Lue keskustelun säännöt.
Miten kannustan naista laihduttamaan - Se ei tajua, että en ihaile sitä enää :-(
10.08.2017 |
Moi. Ei ole provo, vaikka täntyylisistä teksteistä on aiemmin aina tuollaista epäilty.
Ollaan vähän päälle nelikymppisiä, nainen mua pari vuotta vanhempi. Yhdessä vajaa 13v. Hänelle on oli asuntoa etsiessämme tärkeätä, että työmatka on lyhyt (joten minun työmatkasta tuli pitkä). Tämä oli asia, josta ei voinut joustaa vaikka koitin perustella. No, se oli mun voitto: oon pyöräillyt mun päivittäisen 12km matkan ja pysynkin siksi tosi hyvässä kunnossa. Olin kyllä timmi tavatessammekin, mutten silloin harrastanut säännöllistä liikuntaa.
Nainen on koko ajan kehunut hyvää kehoani, ja nykyään tekee pahaa kuunnella sitä, koska haluisin että mullakin on hyvännäköinen, itsestään välittävä ja huoltapitävä kumppani, mut ei ole. Eikä läjä. Ei hän vielä pahasti iso ole, mutta tursuilee jo muualtakin kuin vatsasta. Erityisen ankea näky on takaa, kun kyljet (jenkkikset) on leveämmät kuin pieni ruippana peppu. :(
Sillä oli tavatessamme ihan pieni vatsan alku, ei häirinnyt mua. Nyt se ei koskaan ehdi liikkua, tai "ei löydä hölkkäkavereita". Haluisin tukea häntä, mutten edes tykkää samoista urheilulajeista, kuin se, joten en näe että menisin pelaamaan kanssaan jotain v** tennistä tms.
Sille ovat punaviini ja voikkaleivätkin alkaneet maistumaan kun masentaa, mutta se onkin sitten eri keskustelu jo. Syö kyllä kasvisruokaa ja ei pikaruokia, mikä on kiva. Tiedostaa kyllä, että arvostan terveitä elämäntapoja mut ei tunnu ymmärtävän, kuinka kauas on silmissäni sellaisesta ajautunut. On vaikea olla syyttelemättä, mutta koitan.
Miten saan sen tajuamaan, että en odota paljoa, ettei ole vaikeata tehdä pieniä korjausliikkeitä?
Kommentit (10)
Jos on lapsia, vetoaisin niiden parhaaks ja niille esimerkkinä toimimiseen. Ei sekään silti toimi monille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro hänelle että toivoisit hänen parantavan elämäntapansa terveellisempään.
Onhan tää provo, kun tää on kopio toisesta aloituksesta, jossa vaan kysyttiin "miten kannustan MIESTÄ".
Kannattaa erota. Kun nainen pääsee sinusta ja alkaa tuntea olonsa hyväksi taas ja parantuu masennuksesta, hän laihtuu ihan itsestään. Kumpikin löydätte sopivammat puolisot aikanaan.
Jep, kohta joku tulee taas kertomaan että nainen on päästänyt itsensä lässähtämään koska sinä olet niin paska kumppani. Et edes siivoa ja jos teillä on lapsia niin nekin hoidatat naisella. Jätät sukat ja kaikki rojut lojumaan ympäri kämppää, ryyppäät ruokarahat ja olet muutenkin ihan mulkku tyyppi. Kuka nyt tuollaisessa suhteessa haluaisi itsestään pitää huolta??! Näin ne av-mammojen aivot toimii, kaikki nuo oli luettavissa pelkästään rivien välistä vaikket niistä sanallakaan olisi maininnutkaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli miehen kanssa vähän sama ongelma, mun liikkumattomuus johtui lähinnä siitä, että ei huvita. Kiipeily kiinnostaisi, mutta on niin älyttömän kallista. Salia ehdotti monta kertaa, mutta mua ei vaan kiinnostanut.
Kaverini ollessa kylässä mieheni sitte ehdotti, että menisin kaverin kanssa salille testaamaan. Kaveri innostui, koska oli jo aloittanut pari kuukautta aikaisemmin käymään salilla, ja kyseli, että tuunko heti seuraavana päivänä testaamaan. Suostuin sitten, kun ilmaiseksi pääsin testikerralle. Siinähän kävi niin, että innostuin älyttömästi, ei ollutkaan niin kamalaa kuin kuvittelin. Nyt olen huhtikuusta lähtien käynyt 4krt viikossa salilla, ja lopettanut tissuttelun. (en nyt alkkis ole, mutta kyllä arki-iltoina se lonkero-kaksi maistui)
Vierailija kirjoitti:
Jep, kohta joku tulee taas kertomaan että nainen on päästänyt itsensä lässähtämään koska sinä olet niin paska kumppani. Et edes siivoa ja jos teillä on lapsia niin nekin hoidatat naisella. Jätät sukat ja kaikki rojut lojumaan ympäri kämppää, ryyppäät ruokarahat ja olet muutenkin ihan mulkku tyyppi. Kuka nyt tuollaisessa suhteessa haluaisi itsestään pitää huolta??! Näin ne av-mammojen aivot toimii, kaikki nuo oli luettavissa pelkästään rivien välistä vaikket niistä sanallakaan olisi maininnutkaan ;)
Ihan sivuhuomiona sanoisin että tilastollisesti tuo on yksi suurimpia syitä suhteessa tyytymättömyyteen joten ihan tuulesta temmattuja nämä arvaukset eivät yleensä ole :)
Sitten asiaan. En tiedä mitä tuossa tilanteessa voi tehdä syyllistämättä toista. Jotenkin kuulostaa siltä että syyllistät kumppaniasi siitä ettei hän ole pysynyt elämässään samalla viivalla kanssasi. Haikailetko jotain muunlaista elämää joka purkautuu nyt vain tyytymättömyytenä vaimoon? Uskotko että yhteiselonne oikeasti olisi mieluisaa mikäli nuo kilot katoaisivat, vai ovatko ne vain yksi epäkohta pitkässä listassa tyytymättömyyden aiheita? Kannattaa miettiä näitä ihan ajan kanssa koska usein kyse ei olekaan siitä ns. näkyvimmästä ongelmasta.
Itse olen usein ollut suhteessa se joka liikkuu enemmän ja elää terveellisemmin. Mikäli elintavat ovat kovin erilaiset, ei voi odottaa että tilanne muuttuisi toiseen suuntaan ajan kanssa, sillä kaikki me olemme tapojemme ja luonteidemme orjia. Sen sijaan jos toisella on halukkuutta aktivoitua enemmän, olisi tärkeää saada siihen tukea toiselta. Ehkä juuri tässä valossa se ap:n kommentti "v***n tenniksestä" tuntuikin niin kohtuuttomalta. Vaikuttaa siltä että haluat vaimosi muuttuvan toiseksi ihmiseksi, ilman että sinun pitäisi asian hyväksi edes pistää tikkua ristiin. Jos oikeasti haluat jatkaa suhteessanne, niin kannusta vaimoasi parantamaan elintapojaan menemällä mukaan sinne tennikseen ja vaikka itse tarjoutumalla välillä kokkailemaan jotain yhteistä terveellistä ruokaa.
Jos taas sitten haluat oikeastaan erota ja haet tunteellesi oikeutusta ja vahvistusta täältä foorumilta, niin tee sitten niin. Luultavasti kumpikin teistä voi paremmin ratkaisun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Kun nainen pääsee sinusta ja alkaa tuntea olonsa hyväksi taas ja parantuu masennuksesta, hän laihtuu ihan itsestään. Kumpikin löydätte sopivammat puolisot aikanaan.
No tämä on tätä paskanjauhantaa just niiltä jotka uskoo et aina syy lihomiseen tulee henkilön ulkopuolelta eikä mikään johdu ikinä itsestään... ap:n puoliso ei todellakaan tule kokemaan mitään ihmelaihtumisia.
2
Toi on ihan kamalaa, kun tekis mieli sanoa melko suoraankin, muttei voi, kun niin helposti tulee loukattua niin isosti, että huomio kiinnittyy loukkaukseen eikä loukkauksen sanomaan.
Mun mies alkoi lihoa muutamia vuosia sitten. Ne ekat kilot ei haitanneet yhtään, mutta kun vatsan lisäksi myös takapuoli muhkeni, niin (yök)..
Mä yritin kanssa nätisti puhua, ohimennen, eri tavoin. Yritin yhdessä harrastaa jotain arkiliikuntaa, muttei vaikutusta. Sit mua alkoi oikein ällöttää aina, jos mieheni söi jotain rasvaista paljon, esim. makkara tai lihapiirakka, ihan ok, mutta kun se söikin aina useamman makkaran tai lihapiirakan. Ja sit meni kiinnostus koko mieheen, kun se pursuaa vaan lihaa (rasvaa).
No nyt joku työterveyslääkäri oli (luojan kiitos!!!) maininnut tosta painonnoususta ja vyötärölihavuudesta ja nyt kesän aikana on pari kiloa pudonnutkin. Mun on vaan vaikea innostua mistään lähikontaktista, kun tuntuu että tukehdun siihen vatsan alle tms.
Mutta vinkkejä sulle siis, kannattaa olla varovainen. Liian varovainen ei oo hyvä, käy niin ku mulle (mitään ei tapahdu). Ekana tulisi mieleen, että yritä ottaa siitä neitokaisestasi muutama sellainen kuva, missä ne jenkkakahvat oikein korostuu. Yritä olla kuin kaikki ois susta ihan luontevaa. Siis voi olla, ettei tyttösi olekaan tajunnut, mihin suuntaan kroppa on kallistumassa. Eri kuvakulmasta otettu kuva voi hyvinkin herättää!
Sit, kun hän kehuu kroppaasi tai kuntoasi, ala selostaa, että on varmaan ton pyöräilyn ansiota! Siinä saa lihakset töitä, ja työmatkan aikana poltat x-määrän kaloreita. Siihen voi lisätä, että vaikka kesäloman aikana painosi nousi reilu pari kiloa, kun ei ollut työmatkapyöräilyä. Ja höpötät kaikkea, että jos lihois 300 grammaa kuussa, niin se oliskin jo reilut 3 kiloa vuodessa - ja yli 30 kiloa kymmenessä vuodessa!
Et sä täällä saa ku haukkuja. Sun pitäis palstamammojen mukaan tehdä kaikkes eikä sekään riitä. Vastuu ei ole koskaan tällä palstalla ylipainoisen.
Et voi oikeesti tätä voittaa, ihminen on loppujen lopuksi itse se ainoa henkilö, joka voi asiaan vaikuttaa. Jos ei kiinnosta, et voi sille mitään.