Siis miten joku jaksaa sellaista turhanpäiväistä jutustelua?

Meidän lounastauoilla on kyllä ihan kunnon keskusteluja tekniikasta, liikunnasta ja esim. ruoanlaitosta.

Ja olet av:lla. ;) Suurin osa tästäkin on samaa sontaa.

On kai se vaikeaa, kun on tuollainen "erakkoluonne-älykkö-introvertti", jonka päähän ei pälkähdä, että ruokatuntikeskustelut ovat työpaikkojen rasva akseleissa. Ei kai noista kukaan erityisemmin nauti, mutta perussosiaalisuus nyt työelämässä vaatii, että muutaman sanan alentuu toisen kanssa vaihtamaan.

Voit toki itse keksiä raflaavampia puheenaiheita. Mutta ei, mieluummin mörjätät koneellasi ja rääyt anonyymisti nettipalstalle.

Siihen tottuu vanhemmiten. Lisäksi pitää keksiä hiljaisen hetken aiheita. Itse kyllä yritän löytää jotain omia kiinnostuksenkohteitani ( lapsista, hoitopaikasta tai koulusta) Ja tietoa joistain ihmisistä joita en tunne hyvin mutta olisi hyvä tietää jotain.

No niinhän se vähän menee, että tie eeppisiin keskusteluihin menee "turhanpäiväsen" jutustelun kautta. Se nyt on vähän semmosta testailua, et onkohan toi mukava tyyppi ja voiko sen kanssa jutella ylipäänsä mistään. Sinusta vastapuoli huomaa varmasti, ettei sua kiinnosta muut ihmiset ja jäät siksi paitsi syvällisemmistä keskusteluista. Siksi varmaan näet sen jutustelun niin turhanpäiväisenä.

Tyhjänpäiväisellä jutustelulla on suuri sosiaalinen merkitys. Sillä vahvistetaan yhteenkuuluvuutta, keskinäistä luottamusta ja viestitään myönteistä fiilistä toisille. Kun jäät pois kahvihuonejutustelusta, viestit toisille etteivät sinua kiinnosta, jäät ulkopuoliseksi jolle kukaan ei ainakaan mitään tärkeämpää edes halua kertoa. Vai onko se tarkoituksesikin?

Pidän turhanpäiväisestä jutustelusta, se on kivaa.