostanut minua ja se oli sitten suhteen myrkky, joka vuosien mittaan tuhosi avioliittoni. Ikävää, että vasta jälkeenpäin sen tajusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kielipoliisi tarttuu nyt heti tähän ruveta-verbiin. Taipuu tässä tapauksessa "ruvenneet"".. ei pahalla. Mua ei oikeasti haittaa, mutta se lienee palstan tapa :)
Itse aiheeseen: annoin siedätyshoitoa rumasti puhuvalle miehelleni. Pyysin häntä kuuntelemaan keskeyttämättä, miten hän minulle puhuu ja toistin pitkin päivää hänen käyttämiään loukkaavia lauseita. Istui ihan hiljaa, ei osannut sanoa mitään. Ei kyllä pyytänyt anteeksikaan, vaikka selvästi hämmentyi. Vaihtoi puheenaihetta heti kun suunsa avasi. Pitkässä juoksussa ei auttanut, ilkeys vain lisääntyi.
Edellistä pitkäaikaista miesystävää kehotin kuuntelemaan miten minulle puhuu. Sanoin antavani hänelle merkin, kun koen hänen sanansa arvostelevina tai moittivina. Eihän se koskaan tuntunut kivalta, mutta alkoi naurattaa kun hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä erään lauseen jälkeen. Hän sanoi itselleen tämän merkkisanan ennen kuin minä ehdin sanoa.
Arvostus oli sitä luokkaa, että miehet ovat kumpikin exiä. Kiusannevat nyt seuraavaa naista.
Nosto