Teinit/ aikuiset ja vanhempien vaihtuvat puolisot

Omalla äidillä oli jäänyt teini-ikä päälle 80-luvulla ja lopetin poikaystävien laskemisen 9lk ja muutin sen jälkeen 200 km päähän ja aloitin aivan puhtaalta pöydältä elämäni. Aloin itsekin leimaantua pikku pitäjässä. Äidilläni ei ollut minkäänlaista harkintavalta ja hänen itsetuntonsa perustuu siihen paljonko hän sai miehiltä huomiota. Parikymppisenä vasta tajusin kun olin saanut tarpeeksi etäisyyttä vuosissa ja kilometreistä että miten säälittävän pienessä kuviossa äiti eli niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mikään yleissivistävä ei koskaan kiinnostanut vaan elämän tärkein asia oli pe duunista tullessaan mennä paikalliseen ja sama la. Räkälä-duuni-koti siinäpä se. Juu ei olla väleissä.

En oikee tiiä miks edes vastaan, koska omakohtasta kokemusta ei ole. Vierestä olen kyllä seurannut kun n 4-5 -vuotias lapsi tapaa joka toinen viikko uuden miehen, jonka äiti löytänyt baarista. Ja mun mielestä se ei oo tervettä tai hyväksi lapsen kehitykselle.

Itse olen myös eronnut ja toistaiseksi pysytellyt sinkkuna. Jos joskus parisuhteesern päädyn, sen täytyy olla hyvin varmalla pohjalla ennen kuin lapselleni esittelen.