Lue keskustelun säännöt.
Äiti asuu vuoden ympäri ulkomailla, isä on elää lasten kanssa Suomessa, ajatuksia?
10.08.2017 |
Mitä ajatuksia teissä herättää se, että perheen äiti asuu kaukana Suomesta sijaitsevassa maassa, tekee siellä töitä jne. Isä on Suomessa lasten kanssa, jotka ovat ala-asteikäisiä. Äidin olisi vaikea saada työlupaa, jos hän lähtisi ko. vieraasta maasta, ja koska hän rakastaa siellä asumista, hän ei halua muuttaa Suomeen (vaikka samankaltainen ura ja eteneminen täällä olisi aivan yhtä mahdollinen). Äidillä on aika vähän lomaa, vähemmän kuin Suomessa, mutta ne hän käyttää lasten kanssa joko Suomessa tai siellä toisessa maassa lomailemalla. Suomeen hänellä on välimatkantakia mahdollista tulla vain kerran vuodessa.
Itse en halua tuomita, koska isäthän ovat kautta aikojen toimineet näin. Miksi siis ei toisin päin, totta kai. Silti joskus mietin itseäni samassa tilanteessa. Tosiasiassa tämä äiti ei ole valinnut uraa vaan toisessa, mielestään mukavammassa maassa asumisen lasten sijaan (ja siis isäkin olisi, jos toimisi noin). Joskus minusta tuntuu riipaisevalta se, mitä kaikkea ilman hän jää: arkea lasten kanssa, kevätjuhlia, synttäreitä, sairasteluja, arjen sattumuksia, kasvukipuja jne. Ja hän postailee fb:ssä paljon kuvia esim. omilta viikonlopun lomamatkoiltaan, mitkä näyttävät mahtavilta, mutta tietysti ilman lapsia.
Ehkä mietin tätä siksi, että tämä äiti ei tietääkseni ole missään ongelmissa, minkä takia hän ei voisi olla lasten kanssa. Hän on vastuullinen ja rakastava äiti. Hän myös rakastaa työyhteisöään ja elämäänsä kaukana Suomessa. Pystyn samaistumaan häneen muuten täysin, mutta lasten luota kaukana asumiseen en, näin on jatkunut yli kaksi vuotta eikä loppua näy. En siis halua tuomita, mutta minun on vaikea käsittää tätä, olipa kysessä äiti tai isä, kun pakon sanelema tilanne ei ole, eikä ura ole sellainen, etteikö sitä voisi jatkaa muualla. Ajatuksia?
Kommentit (18)
Voisihan isä ja lapset muuttaa äidin luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että on mahtavaa, että elämme sellaisessa maailmassa, jossa on mahdollista tehdä normista poikkeaviakin ratkaisuja elämässään. Jos tuo järjestely sopii tuolle perheelle hyvin, kaikki ovat enemmän tai vähemmän onnellisia, en näe siinä yhtään mitään vikaa. En tuomitse kenenkään ratkaisuja sen perusteella, että itse en tekisi samalla tavalla. Osaan asettua muidenkin asemaan, ja ymmärtää, että jokaisella meistä on omat perustelumme ja syymme elää niin kuin elämme, eikä kaikkien tarvitse katsoa asioita samalta kantilta kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyse ei varmasti ole yhtään kateudesta?
Ei ole. Olen itse asunut ko. maassa perheeni kanssa ja päätimme yhdessä muuttaa sieltä pois, takaisin Suomeen. Sitä kautta tunnen tämän naisen ja perheen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Voisihan isä ja lapset muuttaa äidin luokse.
Isä ja äiti siis ovat eronneet. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä valintoja. Toivottavasti äiti ei myöhemmin elämässään kadu tätä. Aika monet vanhemman polven uramiehet haastatteluissaan katuvat eniten juuri sitä, että ovat jääneet niin paljosta vaille omien lastensa elämässä ja yrittävät korjata tätä lastenlasten kanssa. Tällaisessa tapauksessa nuo välit jäävät varmaan niin kaukaisiksi ettei lastenlasten seurasta kannata haaveilla.
Miksi hitossa äiti ei saisi tehdä noin? isät saavat, eikö niin? Juuri tällaisten paineiden takia naiset eivät enää nykyään halua lapsia. Äitinä et saa tehdä mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä ettei! Rohkea nainen ja rohkea perhe, joka uskaltaa elää omannäköistään elämää.
Ymmärrän että ärsyttää, jos oma miehesi ei ikinä voisi suostua moiseen järjestelyyn ja lastenhoidosta päävastuun ottamiseen. Kyllähän eksää nyt pitää kiusata eron jälkeen mahdollisimman paljon, ja hankaloittaa hänen sekä lasten elämää etteivät pääse edes lyhyelle lomamatkalle. Ja onhan se äidin käytöskin sinun silmään varmaan outoa, koska kyseessähän pitäisi olla vähintään narkkari tai vakavasti mt-ongelmainen, jos tuollaiseen ratkaisuun on päätynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä, oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hitossa äiti ei saisi tehdä noin? isät saavat, eikö niin? Juuri tällaisten paineiden takia naiset eivät enää nykyään halua lapsia. Äitinä et saa tehdä mitään!
Ihan sama kumpi sukupuoli niitä typeryyksiä tekee. Ei se niitä yhtään järkevämmiksi ja tasa-arvoisemmiksi tee.
Lapset kaipaavat läheisiään, sitten kun eivät enää kaipaa, niin juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sun mielestä tässä on ongelma? Naisen ura? Miehen vastuu lapsista? Äitikö se in aina kenen tulee lapset hoitaa? Miksi? Tasa-arvoa huudetaan mutta kun se toteutuu, se onkin väärin.
Se, mitä mä en ymmärrä, on sun oikeutesi yleensä kyseenalaistaa toisten elämää. Menepä takaisin sinne kodinhoitohuoneeseen, se on naisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Niitä valintoja. Toivottavasti äiti ei myöhemmin elämässään kadu tätä. Aika monet vanhemman polven uramiehet haastatteluissaan katuvat eniten juuri sitä, että ovat jääneet niin paljosta vaille omien lastensa elämässä ja yrittävät korjata tätä lastenlasten kanssa. Tällaisessa tapauksessa nuo välit jäävät varmaan niin kaukaisiksi ettei lastenlasten seurasta kannata haaveilla.
Juuri näin. Osalta lapsista alkoholi vie vanhemman, mutta osalla se on äärimilleen viritetty ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyse ei varmasti ole yhtään kateudesta?
Mitä ihmettä tuossa tilanteessa pitäisi kadehtia?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että on mahtavaa, että elämme sellaisessa maailmassa, jossa on mahdollista tehdä normista poikkeaviakin ratkaisuja elämässään. Jos tuo järjestely sopii tuolle perheelle hyvin, kaikki ovat enemmän tai vähemmän onnellisia, en näe siinä yhtään mitään vikaa. En tuomitse kenenkään ratkaisuja sen perusteella, että itse en tekisi samalla tavalla. Osaan asettua muidenkin asemaan, ja ymmärtää, että jokaisella meistä on omat perustelumme ja syymme elää niin kuin elämme, eikä kaikkien tarvitse katsoa asioita samalta kantilta kuin minä.
Onhan se tietyllä tavalla mahtavaa, että voi tehdä normaalista poikkeavia ratkaisuja. Toisaalta jokaisella lapsella on kuitenkin tarve ja kaipuu molempia vanhempiaan kohtaan. Meillä mies tekee välillä työmatkoja (1-30 päivää kerrallaan) ja minä olen se, joka kotona iltaisin pidän sylissä ja lohdutan isänsä perään itkeviä lapsia. Pysyvänä ratkaisuna uskon lähes jokaisen lapsen ajattelevan äidin toimintaa jonkinlaisena hylkäyksenä. Meillä lapset onneksi tietävät, että isä tulee aina takaisin.
Onko lapset tyytyväisiä? T. Joku, jonka äiti muutti eron jälkeen ulkomaille ja jätti lapset isälle
Vierailija kirjoitti:
Et halua tuomita, mutta....
Tämä. Entä jos tuomitset vaikka isän joka ei ole suostunut lähteen mukaan. Lapset sinne kouluun. Näin tekee perheet jossa tuo uramahdollisuus on annettu isälle. Vaimot jättää työnsä ja on siellä Kiinassa tai Emiraateissa kotirouvana.
Mistä tiedät kuinka valtavasti hän siellä lapsia kaipaa? Ehkä he säästävät taloon, niin kuin tuttuni jotka teki tän ratkaisun mutta oli mies joka tienaa hyvin siellä ulkomailla.
Entä tuomitsetko ne filippiininaiset jotka on töissä kynsisalongissa tai maidina Emiraateissa ja lähettää "vaan" rahat lapsilleen. Voisivathan he niitä kynsiä lakata Filippiineilläkin...
Ja kyse ei varmasti ole yhtään kateudesta?