Vaikeita tilanteita erityislapsen kanssa. Kertokaa

Miksi et itse aloita?

Kukaan ei edes kestä kertoa, kun on niin vaikeaa. Sitten jotkut vielä sanovat, että erityislapset ovat mielikuvitusta.

Mitä ap tarkoitat? Yritätkö sanoa, että: kertoisitteko esimerkkejä haasteellisista tilanteista erityislasten kanssa.

Sinulla on jännä tapa sekoittaa sanajärjestys. Oletko dysfaatikko?

Miksi muuten kysyt tuota? Haluatko kenties päästä vänkäämään, että se on vanhempien vika, eivät osaa kasvattaa tai hoitaa tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoitat? Yritätkö sanoa, että: kertoisitteko esimerkkejä haasteellisista tilanteista erityislasten kanssa.

Sinulla on jännä tapa sekoittaa sanajärjestys. Oletko dysfaatikko?

Miksi muuten kysyt tuota? Haluatko kenties päästä vänkäämään, että se on vanhempien vika, eivät osaa kasvattaa tai hoitaa tilanteita?

Taloudellista kielenkäyttöä, otsikossa kaikki tieto. Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan, että haluaisin vängätä sen olevan vanhempien vika!

Jos lupaa vahingossa jotain väärin, esim. sanoo väärän kellonajan. Tai sanoo kellonajan, joka on vaarassa vesittyä.

Se, että jonkin asian on pakko tapahtua jollain tietyllä tavalla. Siihen voi mennä määrättömiä aikojakin.

CP-vammainen tyttö. Teini. Ei vieläkään ymmärrä ettei kävele koskaan itse vaan edelleen joskus kyselee että milloin hänen jalkansa "kasvavat isoiksi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap tarkoitat? Yritätkö sanoa, että: kertoisitteko esimerkkejä haasteellisista tilanteista erityislasten kanssa.

Sinulla on jännä tapa sekoittaa sanajärjestys. Oletko dysfaatikko?

Miksi muuten kysyt tuota? Haluatko kenties päästä vänkäämään, että se on vanhempien vika, eivät osaa kasvattaa tai hoitaa tilanteita?

Taloudellista kielenkäyttöä, otsikossa kaikki tieto. Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan, että haluaisin vängätä sen olevan vanhempien vika!

Taloudellinen kielenkäyttö ei tarkoita väärää sanajärjestystä. Nuokin sinun valitsemasi sanat voi asettaa oikeaan ja loogiseen järjestykseen. Kertokaa vaikeita tilanteita (vielä paremmin: vaikeista tilanteista) erityislapsen kanssa.

Se ihme, että av:lla yleisesti suhtaudutaan hyvin kielteisesti erityislapsiin, kadehditaan heidän saamiaan tukimuotoja ja yritetään väittää, että ne ovat kaikki vain puutteellisen kasvatuksen tulosta.

Et vastannut muuten yhteenkään kysymykseeni, jollet sitten kiertotietä viimeiseen.

Huomaan lisäksi, että olet vastaillut itsellesi nostaaksesi ketjua. Kommenttisi tunnistaa tuosta omituisesta kielestäsi.

Minusta otsikko oli selkeä ja ymmärrettävä, vaikka ei olekaan kieliopin mukainen. Minusta siihen on turha takertua. Sen sijaan en ymmärrä tällaista puhuttamista, että yritetään saada ihmiset kertomaan jotakin, ilman että itse paljastaa motiiveja pyynnölle. Minä voisin hyvin kertoa meidän vaikeuksista, jos tietäisin, että siitä on jotain iloa jollekin, mutta en tiedä mahtaako täällä olla. Jos vertaistukea haluaa, ihmiset osaavat varmaan halutessaan hakeutua ryhmiin, joissa on samassa tilanteessa olevia ihmisiä, eivätkä oleta, että vauvapalstalla osattaisiin neuvoa ja olla empaattisia.

Ulos lähtiessä vaatteiden pukeminen on ainaista taistelua. Auta armias jos pitääkin laittaa esim. kurahousut tai muu yllättävä vaate.

Paidan laput hiertää ja tuntuu inhottavalta. Sukka kurtussa, sukka kastunut, pitää vaihtaa.

Psykologi tulkitsi lapsen vessahädän ahdistukseksi. Ahdistusta siitä, että oli haluton käymään kakalla muualla kuin kotona ja oli tuska. Kotona helpotti. Tämä psykologi on ollut lehdissä arvostelemassa kasvatusta..en paljon arvosta. Meidän lapsi ei hänen mielestään olisi tarvinnut edes puheterapiaa, kun vika oli vanhemmissa. Kun pääsi päiväkotiin ja sai puheterapiaa alkoi puhua. Nyt lapsi on palkallisessa työssä ilman tukitoimenpiteitä yksityisellä, eli tuli tuottava veronmaksaja, vaikka psykologi yrittikin vaikeuttaa elämäämme. Ei ole oikeastaan ollut kodin ulkopuolella muita ongelmia kuin vaikeuksia ymmärtää puhetta. Ainoa vaikeus töissäkin on, että tarvitsee selkokieliset ohjeet kirjallisena, mutta tekee työnsä hyvin, kun saa ne. Ei tunnu olevan työnantajalle ongelma, kun on niin hyvä työntekijä. Sekä siitä sain kuulla, kun lapsi ei puhu muille, vika oli kasvatuksessa.

No eikä ollut. Meidän lapsella, tai siis nyt jo aikuisella, löytyi vika ihan EEG:stä, mutta silti hän elää suht. normaalia elämää ilman erityistä tukea nykyään. Ei puhu vieläkään helposti tai mielellään, mutta ei ole mutismia, vaan pelkää, ettei häntä ymmärretä. 

Meillä ongelmat olivat oikeastaan aika pieniä, mutta niistä tehtiin isoja, kun alettiin tutkia ja ongelmia oli oikeastaan vain puheenkehityksessä ja hienomotoriikassa. Huomasin, että erityislapselta vaaditaan täydellisyyttä, sellaistakin, mitä ei tavislapselta vaadita. Eli pitäisi aina käyttäytyä 100 % ihanteiden mukaan, kun taviksen ei tarvitse. Ihan kuin erityislapsella ei olisi lainkaan saanut olla uhmaikää tai omaa tahtoa. Hienomotoriikankin ongelmien taustalta lopuksi paljastui fyysinen nivelsairaus, jota sitäkään ei heti tutkittu kunnolla, kun kaikki pistettiin erityisyyden piikkiin.