Yksinäiset

Luonto, harrastukset, kulttuuri, työ, perusasiat.

matkustelu, koiran kanssa lenkkeily esimerkiksi

Koirasta.

Televisio-ohjelmista ja av:sta.

Totta, koira on varmasti ihan huippujuttu, jos on eläinrakas. On seuraa ja varmaan myös aina joku toinen koiraihminen pysähtyy juttusillekin.

metsässä kulkeminen, virkkaaminen/kutominen, lukeminen, leipominen, elokuvissa käyminen

kuuntelen paljon radiota, lenkkeilen, ratkon palapelejä, katson elokuvia

Naistenlehdet ja telkkari. Käytän tietysti nettiäkin paljon, mutta paperilehtiä on kivempi lukea. Istun myös yksin kahviloissa kirjan tai lehden kanssa, joskus poikkean syömään. Olen tottunut yksinoloon enkä kärsi siitä kovin paljon, olen kuitenkin ihan avoin ja puhelias, joten tulee usein juteltua vieraidenkin ihmisten kanssa. Ainut mitä kaipaan, on fyysinen läheisyys, että olisi joku jonka kanssa mennä nukkumaan ja herätä.

Ei ollut tyhmä kysymys ollenkaan.

Luonto ja elämäni rakkaus kissa on mun ilon aiheita.

m.

Koira, elokuvissa käynti, naistenlehdet, kirjat, leipominen, matkailu, kuntosali, ulkoilu, musiikki...

Ja kaikki nämä siis todellakin yksin harrastettuna. Nytkin olin ryhmämatkalla, ryhmän koko 50 hlö, kaikki muut oli parillisia, minä ainut joka yksin matkassa. Joo ihmiset kattoi kieroon ja moni kyseli tuntemattomalta "miksi oot yksin lähtenyt matkaan?". Ihmiset on aika lapsellisia ja harva on rohkea.

koiran kera käveleminen pitkin maita ja mannuja.

Matkustelu, nukkuminen, palkkapäivä. Aika heikoilla siis mennään.

Vauvapalstailu. :)

Sarjojen ja leffojen katselu.

Harvemmin sitten jotain hupiakin, kuten leffassa käyminen, ulkona syöminen, pieni matkailu. Yleensä Suomen sisällä, mutta kävin nyt valmiin ryhmän kanssa Tallinnan-risteilyllä, ollen ainoa "ulkopuolinen". Joku päivä ajattelin mennä jonnekin kauemmas lentokoneella (en ole koskaan ollut), mutta pelottaa vähän etten "osaa". En kaipaa matkaSEURAA, mutta jonkun ryhmän tuki madaltaisi kynnystä uskaltaa lähteä kohti tuntematonta.

Työt ja arjen vastapainoksi laskuvarjohyppy, vapaasukellus, crossfit ja vähän herkempää eli kuorolaulua :)

Nämä kullanmurut tuottavat iloa elämään:

https://www.eenet.ee/EENet/must-toonekurg.html

Kun tapaa kohteliaan ja ystävällisen tuntemattoman ihmisen.

Tämä nyt ei ole jokaiselle sopiva vaihtoehto, mutta itselläni on nettipelaaminen. Siellä kun tapaa ihan oikeita ihmisiä, mutta ei ole painetta olla kasvokkain vaan pelihahmon takana. 

Kaupungilla käyminen, shoppailu, kahviloissa istuskelu, lukeminen, some, ruuanlaitto, syöminen, elokuvat, musiikki ja musisointi, sisustaminen, opiskelu, kirjoittaminen, matkustelu. Ihan tavalliset asiat siis.

Olen aina ollut melko huono ja välinpitämätön ihmissuhteissa, teininä menetin kaikki ystäväni sairastuttuani syömishäiriöön ja putosin jotenkin porukoista. Se oli kova paikka ja olen vieläkin asiasta hieman traumatisoitunut. Myöhemmin muutin pois paikkakunnalta paetakseni tilannetta, mutta aikuisena ystävien löytäminen on oikeasti aika hankalaa. Olen asunut monessa eri maassa ja kaupungissa, tutustun ihmisiin melko helposti mutta en koskaan pääse syvemmin ystävyyden tasolle ja huomaan että en uskalla päästää ihmisiä lähelleni. Ystävättämyys ja yksinäisyys myös hävettää ja usein puolituttujen kysellessä vkl suunnitelmia tulen kertoneeksi että olen kavereiden kanssa ulkona..

Yksinäisyydestä huolimatta nautin kuitenkin enimmäkseen elämästäni.

Joku jo mainitsi nettipelaamisen. Itselle toimivaksi osoittautunut, koska olen melko yksinäinen ja en vain tutustu toisiin ihmisiin ns kasvokkain kovin helposti.

Lähinnä isossa humalatilassa vapautuneesti lähestyn isompiakin porukoita ja alan juttelemaan. Aina ei voi kuitenkaan jurrissa olla.

Nettipeleissä olen saanut paljon ulkomaalaisiakin kavereita, kuten norjalaisia, saksalaisia, hollantilaisia ja brittejä. Olen muutamassa pelissä aika hakakin ja pelikutsuja tulee päivittäin.

Ilman nettiä olisin totaalisen yksin ja en tiedä olisinko surullinen yksinäinen juoppo vai päätynyt itsemurhaan.