voiko sossut pakottaa isää antamaan laosen adoptioon

Miksi sossu mitenkään olisi ko. perheen elämässä mukana? Jos ei ole mielenterveys- eikä talousongelmia niin perhe saa olla ihan rauhassa.

Miksi sossu sekaantuisi perheen asioihin? Vai onko kyse siitä, että isällä ei ole huoltajuutta lapsiinsa? Kun minun mieheni kuoli lasten ollessa pieniä, ei yksikään sossu ollut missään yhteydessä meihin vaan jatkoimme elämäämme omassa kodissamme pienperheenä.

voidaanko laoset ottaa suvulta kirjoitti:

Tsunamiaikana lapsettomat vanhemmat halusivat orvoiksi jääneitä pieniä itselleen. Takavuosina myös kuusikymppiset isovanhemmat taistelivat orvoiksijääneitten lastenlasten huoltajuudesta vaikka olivat terveitä. Sossut suunnittelivat lasten antia adoptioon.

Kun nelikymppinen äiti on kuolemassa rintasyöpään, voida jo lasten kuusikymppiseltä isältä ottaa pienet lapset adoptioon. Isä on terve ja käy töissä eikä käytä viinaa ja on varakas?

Ei voi. Jos biologinen vanhempi ei suostu adoptioon, ei sellaista voida oikeusteitse vahvistaa. Huostaan voidaan periaatteessa ottaa, mutta sillekin pitää olla perusteet. Jos perusteita ei ole, huostaanotto raukeaa.

Jos todetaan että isä on kyvytön huolehtimaan lapsista, niin silloin ehkä. Mutta varmasti isälle tarjotaan monenlaista tukea ennen kuin siellä asti ollaan.

Ja kuten edellinen kirjoittaja sanoi, jos lasu ei ole tässä mukana, niin miksi ihmeessä puuttuisivat. Eihän vanhemman kuolema ole automaattisesti mitään lasun paikka.

Suomessa kuulemma vielä 60-luvulla tosin ajateltiin, ettei isä voi olla yh. Silloin oli ihan normaalia, että lapset pistettiin lastenkotiin, jos äiti kuoli. Eräältä iäkkäältä sosiaalityöntekijältä kuulin.

Kaffepulla kirjoitti:

Jos todetaan että isä on kyvytön huolehtimaan lapsista, niin silloin ehkä. Mutta varmasti isälle tarjotaan monenlaista tukea ennen kuin siellä asti ollaan.

Ja kuten edellinen kirjoittaja sanoi, jos lasu ei ole tässä mukana, niin miksi ihmeessä puuttuisivat. Eihän vanhemman kuolema ole automaattisesti mitään lasun paikka.

Suomessa kuulemma vielä 60-luvulla tosin ajateltiin, ettei isä voi olla yh. Silloin oli ihan normaalia, että lapset pistettiin lastenkotiin, jos äiti kuoli. Eräältä iäkkäältä sosiaalityöntekijältä kuulin.

Lapset eivät mene adoptioon, jos vanhempi on kyvytön hoitamaan, vaan lastensuojelu sijoittaa lapsen toiseen perheeseen. Sijoitus maksaa maltaita, adoption jälkeen vanhemmille ei makseta mitään - omat lapset, omat kulut!

Jos isä on huoltaja, mitään ei tarvitse tehdä.

Jos isä ei ole huoltaja, niin hänen kannattaa selvittää, onko äiti valmis sopimaan tässä tilanteessa yhteishuollosta. Jos äiti siihen suostuu, niin mitään muuta ei tarvitse tehdä.

Jos äiti ei halua sopia yhteishuollosta, isän kannattaa laittaa kärjäoikeuteen vireille kanne ja vaatia yhteishuoltoa. Jos äiti sitten menehtyy, isä jää yksinhuoltajaksi. 

Adoptiopelko ei ole tässä se, mikä vaatisi toimia, vaan lapsen huollon järjestäminen, jos isä ei ole huoltaja jo nyt.

Jos äiti on yksinhuoltaja eikä luota isään huoltajana, hän saattaa ryhtyä toimiin, jotta hänen oma lähisukuliasensa määrättäisiin  lapsen oheishuoltajaksi, joka sitten jäisi ainoaksi huoltajaksi, jos äiti kuolee.

Sossut toimii mielivaltaisesti ja voivat tehdä mitä vaan!

Sossujen pitää tarkkaan noudattaa lakia, koska muuten sossut haastetaan oikeuteen. Eivät siis voi tehdä mitä vaan. 

Jos lapset jäävät täysorvoiksi, haetaan lapsille uusi perhe. Nykyään pyritään löytämään sijoituspaikka suvun parista toisin kun viel joku kymmenen kaksikymmentä vuotta sitten. Jos isovanhemmat ovat esim. kohtalaisen nuoria ja terveitä, niin heillä on nykyään hyvät mahdollisuudet saada lastenlasten huoltajuus, jos lasten molemmat vanhemmat kuolevat.